KIRJALLINEN KYSYMYS 705/2004 vp
KK 705/2004 vp - Valto Koski /sd
Tarkistettu versio 2.0
Positiivisen luottorekisterin perustaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Kotitalouksien velkaantumisen muoto on viime vuosina
muuttunut. Kun laman aikana pääasiallisin syy
ylivelkaantumiseen oli joko kahden asunnon loukku tai takauksen
synnyttämä velkataakka, niin nyt johtavaksi syyksi
on noussut talouden hallitsematon hoito. Lisäksi avio-
tai avoero, työttömyys ja sairaus aiheuttavat
edelleen paljon ylivelkaantumista. Velkamäärätkin
ovat pienentyneet 10 000—20 000 euron välille.
Usein velkamäärä koostuu useista pienistä eristä.
Velkaerät saattavat muodostua jopa 40—50 eri luotosta
tai "vipistä".
Korkotason lasku ja korkojen jääminen aiempaa
selvästi alhaisemmalle tasolle ovat pitäneet luottojen
tarjonnan ja kysynnän vilkkaana. Perinteisten pankkiluottojen
ohessa kulutusluottojen sekä korttiluottojen tarjonta ja
kysyntä ovat lisääntyneet 1990-luvun
lopulta lähtien. Pankkien rahoitusyhtiöiden
luotot ja kauppojen omiin luottokortteihin perustuva kulutusluototus
ovat kasvaneet viiden viime vuoden aikana lähes kymmenen
prosenttia vuodessa. Pankkiluottoihin nähden korttiluottojen
todellinen vuosikorko saattaa nousta hyvinkin korkealle. Näiden
luottojen myöntämisehdot ja markkinointi eivät
kaikilta osin noudata rahoituspalveluiden tarjonnalta edellytettävää hyvää kauppatapaa.
Toistaiseksi näitä luottoja on maksettu takaisin
ehtojen mukaan ja yhtiöiden luottotappiot ovat pysyneet kohtuullisina.
Markkinoiden vapautumisen myötä lainanottokulttuurissa
on tapahtunut selvä muutos. Luotonottokynnys on madaltunut,
ja luotto otetaan usein sellaistenkin tavaroiden ja palveluiden
hankintaan, jotka normaalisti maksettaisiin käteisellä.
Tehokas markkinointi on muokannut käyttäytymistapoja.
Kun tähän uuteen suhtautumiseen luotonottoon liittyy
neuvottomuus ja harkitsemattomuus, saattaa edessä olla
syvenevä velkakierre. Luotonantajan pitäisi nykyistä enemmän kantaa
vastuuta nykyisessä markkinatilanteessa. Luotonottajalle
pitäisi antaa selvät hintatiedot ja laatia ymmärrettävät
sopimusehdot.
Yksi keino puuttua luottomarkkinoilla vallitseviin epäterveisiin
piirteisiin olisi positiivisen luottorekisterin perustaminen. Rekisterissä näkyisivät
luotonottajan kaikki aiemmat luotot eivätkä vain
maksuhäiriöt. Tällainen järjestelmä on käytössä mm.
Ruotsissa, Ranskassa ja Hollannissa. Positiivisella luottorekisterillä luotonantajien
vastuuta
lisättäisiin, kun heidät velvoitettaisiin tarkistamaan
luotonottajan kaikki luottotiedot.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Katsooko hallitus, että tällainen positiivinen
luottorekisteri olisi tarpeellinen myös Suomessa, ja jos
se koetaan tarpeelliseksi, niin
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä rekisterin perustamiseksi?
Helsingissä 22 päivänä syyskuuta
2004
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Valto Kosken /sd
näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 705/2004 vp:
Katsooko hallitus, että tällainen positiivinen
luottorekisteri olisi tarpeellinen myös Suomessa, ja jos
se koetaan tarpeelliseksi, niin
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä rekisterin perustamiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Luottotietolainsäädännön
kokonaisuudistuksen valmistelu on vireillä oikeusministeriön 21.5.2002
asettamassa työryhmässä. Työryhmän on
toimeksiantonsa mukaan muun ohella selvitettävä ns.
positiivisten luottotietojen rekisteröintiä koskevan
sääntelyn kehittämistä. Määräaika
työryhmän työlle on 31.12.2004.
