KIRJALLINEN KYSYMYS 818/2012 vp
KK 818/2012 vp - Pia Kauma /kok
Tarkistettu versio 2.0
Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen metsälaissa
Eduskunnan puhemiehelle
Maa- ja metsätalousministeriön asettaman
metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista käsitelleen
työryhmän raportti julkaistiin elokuussa 2012.
Hallitus aikoo näillä näkymin tuoda eduskuntaan
esityksen metsälain uudistamisesta vuoden 2013 aikana.
Työryhmän esitys uudesta metsälaista
antaa nykyiseen lainsäädäntöön
verrattuna huomattavasti suurempia vapauksia metsänomistajille
hoitaa omistamiaan metsiä. Vapauksien tarkoituksena on
antaa metsänomistajille entistä parempi mahdollisuus
hoitaa metsiään haluamallaan tavalla ja motivoida
omistajia parempaan metsänhoitoon.
Työryhmän esityksen lähtökohta
on hyvä, sillä nykyinen metsälaki rajaa
liian tiukasti toimintamahdollisuuksia ja ohjaa yksipuoliseen toimintamalliin.
Omistajien mahdollisuudet hoitaa metsiä täytyy
olla riittävän monipuoliset, ja aktiivisen metsänhoitokulttuurin
ylläpitäminen on nähtävä positiivisena
asiana.
Metsälaissa toinen puoli omistajuudelle on luonnon
monimuotoisuuden säilyttäminen. Se ei välttämättä ole
ristiriidassa omistajien etujen kanssa, mutta sitä tulee
miettiä omana asiakokonaisuutenaan lainsäädäntöä uudistettaessa.
Työryhmän muistiossa todetaan, että esitetyt
muutokset ottavat luonnon monimuotoisuuden huomioon entistä lainsäädäntöä paremmin.
Työryhmän lainsäädäntöuudistusehdotukseen jätettiin
kolme vastalausetta. Ympäristöministeriö,
Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF katsoivat mielipiteissään,
että esitettyjen uudistusten myötä erityisen
tärkeiden elinympäristöjen määritelmä saattaa
kaventua liiaksi. Myöskään erityisen
tärkeiden elinympäristöjen käsittelyyn tarkoitetun
poikkeusluvan vaikutukset eivät ole tiedossa. Metsänkäyttöilmoituksen
lyhentäminen 14 päivästä 7 päivään
ei välttämättä anna viranomaisille
riittävän hyvin aikaa reagointiin. Vastalauseen
jättäjät olivat yksimielisiä siitä, että nämä toimet
ovat vaarassa heikentää luonnon monimuotoisuutta.
Kysymys on erittäin tärkeä koko suomalaisen luonnon
monimuotoisuuden kannalta, sillä esimerkiksi Etelä-Suomen
metsistä noin 98 % on talouskäytössä.
Hallitusohjelmassa on kirjattu metsälain uudistamisen yhteydessä luonnon
monimuotoisuuden turvaaminen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Millä keinoin varmistetaan luonnon monimuotoisuuden
turvaaminen ja edistäminen uutta metsälakia laadittaessa?
Helsingissä 19 päivänä lokakuuta
2012
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 818/2012 vp:
Millä keinoin varmistetaan luonnon monimuotoisuuden
turvaaminen ja edistäminen uutta metsälakia laadittaessa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Hallituksen tavoitteena on tuoda hallituksen esitys metsälain
osittaismuutoksesta eduskuntaan kevätistuntokaudelle 2013.
Metsälain uudistamista on valmisteltu vuodesta 2010 kahden
laaja-alaisen työryhmän toimesta. Valmistelussa
on koko prosessin ajan otettu huomioon metsänomistajien
ja metsäalan toimijoiden näkemyksien
ohella myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Ensimmäinen
työryhmä esitti linjaukset metsälain
uudistamiseksi, ja jälkimmäinen työryhmä luovutti
yksityiskohtaisen esityksen metsälain muuttamisesta elokuussa
2012.
