KIRJALLINEN KYSYMYS 816/2013 vp
KK 816/2013 vp - Pia Kauma /kok ym.
Tarkistettu versio 2.0
Päihdeäitien tahdonvastaiseen hoitoon
ohjaaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Yhä useampi lapsi vammautuu tai sairastuu
vakavasti äidin päihteiden käytön
vuoksi jo ennen syntymää ja saa näin
hyvin surullisen alun elämälleen. Äidin
päihteiden käytöstä syntyneet vauriot
seuraavat heitä pysyvästi läpi koko elämän.
Alkoholin suurkuluttajia on Suomessa noin 6 prosenttia raskaana
olevista naisista. Vuosittain yli 3 000 äidillä on
alkoholiongelmia ja tämän seurauksena syntyy noin
600 alkoholialtistuksesta kärsivää lasta
joka vuosi. THL:n mukaan alle 16-vuotiaita sikiönä alkoholin
vaurioittamia lapsia on nyt jo noin 10 000. Heistä noin 10—20 % kärsii
vakavasta alkoholioireyhtymästä (FAS). Oireyhtymän
oireita ovat muun muassa kasvuhäiriö, muutokset
kasvonpiirteissä, keskushermoston vauriot sekä elinepämuodostumat.
THL:n varovaisten arvioiden mukaan ongelma on pahentunut viimeisten
vuosikymmenien aikana. Kaikkia päihteiden aiheuttamia vaurioita ei
saada kunnolla edes tilastoiduiksi.
Ihmisarvon loukkaamattomuus on turvattu perustuslain 1 §:ssä,
ja sillä on merkitystä myös sikiön
terveyden suojelemisessa. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen
6 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltioiden tulee taata lapselle
henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman
täysimääräisesti. Tämä oikeus
ei toteudu tällä hetkellä riittävällä tavalla.
Päihteiden käytöstä syntyvät
vammat voidaan estää riittävillä tukitoimilla
ja viime kädessä tahdonvastaisella hoidolla. Sen
lisäksi, että päihderiippuvaisten äitien
tulisi päästä hoitoon heti halutessaan,
tulee tahdonvastaisen hoidon mahdollisuudesta säätää lailla
syntymättömien lapsien oikeuksien turvaamiseksi
silloin, kun muut keinot ja tukitoimet eivät ole riittäviä.
Päihdeäitien tahdonvastainen hoito on jo käytössä muun muassa
Norjassa.
Aiheesta käydyissä keskusteluissa on noussut esiin
pelko siitä, että tahdonvastaisen hoidon mahdollistava
lainsäädäntö karkottaisi merkittävästi
päihderiippuvaisia äitejä hakemasta hoitoa vapaaehtoisesti.
Vaikeasti päihderiippuvaiset äidit ovat
kuitenkin jo nyt monesti neuvoloiden ja sairaanhoidon tavoittamattomissa,
koska he ovat riippuvuutensa vuoksi kaikkein vaikeimpia asiakkaita.
Tahdonvastaisen hoidon on näissä tapauksissa oltava
mahdollista.
Päihdeäitien tahdonvastaisesta hoidosta on keskusteltu
hyvin pitkään. Vaikka ratkaisua on pyritty edistämään,
on tämä kiireellisiä toimia vaativa asia
jäänyt silti ainoastaan puheiden tasolle. Asia
on parhaillaan esillä sosiaali- ja terveysministeriön
työryhmässä. Työryhmän
on määrä tehdä esitys asian
jatkovalmistelusta tänä syksynä. Tämä saattaa
kuitenkin tarkoittaa pahimmillaan vielä vuosien viivytystä,
ennen kuin tahdonvastainen hoito on käytännössä mahdollista.
Valmistelua on kiirehdittävä ja ryhdyttävä sanoista
tekoihin. Yhteiskuntamme on pystyttävä suojelemaan
myös syntymättömiä lapsia. Emme tahdo
menettää enää yhtään
lasta päihteille.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo parantaa äitinsä päihteiden
käytölle altistuvan sikiön oikeusturvaa
nykytilanteeseen verrattuna ja
milloin hallitus on antamassa raskaana olevien päihdeäitien
tahdonvastaisesta hoidosta esityksen?