Luottotietolainsäädännön
kehittämistyöryhmä laati toimeksiantonsa
mukaisesti ensimmäisenä osatehtävänään
keskustelumuistion luottotietolainsäädännön
kehittämisen vaihtoehdoista (Oikeusministeriö.
Työryhmämietintö 2003:3). Muistion avulla
oli tarkoitus saattaa jo varhaisessa valmisteluvaiheessa lainsäädännön
kehittämisessä huomioon otettavat yleiset näkökohdat yleisen
keskustelun ja arvioinnin kohteeksi. Muistiossa käsiteltiin
myös kysymystä ns. positiivisista luottotiedoista.
Työryhmän keskustelumuistio oli lausunnolla eri
tahoilla. Muistiosta saatiin yhteensä 46 lausuntoa. Saadussa
lausuntopalautteessa positiivisten luottotietojen keskitettyyn rekisteröintiin suhtauduttiin
varauksellisesti, joskin myös rekisteriä puoltavia
kannanottoja esitettiin. Useat asian kannalta keskeiset
lausunnonantajat totesivat, ettei positiivisten luottotietojen tallettaminen
nykyisten maksuhäiriötietojen tapaan ole tarpeen
eikä perusteltua. Rekisteristä saatavan hyödyn
ei nähty olevan oikeassa suhteessa siitä aiheutuviin
kustannuksiin ja niihin heikennyksiin, joita laaja rekisteröinti
aiheuttaisi sekä yksityisyyden suojalle että pankkitoiminnan
perustana olevalle käsiteltävien tietojen luottamuksellisuudelle.
Rekisterin ylläpitoa ja sen tietojen ajan tasalla pitoa
pidettiin myös hankalana toteuttaa.
Jatkotoimia arvioidaan työryhmän ehdotusten valmistuttua.
Helsingissä 8 päivänä lokakuuta
2004
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 705/2004 rd undertecknat
av riksdagsledamot Valto Koski /sd:
Anser regeringen att ett positivt kreditregister av beskrivet
slag skulle vara behövligt också i Finland och,
om det anses vara behövligt,
vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta i syfte att bilda ett sådant register?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Beredningen av en totalreform av kreditupplysningslagstiftningen
pågår som bäst i en arbetsgrupp som tillsattes
av justitieministeriet den 21 maj 2002. Till arbetsgruppens uppgifter
hör bland annat att utreda möjligheterna att utarbeta bestämmelser
om så kallade positiva kreditupplysningar. Arbetsgruppens
arbete skall vara klart den 31 december 2004.
Arbetsgruppen har i enlighet med uppdraget inlett sitt arbete
med att utarbeta en promemoria om olika alternativ för
att utveckla kreditupplysningslagstiftningen (Justitieministeriet.
Arbetsgruppsbetänkande 2003:3). Avsikten har varit att med
hjälp av promemorian redan i ett tidigt skede av beredningen
för allmän diskussion och bedömning föra
fram allmänna synpunkter som bör beaktas när
man utvecklar lagstiftningen. I promemorian behandlades också frågan
om så kallade positiva kreditupplysningar.
Arbetsgruppens promemoria har varit på remiss och sammanlagt
46 utlåtanden har getts om den. Inställningen
i remissvaren till en centraliserad registrering av positiva kreditupplysningar var
återhållsam, även
om ett sådant register också förespråkades
i vissa av ställningstagandena. Flera i detta sammanhang
betydelsefulla remissinstanser konstaterade att det varken är
behövligt eller motiverat att bevara positiva kreditupplysningar
på samma sätt som betalningsstörningar. Nyttan
av registret ansågs inte stå i rätt proportion
till de kostnader registret skulle medföra och till det
svagare skydd som en omfattande registrering skulle leda till för
den enskildes privatliv och för den konfidentialitet vid
behandling av uppgifter som bankverksamheten grundar sig på. Också registerföringen
och uppdateringen av de registrerade uppgifterna ansågs
vara komplicerade frågor.
Fortsätta åtgärder utvärderas
när förslagen färdigställts.
Helsingfors den 8 oktober
2004
Justitieminister Johannes Koskinen