Metsälain muutoksen tärkeimpänä tavoitteena on
antaa metsänomistajille nykyiseen lainsäädäntöön
verrattuna suurempia vapauksia hoitaa metsiään
monipuolistuneiden tavoitteidensa mukaisesti. Metsäntutkimuslaitoksen
tuoreiden tutkimusten mukaan merkittävä osa metsänomistajista
painottaa metsiensä hoidossa taloudellisten tavoitteiden
ohella myös virkistyksellisiä, luonnonsuojelullisia
ja maisemallisia näkökohtia. Lisäksi
muutoksen tavoitteena on, että uudistettava metsälaki
turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta nykyistä paremmin.
Ensimmäisen työryhmän linjauksista
ei annettu eriäviä mielipiteitä. Ympäristöministeriö, WWF
Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto antoivat kuitenkin eriävät
mielipiteet jälkimmäisen työryhmän
esityksestä. Eriävissä mielipiteissä keskeisimpänä asiana
nostettiin esiin, että metsälain erityisen tärkeisiin
elinympäristöihin ja niiden käsittelyyn
esitetyt muutokset heikentäisivät nykyisen metsälain
mukaista monimuotoisuuden turvaamista. Maa- ja metsätalousministeriön
johdolla selvitetään parhaillaan eriävien
mielipiteiden näkemyksiä osana työryhmän
esityksen vaikutusten arviointia. Jo metsälakiesityksen
valmistelun yhteydessä linjattiin, että esityksen
ympäristövaikutuksista toteutetaan asiantuntijaselvitys
hallituksen esityksen valmistelua varten. Tätä työtä tekevät
parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön johdolla
Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, Suomen
ympäristökeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen
tutkijat ja asiantuntijat.
Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa
on keskeistä huomioida suojelualueiden, rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien metsien,
vapaaehtoisien suojelumallien, normaalien talousmetsien käsittelyn
sekä talousmetsien yhteydessä olevien erityisen
tärkeiden elinympäristöjen muodostama
kokonaisuus. Lisäksi tulee huomioida, että noin
neljännes metsien kestävästä hakkuukertymästä jää hyödyntämättä.
Ainespuun suurimman kestävän hakkuukertymän
arvioidaan olevan vuosina 2009—2018 69,2 miljoonaa
kuutiometriä, kun vuosina 2007—2011 ainespuuta
korjattiin keskimäärin 51,6 miljoonaa kuutiometriä.
Suojeltuja metsiä on Suomessa yhteensä noin 2,2
miljoonaa hehtaaria eli 9,6 % metsäalasta, minkä lisäksi
noin 800 000 hehtaaria metsää on rajoitetussa
metsätalouskäytössä. Etelä-Suomessa
suojeltuja metsiä on noin 2,8 % metsäalasta, joten
maantieteellisesti suojelualueet painottuvat enemmän maan
pohjoisosiin. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta on
edistetty tilanteen parantamiseksi esimerkiksi Etelä-Suomen
metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008—2016
(METSO) avulla 2000-luvun alkupuolelta alkaen. Havaittujen metsälain
erityisen tärkeiden elinympäristöjen
osuus puolestaan oli vuonna 2011 noin 0,7 % yksityismetsien
noin 15 miljoonasta hehtaarista. Näin ollen metsälain suurimmat
vaikutukset luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät
normaalien talousmetsien käsittelyyn, johon tullaan uudella
lailla tekemään muutoksia monimuotoisuuden edistämiseksi.
Keskeisiä ehdotuksia ovat muun muassa eri-ikäisrakenteisen
metsänkasvatuksen ja muiden niin sanottujen pehmeämpien
metsänkäsittelymenetelmien salliminen ja säätelyn
vähentäminen kasvatuskelpoisien puulajien osalta.
Metsälain muutosta arvioitaessa on huomattava, että myös
ympäristöhallinto ja -järjestöt
kannattavat metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista ja
sääntelyn vähentämistä kasvatuskelpoisten puulajien
valinnassa ja taimikon perustamisessa.
Metsälain uudistamisen tavoitteena on selkeyttää metsälain
erityisen tärkeiden elinympäristöjen
määrittelyä ja niiden ominaispiirteiden kuvausta
sekä näissä sallittuja toimenpiteitä. Metsänomistajien,
leimikon suunnittelijoiden ja hakkuuoikeuden haltijoiden oikeusturvan
kannalta on keskeistä, että erityisen tärkeät
elinympäristöt sekä niissä sallitut
ja kielletyt toimenpiteet on selkeästi säädetty.
Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Suomen
metsäkeskuksen tekemän luonnonhoidon laatuarvioinnin
tulosten perusteella nykyisen metsälain 10 §:n
kohteiden ominaispiirteet olivat säilyneet vuosina 1998—2011
kokonaan tai lähes kokonaan 94 %:lla
tarkastetuista kohteista. Todettakoon, että valtaosa nykyisen
metsälain 10 §:n kohteisiin liittyvistä metsärikkomuksista
on tehty tahattomasti, joten toimijoiden oikeusturvan parantumisen
lisäksi määritelmien tarkentuminen edistää myös
arvokkaiden elinympäristöjen säilymistä.
Metsälain uudistamisen yhteydessä on selvitetty
tarvetta laajentaa monimuotoisuuden turvaamista ja lisätä erityisen
tärkeitä elinympäristökohteita.
Selvityksessä päädyttiin siihen, että metsälakiin
sisällytetään nykyisten kohteiden lisäksi
metsäkorte-, muurain- ja lähdekorvet sekä Lapin
maakunnan alueen letot luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi nykyistä laajemmin.
Työryhmä esitti varovaisen, ominaispiirteet säilyttävän
käsittelyn nykyistä selkeämpää sallimista
erityisen tärkeissä elinympäristöissä ja poikkeusluvan
edellytysten kirjaamista metsälakiin. Jos erityisen tärkeitä elinympäristöjä voidaan
käsitellä varovaisesti, taloudelliset vaikutukset
nousevat vähäistä suuremmiksi nykyistä harvemmin,
eikä nykykäytännön mukaiselle poikkeusluvalle
muodostu kovin helposti perusteita. Näin varovainen käsittely
mahdollistaisi nykyistä laajempien erityisen tärkeiden
elinympäristöjen ominaispiirteiden suojelun. Käytännössä menettely
johtanee siihen, että metsänomistajat suojelevat
vapaaehtoisesti kohteita nykyistä laaja-alaisempina. Jos
poikkeusluvan edellytykset kuitenkin täyttyisivät,
poikkeusluvan sijasta pyrittäisiin myös jatkossa
ensisijaisesti tarjoamaan metsänomistajalle kestävän metsätalouden
rahoituksesta annetun lain mukaista ympäristötukisopimusta.
Lisäksi on huomattava, että metsänkäyttöilmoituksen
toimittamisen vähimmäisajan lyhentäminen
nykyisestä 14 päivästä seitsemään
päivään ei vaikuta ELY-keskusten mahdollisuuksiin
ryhtyä viranomaistoimiin, vaan tehostaa Suomen metsäkeskuksen
toimintaa metsälain valvonnassa. Suomen metsäkeskuksessa
katsotaan, että seitsemän päivän
vähimmäisaika on riittävä metsänkäyttöilmoitusten
tarkastamiseen ja mahdollisista liito-oravan esiintymispaikoista maanomistajalle,
hakkuuoikeuden haltijalle ja ELY-keskukselle ilmoittamiseen. Jos
ELY-keskuksilla on tarvetta puuttua metsänkäyttöilmoituksissa
ilmoitettuihin toimenpiteisiin, toimenpiteitä ei voida
aloittaa ennen asian asianmukaista käsittelyä viranomaisten
toimesta.
Hallitus toteaa, että metsälain uudistuksen
valmistelussa otetaan huomioon metsäluonnon monimuotoisuuden
turvaaminen tasavertaisena tavoitteena muiden tavoitteiden kanssa.
Lisäksi käynnissä oleva vaikutusten arviointi
työryhmän esityksestä tukee hallituksen
esityksen valmistelua.