Helsingissä 20 päivänä syyskuuta
2013
- Pia Kauma /kok
- Jaana Pelkonen /kok
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 816/2013 vp:
Miten hallitus aikoo parantaa äitinsä päihteiden
käytölle altistuvan sikiön oikeusturvaa
nykytilanteeseen verrattuna ja
milloin hallitus on antamassa raskaana olevien päihdeäitien
tahdonvastaisesta hoidosta esityksen?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Raskaudenaikainen päihteiden, etenkin alkoholin, käyttö on
sikiön kehityshäiriöiden suurin yksittäinen
syy. Alkoholipolitiikan liberalisoituminen 1960-luvun lopulta lähtien
on lisännyt alkoholin kulutusta. Se näkyy käytöstä aiheutuvien haittojen
lisääntymisenä yhteiskunnassa. Esimerkiksi
naisten alkoholinkäyttö on 1960-luvun lopulta
kasvanut seitsenkertaiseksi. Alkoholin vaurioittamien sikiöiden
määrä on kasvanut. Myös niiden
lasten määrä on lisääntynyt,
jotka elävät perheissä, joissa vanhemmilla
on alkoholiongelmia. Alkoholipoliittiset valinnat vaikuttavat ongelmien
esiintyvyyteen. Siksi on korostettava yleisen alkoholipolitiikan
merkitystä myös raskaana olevien päihteitä käyttävien
naisten osalta ja yleensä päihteisiin liittyvien
ongelmien ehkäisemisessä. Alkoholipolitiikan painopisteen
tulee olla terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen.
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee alkoholilain
kokonaisuudistusta tämän mukaisesti.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä laati raportin
Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen
(STM 2009:4). Työryhmä ehdotti, että on
säädettävä mahdollisuus raskaana
olevien päihdeongelmaisten naisten tahdosta riippumattomaan
hoitoon syntyvän lapsen terveysvaaran perusteella. Tätä koskevaa lainsäädäntöä on
valmisteltu osana sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeutta
ja sen rajoittamista koskevaa laajaa valmistelua.
Raskaana olevia päihteiden käyttäjiä koskevat säännökset
eivät tässä vaiheessa ole mukana itsemääräämisoikeuslakia
ja siihen liittyvää lainsäädäntöä koskevassa
hallituksen esitysluonnoksessa. Syynä tähän
on tarve varmistaa vapaaehtoisen hoidon kattava saatavuus ja saavutettavuus. Valtaosassa
tapauksia raskaana oleva päihteidenkäyttäjä on
motivoitavissa vapaaehtoiseen hoitoon, kun hoitojärjestelmä kokonaisuutena
tukee tavoitetta. Lapsen turvallisen kehitysympäristön takia
myös muiden perheessä olevien päihteiden käyttäjien
tulisi olla hoidon ja tuen piirissä. Toisena syynä on
se, että samalla koko päihdehuoltolaki olisi uudistettava
perustuslain vaatimusten mukaiseksi. Päihdehuoltolain kokonaisuudistus
on toivottavasti mukana seuraavassa hallitusohjelmassa.
Tahdonvastainen hoito oli vain yksi osa edellä mainitun
työryhmän ehdotuksia. Työryhmä on jakanut
ehdotuksensa ennaltaehkäisyyn, odotusaikaan ja lapsen syntymän
jälkeiseen aikaan sekä tehnyt ehdotuksensa hoitojärjestelmän
rakenteista. Työryhmän ehdotuksia on viety ja
viedään parhaillaan eteenpäin eri tahoilla.
Työryhmä painottaa esimerkiksi yleisen alkoholipolitiikan merkitystä ja
alkoholin kokonaiskulutuksen laskemisen tärkeyttä.
Työryhmän esitykset painottuvat äitiys-
ja lastenneuvoloissa tehtävään työhön.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asianomainen yksikkö vie
näitä ehdotuksia eteenpäin sekä peruspalveluihin
että erikoissairaanhoitoon. Hoitojärjestelmän
rakenteisiin liittyvät ehdotukset ovat mukana kunta- ja
palvelurakenneuudistuksessa.
Päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten hoito ja
palvelut kuuluvat kuntien vastuulle. Vuodelle 2011 sosiaali- ja
terveyspalveluiden parantamiseen tarkoitettua laskennallista valtionosuutta
kunnille lisättiin 21,2 miljoonalla eurolla. Tästä lisäyksestä kolme
miljoonaa euroa on osoitettu nimenomaan päihdeongelmaisten äitien
ja heidän lastensa palvelujen varmistamiseen. Ministeriö on
ohjeistanut tämän valtionosuuden lisäyksen
käyttöä kaikille Suomen kunnille lähettämällään
kirjeellä. Valtionosuuden käyttöä on
myös seurattu THL:n kunnille tekemällä kyselyllä.
Hoito täytyy saada selkeämmin vakiinnutettua osaksi
kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja.
