KIRJALLINEN KYSYMYS 709/2014 vp
KK 709/2014 vp - Pia Kauma /kok ym.
Tarkistettu versio 2.1
Vanhemmuuden kustannusten jakaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Syntyvästä lapsesta aiheutuvat vanhemmuuden kustannukset
ovat nykytilanteessa keskittyneet naisille ja tätä kautta
naisvaltaisten alojen työnantajille. Ruotsissa ongelmaa
on pyritty ratkomaan lainsäädännön,
Suomessa työehtosopimuksien, kautta.
Yrittäjänaisten arvion mukaan yksi lapsi maksaa äidin
työnantajalle noin 10 000—20 000
euroa, mikä on rasite naisvaltaisille aloille ja kasvattaa
pienyrittäjien kynnystä palkata uusia työntekijöitä.
Varsinkin pienillä yrityksillä raskauden aiheuttamat
kulut muodostavat kohtuuttoman suuren riskin ja vievät
resursseja kasvun ja kansainvälistymisen kehittämiseltä.
Suomen yrityksistä noin 94 % on alle
10 hengen yrityksiä, joihin vanhemmuuden kustannusten aiheuttama epävarmuus
ja taloudellinen paine vaikuttavat nykyisellään
kaikkein raskaimmin. Nykytilannetta on myös pidetty osasyynä sille,
että yrittäjistä vain 30 % on
naisia.
Tällä hetkellä palkka- ja vuosilomakustannukset
tasataan noin 90-prosenttisesti, mikä kuitenkin koskee
vain lakisääteisiä kuluja. Äidille
maksettava kolmen kuukauden täysi palkka sekä sairaan
alle 10-vuotiaan lapsen hoitomahdollisuus eivät ole lakisääteisiä,
vaan yleisimmissä työehtosopimuksissa sovittuja
oikeuksia. Näitä lisäkustannuksia ei
siis korvata nykyisellään työnantajalle.
Myöskään raskaudesta aiheutuvia poissaoloja
ei korvata lainkaan, vaan niitä kohdellaan identtisinä muiden
sairauspoissaolojen kanssa.
Esimerkiksi Ruotsissa kerätään jo
nykyisellään kaikilta työntekijöiltä ja
työnantajilta tuloverovähennysten yhteydessä tarvittavat
resurssit vanhemmuuden kulujen tasaamiseen. Tähän
malliin ovat olleet tyytyväisiä sekä palkansaaja-
että työnantajajärjestöt.
Vanhemmuuden kulujen tasaaminen poistaisi naisten palkkaamiseen
sisältyvän lisäkulujen riskin yrittäjältä,
mikä lisäisi työelämän
tasa-arvoa niin rekrytointitilanteissa kuin myös palkkauksen
suhteen. Työnantajien kustannusten ja naisten aktiivisen
työelämään osallistumisen lisäksi kyse
on samalla myös miesten tasa-arvoisesta asemasta lasten
hoidon suhteen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vanhemmuuden
kustannusten tasaamiseksi ja työelämän
tasa-arvon kehittämiseksi?
Helsingissä 24 päivänä syyskuuta
2014
- Pia Kauma /kok
- Anu Urpalainen /kok
- Leena Rauhala /kd
- Lasse Hautala /kesk
- Johanna Karimäki /vihr
- Eila Tiainen /vas
- Stefan Wallin /r
- Arja Juvonen /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 709/2014 vp:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vanhemmuuden
kustannusten tasaamiseksi ja työelämän
tasa-arvon kehittämiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Vanhemmuuden kustannuksilla tarkoitetaan ensisijaisesti vanhemmuudesta
työntekijän työnantajalle aiheutuvia
suoria kustannuksia. Sellaisia ovat työntekijän
raskauden aiheuttamista sairauspoissaoloista johtuvat kustannukset,
palkkakustannukset äitiys- ja isyysvapaa-ajalta sekä äitiys-, isyys-
ja vanhempainvapaa-ajalta kertyvään työntekijän
vuosiloma-ansaintaan perustuvat vuosilomakustannukset. Lisäksi
palkkakustannuksia syntyy työnantajille työntekijän
työstä poissaoloista, kun tämän
lapsi tai muu hänen taloudessaan vakituisesti asuva alle
10-vuotias lapsi sairastaa.