Helsingissä 2 päivänä marraskuuta
2012
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 818/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml:
Hur säkerställer man att naturens mångfald
tryggas och främjas vid utarbetandet av den nya skogslagen?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Regeringens mål är att lägga fram
regeringens proposition med förslag till en delreform av skogslagen
till vårsessionen 2013. Reformen av skogslagen har beretts
sedan år 2010 av två brett förankrade
arbetsgrupper. Under hela beredningsprocessen har man förutom
skogsägarnas och skogsbranschföretagens åsikter
också tagit hänsyn till tryggandet av naturens
mångfald. Den första arbetsgruppen drog upp riktlinjer
för reformen av skogslagen, och den senare arbetsgruppen överlät
ett detaljerat förslag till skogslagsreform i augusti 2012.
Det viktigaste målet för skogslagsreformen är att
ge skogsägarna större frihet jämfört
med den nuvarande lagstiftningen till att sköta sina skogar
i enlighet med sina allt mer diversifierade mål. Enligt
nya undersökningar av skogsforskningsinstitutet lägger
en stor del av skogsägarna, förutom vid ekonomiska
mål, också vikt vid rekreations-, naturskydds-
och landskapsmässiga aspekter i sitt skogsbruk. Ett annat
mål för lagändringen är att
den förnyade skogslagen bättre än förut
ska trygga skogsnaturens mångfald.
Inga avvikande meningar har anförts om den första
arbetsgruppens riktlinjer. Miljöministeriet, WWF och Finlands
naturskyddsförbund har anfört avvikande meningar
om den senare arbetsgruppens förslag. Den centrala fråga
som lyftes fram i de avvikande meningarna var, att de ändringar
som föreslås i skogslagen om särskilt
viktiga livsmiljöer och behandlingen av dem försämrar
säkerställandet av biodiversiteten jämfört med
den nuvarande skogslagen. Under ledning av jord- och skogsbruksministeriet
undersöks nu de aspekter som framförs i de avvikande
meningarna i samband med att man bedömer verkningarna av
arbetsgruppens förslag. Redan vid beredningen av propositionen
med förslag till ändring av skogslagen anfördes
som riktlinje, att man ska låta utföra en expertutredning
om förslagets miljöverkningar med tanke på regeringspropositionens
behandling. Detta arbete utförs som bäst av experter
och forskare från Skogsbrukets utvecklingscentral Tapio,
Finlands miljöcentral och Skogsforskningsinstitutet och
under ledning av jord- och skogsbruksministeriet.
För tryggande av skogsnaturens mångfald är det
av central betydelse att se till den helhet som skyddsområden,
skog med begränsat skogsbruk, frivilliga naturskyddsmodeller,
ekonomiskog med normala skogsbruksåtgärder samt
särskilt värdefulla biotoper i samband med ekonomiskogar
utgör. Dessutom ska det beaktas, att omkring en fjärdedel
av skogarnas hållbara avverkningsuttag förblir
outnyttjat. Det maximalt hållbara avverkningsuttaget av
gagnvirke uppskattas år 2009—2018 till 69,2 miljoner
kubikmeter, medan man år 2007—2011 avverkade
i medeltal 51,6 miljoner kubikmeter gagnvirke.
Det finns i Finland sammanlagt ca 2,2 miljoner hektar skyddad
skog. Det motsvarar 9,6 procent av skogsarealen, och dessutom omfattas
ca 800 000 hektar skog av begränsat skogsbruk.
I södra Finland utgör de skyddade skogarna ca
2,8 procent av skogsarealen, så geografiskt är skyddsområdena
mestadels förlagda till landets nordliga delar. Mångfalden
i södra Finlands skogar har från början
av 2000-talet förbättrats genom exempelvis handlingsprogrammet
för mångfalden i skogarna i södra Finland
2008—2016 (METSO). Andelen observerade särskilt viktiga
livsmiljöer enligt skogslagen utgjorde år 2011
ca 0,7 procent av privatskogarnas areal, motsvarande ca 15 miljoner
hektar. Följaktligen hänför sig skogslagens
största verkningar för tryggande av naturens mångfald
till normala skogsbruksåtgärder i ekonomiskog,
där den nya lagen kommer att innehålla ändringar
som syftar till att främja biodiversiteten. De centrala
förslagen går bland annat ut på att tillåta
odling av skog med varierande åldersstruktur och användning
av så kallade mjuka skogsbehandlingsmetoder, och på att
minska regleringen gällande odlingsbara trädarter.