Helsingissä 17 päivänä lokakuuta
2013
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 816/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml m.fl.:
På vilket sätt ämnar regeringen
förbättra läget i fråga om rättsskyddet
för ett foster som utsätts för moderns
missbruk och
när kommer regeringen att överlämna en
proposition om tvångsvård av mödrar med
missbruksproblem?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Bruk av berusningsmedel, framför allt alkohol, under
graviditeten är den största enskilda orsaken till
utvecklingsstörningar hos fostret. Liberaliseringen av
alkoholpolitiken vilken inleddes i slutet av 1960-talet har lett
till ökad alkoholkonsumtion, vilket syns i ett ökat
antal alkoholrelaterade skador på olika delområden
i samhället. Som exempel kan nämnas att alkoholkonsumtionen
bland kvinnor har ökat sjufaldigt sedan slutet av 1960-talet.
Antalet alkoholskadade foster har ökat liksom också antalet
barn som lever i familjer där föräldrarna
har alkoholproblem. De alkoholpolitiska valen påverkar
förekomsten av problem. Därför måste
alkoholpolitikens betydelse lyftas fram som en bakgrundsfaktor när
det gäller gravida missbrukande kvinnors problem och överhuvudtaget
vid förebyggandet av alkohol- och drogrelaterade problem.
Alkoholpolitiken måste således framför
allt lägga vikt vid främjandet av hälsan
och den sociala välfärden. Social- och hälsovårdsministeriet
håller därför på med att bereda
en totalrevidering av alkohollagen vilken utgår från
det här.
En arbetsgrupp vid social- och hälsovårdsministeriet
som hade tillsatts för att säkerställa
vården och behandlingen för kvinnor med missbruksproblem
framlade i sin rapport (SHM 2009:4) att det bör stiftas
en lag om möjligheten till vård oberoende av en
gravid kvinnas vilja om hon har missbruksproblem och om det ofödda barnets
hälsa äventyras. Social- och hälsovårdsministeriet
har berett en lagstiftning som gäller det här
som ett led i den omfattande beredningen av lagstiftningen om klientens
och patientens självbestämmanderätt och
om begränsningar av den inom social- och hälsovården.
Bestämmelser om gravida som använder berusningsmedel
har på det här stadiet inte tagits med i utkastet
till regeringens proposition med förslag till lag om självbestämmanderätt
och lagstiftning i anslutning till den. En orsak till det här är
behovet av att säkerställa en omfattande tillgång
till och tillgänglighet hos den frivilliga vården.
I merparten av fallen kan gravida missbrukare motiveras till frivillig
vård om vårdsystemet i sin helhet stödjer
målet. För att ett barn ska ha en trygg uppväxtmiljö bör även
de andra missbrukarna i familjen få vård och stöd.
En annan orsak är att lagen om missbrukarvård
bör totalrevideras så att den stämmer överens
med villkoren i grundlagen. En totalrevidering av lagen om missbrukarvård
ingår hoppeligen i följande regeringsprogram.
Förslaget till vård oberoende av vilja utgjorde endast
en del av de förslag som den ovan nämnda arbetsgruppen
lade fram. Arbetsgruppen har delat in förslagen i förebyggande
verksamhet och åtgärder under graviditetstiden
och tiden efter att barnets har fötts. Arbetsgruppen lade
också fram förslag som gäller strukturerna
för vårdsystemet. Arbetsgruppens förslag
har förts och förs för närvarande
vidare av olika instanser. Arbetsgruppen betonar exempelvis betydelsen
av en allmän alkoholpolitik och vikten av att sänka
totalkonsumtionen av alkohol. Arbetsgruppens förslag betonar
det arbete som utförs på rådgivningsbyråerna för
mödravård och barnavård. Den behöriga
enheten vid Institutet för hälsa och välfärd
för förslagen vidare till både primärvården
och den specialiserade sjukvården. Förslagen som
gäller strukturerna för vårdsystemet
finns med i kommun- och servicestrukturreformen.
Vården av och tjänsterna för mödrar
med missbruksproblem på samma sätt som de övriga social-
och hälsovårdstjänsterna hör
till kommunernas ansvarsområde. Den kalkylmässiga
statsandelen till kommunerna avsedd för en förbättring
av social- och hälsovårdstjänsterna ökade med
21,2 miljoner euro år 2011. Av den här ökningen är
ett belopp på tre miljoner euro avsett uttryckligen för
att säkerställa tjänster för
mödrar med missbruksproblem och deras barn. Ministeriet
har i ett brev gett alla kommuner i Finland anvisningar om hur det
här statsandelstillägget ska användas.
Användningen av statsandelen har också följts
med hjälp av en enkät som Institutet för
hälsa och välfärd har riktat till kommunerna.
Vården måste tydligare etableras som ett led i
de social- och hälsovårdstjänster som
kommunerna tillhandahåller.
Helsingfors den 17 oktober
2013
Omsorgsminister Susanna Huovinen