Työntekijän vanhempainvapaa-ajalta kertyvä vuosilomapalkka
ja sen perusteella maksettavat pakolliset sosiaalivakuutusmaksut
korvataan työnantajille täysimääräisesti.
Työsopimuslaissa on säädetty, ettei työnantajilla
ole palkanmaksuvelvollisuutta perhevapaiden ajalta. Palkanmaksuvelvollisuus
perustuu alakohtaisiin työehtosopimuksiin. Vuosiloman ajalta
maksetaan työntekijälle vuosilomapalkan lisäksi
usein työehtosopimuksiin perustuva lomaraha. Sen suuruus
on yleensä 50 prosenttia vuosilomapalkasta. Työehtosopimuspohjaisista
perhevapaakustannuksista työnantajille korvataan merkittävä osa äitiys-
ja isyysajan palkkakustannuksista. Vanhempainvapaatyöryhmän
(STM 2011:12) raporttiin sisältyy esimerkkilaskelma yksittäiselle
työnantajalle vanhempainvapaista aiheutuvista suorista
kustannuksista. Laskelmassa on päädytty siihen,
että työnantajille korvataan sairausvakuutusjärjestelmästä lähes
70 prosenttia sellaisista vanhempainvapaakustannuksista, joille
voidaan riittävällä tarkkuudella arvioida
kustannukset. Työnantajien vastattaviksi jäävät äitiys-
ja isyysajan palkkakustannuksista äitiys- tai isyysrahan
ja samalta ajalta maksetun palkan erotus, palkasta maksettavat sosiaalivakuutusmaksut
sekä lomaraha sosiaalivakuutusmaksuineen. Näitä kustannuksia
ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi korvata nykyistä kattavammin
niiden työehtosopimusperusteisuuden vuoksi. Taustalla on
ollut ajatus siitä, että vapaiden aiheuttamat
kustannukset on jo kertaalleen otettu työnantajien kuluina
huomioon työehtosopimusten muista osista neuvoteltaessa.
Hallituksen esityksessä eduskunnalle vanhempainpäivärahoja
ja työnantajakustannusten korvaamista koskevan lainsäädännön
muuttamiseksi (HE 112/2006 vp) todetaan seuraavaa: "Jos raskaana
oleva työntekijä on sairauslomalla ennen äitiysvapaan
alkamista, työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa
vähintään omavastuuajalta. Raskauden
aikaisista sairauspoissaoloista ei ole kuitenkaan olemassa tarkkaa
tilastotietoa. Olemassa olevien tietojen perusteella voidaan kuitenkin
päätellä, että odottavat äidit
eivät sairasta raskausaikana enemmän kuin työntekijät keskimäärin.
Näin ollen työnantajille ei syntyisi erityistä vanhemmuuteen
liittyvää kustannusta sairauspoissaolojen vuoksi".
Nämä ovat olleet keskeisiä perusteita
sille, ettei tätä omavastuuajan osalta lakiin
perustuvaa kustannusta kompensoida työnantajille.
Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa työnantaja maksaa
työntekijälle tämän työstä poissaoloajalta
palkan, mutta sitä ei työnantajalle kompensoida.
Kysymys on vastaavasti kuin lomarahan osalta työehtosopimusasiasta.
Nykyisin sekä isät että äidit
ovat poissa työstä sairaan lapsen hoidon vuoksi.
Siten tasausmielessä ei ole katsottu olevan erityistä tarvetta
työnantajakompensaatioon.
Työnantajille työntekijän vanhemmuudesta aiheutuvien
kustannusten korvaukset rahoitetaan sairausvakuutuslain mukaisen
työtulovakuutuksen kautta. Ansioperusteiset etuudet rahoitetaan työnantajien,
yrittäjien ja vakuutettujen maksamilla vakuutusmaksuilla.
Niiden lisäksi valtio rahoittaa 0,1 prosenttia ansioperusteisista
vanhempainpäivärahoista. Vakuutusmaksujen suuruuteen
ei vaikuta se, käyttävätkö kyseisen
työnantajan palveluksessa olevat työntekijät
perhevapaita tai onko ala nais- tai miesvaltainen. Tilastokeskuksen
tulonjakotilaston palvelutiedostosta käy ilmi, että esim.
miesvaltaisen teollisuuden osuus työtulovakuutuksen vakuutusmaksuista
on suurempi kuin sen osuus työtulovakuutuksen etuuksista.
Vastaavasti esim. naisvaltaisten terveys- ja sosiaalipalvelujen
osuus etuuksista on suurempi kuin sen osuus vakuutusmaksuista. Työtulovakuutus
tasaa siten lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti
vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia eri toimialojen välillä.
Työnantajien oikeus saada äitiys- ja isyysraha perhevapaan
palkallisuuden ajalta kompensoivat kohtuullisessa määrin
työehtosopimusperusteisista palkoista aiheutuvia kustannuksia.
Niiden korvaaminen nykyistä paremmin edellyttää,
että korvaamisesta sovitaan kolmikannassa. Tätä edellyttää myös
nykyinen hallitusohjelma. Sen mukaan tavoitteena on jatkaa työnantajille
perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvaamista korottamalla
työnantajan lakisääteisestä sairausvakuutuksesta
saamia korvauksia. Ansioperusteisen perhevapaajärjestelmän
kehittämiseen liittyvät asiat valmistellaan kolmikantayhteistyössä työelämän
osapuolten kanssa. Jatkotyössä arvioidaan ansioperusteisen
perhevapaajärjestelmän rahoituksen kehittämisvaihtoehdot
ja kustannusten jako. Lainsäädäntömuutokset
toteutetaan, kun rahoituksesta on sovittu. Hallituksen rakennepoliittisen
ohjelman mukaan selvitykset vanhemmuuden kustannusten tasaamisen
eri malleista ja niiden kustannuksista on tehty. Hallitus jatkaa
arviointia vanhemmuuden kustannusten tasaamisesta työmarkkinajärjestöjen
kanssa.
Helsingissä 14 päivänä lokakuuta
2014
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 709/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml m.fl.:
Vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för en utjämning av kostnaderna för
föräldraskap och för en utveckling av
jämställdheten i arbetslivet?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Med kostnader för föräldraskapet
menas i första hand direkta kostnader som arbetstagarens
föräldraskap orsakar arbetsgivaren. Sådana är
kostnader för sjukfrånvaro som orsakats av arbetstagarens
graviditet, lönekostnader för moderskaps- och
faderskapsledigheter samt semesterkostnader som baserar sig på de
semesterdagar som arbetstagaren tjänat in under moderskaps-, faderskaps-
och föräldradagpenningperioden. Dessutom får
arbetsgivarna lönekostnader för arbetstagarens
arbetsfrånvaro då hans/hennes barn eller
annat permanent boende barn under 10 år i hushållet
insjuknar.
Arbetsgivaren ersätts till fullt belopp för
semesterlön som arbetstagaren har tjänat in under föräldraledigheten
och för de obligatoriska socialförsäkringsavgifter
som betalas på basis av denna. Arbetsavtalslagen föreskriver
att arbetsgivaren inte är lönebetalningsskyldig
för familjeledigheterna. Lönebetalningsskyldigheten
baserar sig på branschvisa kollektivavtal. För
semestertiden betalas dessutom förutom semesterlönen
ofta semesterpenning baserad på kollektivavtalet. Storleken
på denna är i allmänhet 50 procent av semesterlönen.
Av de kollektivavtalsbaserade familjeledighetskostnaderna får
arbetsgivarna ersättning för en betydande del
av lönekostnaderna för moderskaps- och faderskapsledigheterna.
I rapporten utgiven av arbetsgruppen för familjeledigheterna
(SHM 2011:12) ingår en exempelberäkning över
direkta kostnader som föräldraledigheter orsakar
den enskilda arbetsgivaren. I beräkningen kom man fram
till att arbetstagaren får ersättning från
sjukförsäkringssystemet för närmare
70 procent av sådana föräldraledighetskostnader
för vilka man med tillräcklig noggrannhet kan
uppskatta kostnaderna för. Av lönekostnaderna
för moderskaps- och faderskapledigheterna är det
arbetsgivaren som ansvarar för moderskaps- eller faderskapspenningen
och den utbetalda löneskillnaden under samma tid, för
socialförsäkringsavgifterna som betalas för
lön samt semesterpenningen och tillhörande socialförsäkringsavgifter.
Det anses inte vara ändamålsenligt att ersätta
dessa kostnader mer omfattande än för närvarande
på grund av att de är kollektivavtalsbaserade.
Tanken har varit att kostnaderna som ledigheterna orsakar redan
en gång har tagits i beaktande som arbetsgivarens utgifter
under förhandlingen av övriga delar av kollektivavtalen.
I regeringens proposition till riksdagen med förslag
till ändring av lagstiftningen om föräldradagpenningar
och ersättning för arbetsgivarkostnader (RP 112/2006
rd) konstateras följande: "Då en gravid
arbetstagare är sjukledig före moderskapsledigheten
börjar är arbetsgivaren skyldig att betala lön
för sjukledigheten. Det finns dock inte någon
noggrann statistik över sjukfrånvaro under graviditeten.
På basis av de uppgifter som finns att tillgå kan
man emellertid dra slutsatsen att gravida kvinnor inte under graviditeten är
sjukare än arbetstagarna i genomsnitt. Arbetsgivarna orsakas
således inte särskilda kostnader på grund
av sjukfrånvaro i samband med föräldraskap".
Det här har varit centrala anledningar till att arbetsgivaren
inte kompenseras för den lagbaserade kostnaden under självrisktiden.
Då ett barn under 10 år insjuknar betalar
arbetsgivaren lön åt arbetstagaren under arbetsfrånvaron,
men arbetsgivaren kompenseras inte för det. Frågan
motsvarar på samma sätt semesterpenningens del
i kollektivavtalsärendet. Nuförtiden är
både pappor och mammor borta från arbetet för
att vårda sjukt barn. Med tanke på utjämning
anses det inte finnas något särskilt behov av
arbetsgivarkompensation.
Ersättningarna för kostnaderna som arbetstagarens
föräldraskap orsakar arbetsgivaren finansieras
via arbetsinkomstförsäkringen med stöd
av sjukförsäkringslagen. De inkomstrelaterade
förmånerna finansieras genom de försäkringspremier
som arbetsgivarna, företagarna och de försäkrade
betalar. Utöver dessa finansierar staten 0,1 procent av
de inkomstrelaterade föräldradagpenningarna. Storleken
på försäkringspremierna påverkas
inte av om arbetstagarna för den ifrågavarande
arbetsgivaren är familjelediga eller om branschen är
kvinno- eller mansdominerad. Ur statistikcentralens inkomstfördelningsstatistik framgår
det att t.ex. den mansdominerade branschens andel av arbetsinkomstförsäkringens
försäkringspremier är större än
dess andel av arbetsinkomstförsäkringens förmåner.
På motsvarande sätt är t.ex. de kvinnodominerade
hälso- och socialtjänsternas andel av förmånerna
större än andelen av försäkringspremierna.
Arbetsinkomstförsäkringen jämnar således
ut kostnaderna som orsakas av föräldraskapet mellan
olika branscher i enlighet med lagstiftningens målsättningar.
Arbetsgivarnas rätt till moderskaps- och faderskapspenning
för lönebetalning under familjeledigheten ger
en skälig kompensation för kostnaderna som orsakas
av de kollektivavtalsbaserade lönerna. Att ersätta
dessa bättre än man gör nu kräver
att man fattar ett trepartsbeslut gällande ersättningen.
Det här förutsätter även det
nuvarande regeringsprogrammet. Enligt regeringsprogrammet är
målet i fortsättningen att ersätta arbetsgivarna
för kostnader som föräldraledigheter orsakar
genom att höja arbetsgivarens lagstadgade ersättningar
för sjukförsäkringar. Frågorna som
hör samman med utvecklingen av det inkomstrelaterade familjeledighetssystemet
utarbetas i ett trepartssamarbete med arbetslivets parter. I det
fortsatta arbetet utvärderas utvecklingsalternativen för
finansieringen av det inkomstrelaterade familjeledighetssystemet
och fördelningen av kostnaderna. Ändringarna i
lagstiftningen genomförs då man fattat beslut
gällande finansieringen. Enligt regeringens strukturpolitiska
program har utredningarna gällande de olika modellerna
för utjämningen av föräldraskapets
kostnader och deras kostnader gjorts. Regeringen fortsätter
utvärdera utjämningen av föräldraskapets
kostnader med arbetsmarknadsorganisationerna.
Helsingfors den 14 oktober
2014
Social- och hälsovårdsminister Laura Räty