Vid utvärderingen av skogslagsreformen ska man lägga
märke till, att också miljöförvaltningen
och -organisationerna understöder en diversifiering av
skogsbehandlingsmetoderna och en avreglering av valet av odlingsbara
trädarter och anläggningen av plantskog.
Ett mål för skogslagsreformen är
att klarare definiera begreppet särskilt viktiga livsmiljöer och
tydligare beskriva deras särdrag och de åtgärder
som är tillåtna i livsmiljöerna. Med
tanke på rättsskyddet för skogsägarna,
avverkningsplanerarna och ägarna till avverkningsrätten är
det av central betydelse att bestämmelserna om särskilt
viktiga livsmiljöer och åtgärder som är
tilllåtna eller förbjudna i dessa är
tydligt definierade. Enligt resultatet av en kvalitetsbedömning
av naturvården som utförts av skogsbrukets utvecklingscentral
Tapio och Finlands skogscentral hade särdragen hos objekt
enligt 10 § i den nuvarande skogslagen år
1998—2011 bevarats helt eller nästan helt på 94
procent av de granskade objekten. Det bör konstateras,
att största delen av de förseelser mot bestämmelser
gällande objekt som anges i 10 § i den
nuvarande skogslagen har gjorts oavsiktligt. Förutom att
en precisering av definitionerna förbättrar aktörernas
rättsskydd främjar den således också bevarandet
av värdefulla livsmiljöer.
I samband med översynen av skogslagen har man utrett
behovet av att utvidga skyddet av biodiversiteten och lägga
till vissa särskilt viktiga livsmiljöer i lagen.
Vid utredningen kom man fram till att man för att utvidga
skyddet biodiversiteten skulle införa fräken-,
hjortron- och källmyrar samt rikkärr i landskapet
Lappland som tillägg till de nuvarande objekten i skogslagen.
Arbetsgruppen föreslog att man i lagen kunde införa
tydligare bestämmelser om tillåtande av skonsamma
skogsbehandlingsmetoder som bevarar särdragen hos särskilt
viktiga livsmiljöer och även ange förutsättningarna
för undantagstillstånd. Om särskilt viktiga
livsmiljöer kan behandlas skonsamt, kommer de ekonomiska
följderna mer sällan vara mer än ringa,
varvid grunder för undantagstillstånd enligt nuvarande
praxis inte uppstår så lätt. En skonsam
behandling skulle härigenom möjliggöra
ett mer omfattande skydd av särdragen hos särskilt
viktiga livsmiljöer än i dag. I praktiken torde
förfarandet leda till att skogsägarna frivilligt
kommer att utvidga sina skyddsobjekt. Om förutsättningar
för beviljande av undantagstillstånd ändå finns,
skulle man även framöver i stället för
undantagstillstånd i första hand erbjuda skogsägaren
ett miljöstödsavtal enligt lagen om finansiering
av hållbart skogsbruk.
Dessutom ska det observeras, att förkortningen av minimitiden
för inlämnande av anmälan om skogsanvändning
från nuvarande 14 dagar till sju dagar inte påverkar
ELY-centralernas möjligheter att vidta myndighetsåtgärder,
utan i stället effektiviserar Finlands skogscentrals verksamhet gällande
skogslagens övervakning. På Finlands skogscentral
anser man att minimitiden om sju dagar är tillräcklig
för att granska anmälningarna om skogsanvändning
och för att anmäla om eventuell förekomst
av flygekorrar åt jordägarna, avverkningsrättens ägare
och ELY-centralen. Om ELY-centralerna måste ingripa i åtgärder
som anges i anmälningarna om skogsanvändning,
kan åtgärderna inte inledas förrän ärendet
har behandlats av myndigheterna på behörigt sätt.
Regeringen konstaterar att man vid beredningen av skogslagsreformen
beaktar tryggandet av skogsnaturens mångfald som ett likvärdigt
mål i förhållande till de övriga
målen. Dessutom stöder den pågående
utvärderingen av arbetsgruppsförslagets verkningar
regeringens behandling av propositionen.
Helsingfors den 2 november
2012
Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen