KIRJALLINEN KYSYMYS 83/2010 vp
KK 83/2010 vp - Paavo Arhinmäki /vas
Tarkistettu versio 2.0
Turkistarhauksen lakkauttaminen Suomessa
Eduskunnan puhemiehelle
Keskiviikkona 17.2.2010 Yleisradion TV 1:n A-studio-ohjelmassa
tuotiin julkisuuteen järkyttävää kuvamateriaalia
turkiseläinten oloista suomalaisilla turkistarhoilla.
Turkistarhauksen on usein esitetty noudattavan Suomessa eläinten
hyvinvointia koskevia kriteereitä muita maita paremmin.
Televisiossa nähty kuvamateriaali kuitenkin osoittaa, että tilanne
turkistarhoilla on aivan toinen kuin julkisuudessa on väitetty.
Turkiseläimet ovat monin paikoin erittäin huonokuntoisia,
ne kärsivät käyttäytymishäiriöistä ja
turkistilat eivät tarjoa mahdollisuutta lajityypilliselle
elämälle.
Turkistarhauksesta aiheutuu monenlaisia ongelmia turkiseläimille.
Ahtaat häkkiolot saavat aikaan stressiä, pelokkuutta
ja pakko-oireita eläinten keskuudessa. Koska eläimet
eivät pääse lajilleen tyypillisiin pesäkoloihin,
niitä uhkaavat lämpöhalvaukset kesäisin
ja paleltumat talvisin. Vieri vieressä sijaitsevat häkit
edesauttavat tartuntatautien leviämistä. Eri lajeja
myös pakkoristeytetään keskenään,
ja tällainen jalostus lisää perinnöllisten
vaivojen todennäköisyyttä. Nopeasti
pilaantuva rehu aiheuttaa rehumyrkytyksiä.
Turkistarhauksen jatkamiselle Suomessa on vaikea löytää perusteita.
Turkiseläinten häkkikasvatusta perustellaan usein
sillä, että se on vain yksi monista tavoista käyttää eläimiä ihmisten tarpeisiin.
Nykyaikana turkikset ovat kuitenkin puhtaasti koristeenomainen tuote,
jolla ei ole merkitystä lajimme eloonjäämisen
kannalta. Kokoturkkien suosion vähennyttyä turkiksia
käytetään yhä enemmän
vaatteiden ja asusteiden somisteina. Aitoja turkiksia muokataan
jopa tekoturkisten näköisiksi, jotta niitä saataisiin
myytyä aitoihin turkiksiin kriittisesti suhtautuville kuluttajille.
Turkis ei ole ekologinen tuote. Sen valmistus vaatii enemmän
luonnonvaroja kuin keinoturkin, eikä se maadu valmistuksessa
käytettävien kemikaalien vuoksi. Turkistuotannon
suorat ja välilliset ympäristöongelmat
ovat huomattavat, ja ne painottuvat ennen kaikkea kahdelle osa-alueelle. Ensimmäisen
muodostavat eläinten lannan ja virtsan aiheuttamat suorat
ympäristöhaitat typpi-, fosfori- ja ammoniakkipäästöinä.
Toinen ongelma on suuri polttoaineen ja muun energian kulutus.
Kun katsotaan eurooppalaista kehitystä, Suomi on turkistarhausta
käsittelevässä kriittisessä keskustelussa
pahasti jälkijunassa. Useat Euroopan maat ovat kieltäneet
turkistarhauksen tai rajoittaneet voimakkaasti sen harjoittamista
lainsäädännöllä. Niissä maissa,
joissa tarhattavien eläinten elinolosuhteet on määrätty
vastaaviksi kuin eläintarhoissa, on tarhaus loppunut käytännössä kokonaan.
Turkistarhaus on kielletty Isossa-Britanniassa, Bulgariassa,
Irlannissa ja Kroatiassa. Itävallassa ja Sveitsissä lainsäädännölliset
vaatimukset ovat lopettaneet turkistarhauksen kokonaan. Tiukkoja
rajoituksia ja lajikohtaisia tarhauskieltoja on voimassa Hollannissa,
Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Euroopan unionin komission tieteellinen
komissio on valmistellut raportin turkistarhauksesta. Raportti valmistui
vuonna 2001, ja siinä todetaan turkistarhauksessa olevan
puutteita muun muassa eläinten hyvinvoinnissa ja häkkien
koossa suhteessa eläinten kokoon.
Turkistarhauksen työllistävä vaikutus
ei ole niin suuri kuin joissain argumenteissa on annettu ymmärtää.
Suomessa turkisalan lama ei ole välttämättä vaikuttanut
työttömyyden lisääntymiseen
turkistarhauksen keskeisillä alueilla. Usein turkistuotanto
on tuottajalle sivuelinkeino, ja lopuistakin tuottajista osalla
on valmiiksi koulutus tai valmiudet myös muihin ammatteihin.
Turkistarhojen määrä on jo pudonnut 1980-luvun
yli 5 500 tarhasta noin 1 100 tarhaan. Myös
turkisten suosion jatkuva väheneminen ennakoi turkistuotannon
alasajoa.
Näihin esittämiini näkökohtiin
vedoten on selvää, että turkiseläinten
häkkikasvatukseen liittyvät eläinten
hyvinvointiongelmat sekä turkistarhauksen aiheuttamat ympäristöongelmat
vievät alaa kohti väistämätöntä täyskieltoa.
Suomen pitäisi varautua tuleviin rajoituksiin ajoissa.
Suomi tarvitseekin nyt kansallisen suunnitelman ja aikataulun
turkistarhauksesta luopumiselle. Turkistarhaajia on tuettava valtion
toimin turkistarhauselinkeinosta luopumisessa ja toiseen elinkeinoon
siirtymisessä. Lisäksi on kiellettävä turkistarhauselinkeinon
siirtäminen eteenpäin tuleville sukupolville.
Hallittu turkistarhauksen alasajo siirtymäajan tukineen
on sosiaalisestikin kestävä ratkaisu.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä turkistarhauksen
lakkauttamiseksi Suomessa?
Helsingissä 19 päivänä helmikuuta
2010
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies,
olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja
Paavo Arhinmäen /vas näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 83/2010 vp:
Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä turkistarhauksen
lakkauttamiseksi Suomessa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
EU:n tuotantoeläinten suojelua koskeva neuvoston direktiivi
(98/58/EY, jäljempänä tuotantoeläindirektiivi)
sisältää tuotantoeläinten pitoa, hoitoa,
kohtelua ja käsittelyä koskevat yleisluontoiset
vaatimukset. Euroopan neuvostossa on laadittu tuotantoeläinten
suojelua koskeva eurooppalainen yleissopimus (ETS 87) ja yleissopimuksen
muutospöytäkirja (ETS 145). Myös EU on
tämän sopimuksen osapuolena ja sopimuksen nojalla
laaditut eri eläinlajien pitoa koskevat vaatimukset ovat
siten osa eläinten hyvinvointia koskevaa EU:n lainsäädäntöä.
Turkiseläinten pitoa koskevat eläinsuojeluvaatimukset
on hyväksytty sopimuspuolten yksimielisellä päätöksellä vuonna
1999. Näiden vaatimusten on katsottu kaikkien osapuolten
mielestä antavan riittävät mahdollisuudet
eläinten kannalta tärkeimpien fysiologisten tarpeiden
ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen
turkiseläinten pidossa. Lisäksi on todettava,
että eläinten terveys on erittäin merkittävä hyvinvointiin
vaikuttava tekijä ja myös tämä on otettu
huomioon yleiseurooppalaisia turkiseläinten hyvinvointivaatimuksia
laadittaessa.
Tuotantoeläindirektiivin määräykset
on saatettu Suomessa voimaan eläinsuojelulailla (247/1996)
ja eläinsuojeluasetuksella (396/1996, valtioneuvoston
asetus). Turkiseläimiä koskee myös laki
eläinten kuljetuksesta (1429/2006) sekä päätös
nisäkäs- ja lintulajeihin kuuluvien tuotantoeläinten
lopettamiselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista
(18/EEO/96, ministeriön päätös).
Turkiseläinten pitoa koskevat yksityiskohtaisemmat vaatimukset
on saatettu voimaan turkiseläinten pitoa koskevalla maa-
ja metsätalousministeriön päätöksellä (16/EEO/1999).
Tämä päätös sisältää varsin
täsmälliset määräykset
turkiseläinkasvatuksessa noudatettavista hyvinvointivaatimuksista
mm. yksityiskohtaiset pitopaikan häkkejä, käytettäviä laitteita
ja välineitä, turkiseläinten hoitoa,
kohtelua ja käsittelyä sekä häkkien
kokoa ja varusteita koskevat vaatimukset. Näitä yksityiskohtaisia määräyksiä laadittaessa
on otettu huomioon myös se, että eläinten
pidossa edistettäisiin eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettaisiin
huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet
edellä esitetyn mukaisesti. Turkiseläimiä koskevat
myös lähiaikoina umpeutuvat siirtymäajat.
1.1.2011 alkaen kaikissa turkistarhoissa (1.9.1999 jälkeen
uusittujen häkkien ja uusien häkkien osalta mittavaatimukset
ovat voimassa jo nyt): 1) häkkien on täytettävä tietyt
vähimmäismitat — koskee minkkejä,
hillereitä, kettuja, rämemajavia ja sinsilloja
ja 2) kettuhäkkien pohjaverkon on oltava muovipäällysteinen.
Eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten
täytäntöönpanoa ja noudattamista
ohjaa ja valvoo eläinsuojelulain mukaisesti keskushallinnon
viranomaisena Elintarviketurvallisuusvirasto ja alueellisesti aluehallintovirasto.
Paikallisina viranomaisina toimivat kunnaneläinlääkärit,
poliisi ja kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavat viranhaltijat.
Eläinsuojelutarkastuksia voidaan tehdä turkistarhoille
sekä epäiltäessä säädösten
rikkomista että ilman epäilyä. Suurin osa
näistä ilman epäilyä tehtävistä tarkastuksista on
niin sanottuja EU-tarkastuksia. Tarkastusten tuloksista ilmoitetaan
myös Euroopan komissiolle. Viranomaisten tekemillä tarkastuksilla
varmistetaan, että tarhoilla noudatetaan lainsäädännössä asetettuja
vaatimuksia. Mikäli laiminlyöntejä havaitaan,
tarkastava viranomainen antaa tarhaajalle eläinsuojelulain
42 §:ssä tarkoitetun kiellon tai määräyksen,
jolla tilat, olosuhteet ja eläinten hoito saatetaan lainsäädännön
edellyttämälle tasolle sekä määräajan
toimien suorittamiseen. Määräajan päätyttyä viranomainen
tarkastaa eläintenpidon säädöstenmukaisuuden.
Tarvittaessa viranomainen voi myös ryhtyä lain 44 §:ssä tarkoitettuihin
kiireellisiin toimenpiteisiin, jos eläinten hyvinvointi
sitä edellyttää.
Kevään 2010 kuluessa nämä EU-eläinsuojelutarkastukset
siirtyvät 15 uuden läänineläinlääkärin
tehtäväksi. Virat on perustettu uuden eläinlääkintöhuoltolain
(765/2009) nojalla tarkoituksena eläinten hyvinvointiin
ja terveydenhuoltoon kuuluvien tarkastuksien tekeminen. Valtion
budjettiin on varattu 4,7 m. euroa siihen tarkoitukseen, että kunnat
yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa tai toisen yhteistoiminta-alueen
kanssa perustavat ns. valvontaeläinlääkärin
virkoja. Nämä hoitavat sekä eläinsuojelu-
että eläintautien valvonnan ja valtio ostaa tämän
palvelun kunnilta. Tällä järjestelyllä myös
kunnaneläinlääkärien viranomaistehtävät
eriytetään niin, että kunnaneläinlääkärit
eivät joudu valvomaan omia asiakkaitaan.
Turkistarhoja on EU- eläinsuojelutarkastuksissa tarkastettu
vuodesta 2000 lähtien. Tarkastuksissa havaitut laiminlyönnit
ovat vähentyneet merkittävästi. Vuonna
2007 tarkastuksissa havaittiin laiminlyöntejä 29 %:lla
tarkastetuista tiloista, vuonna 2008 vastaavasti 18 %:lla
tarkastetuista tiloista. Vuoden 2009 alustavien valvontatulosten
mukaan laiminlyöntejä havaittiin 6 %:lla
niistä tarkastetuista tiloista, joilla oli tarkastushetkellä eläimiä.
Turkistilojen ongelmakohdiksi osoittautuivat pureskelu- ja virikemateriaalin
puuttuminen, tilavaatimusten alittuminen, kettujen hyllyjen puuttuminen
sekä kuolleista eläimistä tai eläinten
sairauksista pidettävän kirjanpidon puuttuminen.
Tilat eivät myöskään aina olleet
pakovarmoja.
Oikeutta eläimille -järjestö julkisti
kuvamateriaalia turkistiloilta joulukuussa 2009. Aluehallintoviraston
läänineläinlääkäri
ja kunnaneläinlääkärit ovat
tarkastaneet kaikki 30 turkistarhaa 5.3.2010 mennessä.
Tilojen lukumäärä oli 30 alkuperäisen
29 sijasta, koska yhdellä alueella sijaitsi kaksi tarhaa.
Yhdellä tilalla ei ollut eläimiä. Tarkastuksissa
todettiin laiminlyöntejä viidellä tarhalla
eli 17 %:lla tiloista, joilla oli eläimiä.
Havaittuja laiminlyöntejä olivat häkkien rikkinäiset
hyllyt, osalta kettuja puuttuivat hyllyt kokonaan ja osalta puuttui
virikemateriaalina toimivat purukapulat. Lisäksi yhdellä tarhalla
havaittiin rikkinäisiä häkin pohjia.
Yhdellä tarhalla ei oltu varmistettu tarhan pakovarmuutta.
Osalla tiloista oli puutteita eläinten hoidosta tai kuolleista
eläimistä pidettävässä kirjanpidossa.
Sairauden tai vammautumisen vuoksi lopetettavia eläimiä ei
tarkastuksissa löytynyt. Puutteita havaituille tarhoille
on annettu määräys korjata puutteet määräajassa
ja määräajan päätyttyä tarhat
tarkastetaan uudelleen. Tarhoista, joilla todettiin laiminlyöntejä,
tehdään tutkintapyyntö poliisille. Myös
elinkeino on ryhtynyt lisätoimiin ja on poistamassa todettujen
puutteiden johdosta eräiltä tarhoilta niille myönnetyn
sertifikaatin.
Suomessa toimii tällä hetkellä noin
1 100 turkistilaa, useimmat perheyrityksinä. Turkistuotanto
työllistää Suomessa suoraan n. 5 600
henkeä ja välillisesti 17 000 henkeä eli
yhteensä n. 22 000 henkeä maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskuksen mukaan. Turkisnahoista viennin osuus on 98 % ja
vientitulot n. 200 m. euroa. Turkistarhan perustamista säätelee
ympäristölainsäädäntö asettaen
tarkat määräykset rakenteista ja tarhan
toiminnasta, ettei ympäristön ja pohjavesien saastumista
toiminnan seurauksena tapahdu. Lannan poistoa ja käsittelyä tarhalla
valvoo kunnan elintarviketarkastaja. Kunnat osoittavat myös
lannan kompostoinnille tarkoitettuja paikkoja turkistarhojen käyttöön.
Turkistuotantoa EU:n alueella Suomen lisäksi harjoitetaan
Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Kreikassa, Italiassa,
Latviassa, Liettuassa, Alankomaissa, Norjassa, Espanjassa ja Ruotsissa.
Tarhojen lukumäärä EU:n alueella on n.
6 000 ja työllistää kokopäivätoimisesti
60 000 henkilöä. Eurooppalaiset tuottavat
57,8 % maailman minkinnahoista ja 51,8 % ketunnahoista. Euroopan
jälkeen suurinta tuotantoa on Kiinassa, sen jälkeen
USA:ssa, Kanadassa ja Venäjällä. Minkinnahoista
Kiina tuottaa 25,6 %, USA 5,9 %,
Kanada 4,5 % ja Venäjä 6,1 %.
Ketunnahoista Kiina tuottaa 46 %, Venäjä 1,6 %,
Kanada 0,3 % ja USA 0,2 %.
Suomessa on turkiselinkeino ensimmäisenä tuotantoeläimistä ottanut
käyttöön ns. sertifiointijärjestelmän,
joka edellyttää että turkistila sertifikaatin
saamiseksi ylittää voimassaolevan lainsäädännön
vaatimukset. Vaatimusten toteutumista tarkastetaan auditoimalla
vuosittain 10 % järjestelmässä mukana
olevaista kasvattajista. Vuoden 2009 lopusta tarkastukset suorittaa
ulkopuolinen auditoija. Parhaillaan on meneillään
järjestelmän uudistaminen. Sertifiointi on elinkeinon omaa
toimintaa ja eläinsuojeluviranomaisilla ei ole roolia järjestelmän
toimeenpanossa. Elinkeino on myös itse ryhtynyt toimenpiteisiin
selvittääkseen turkisten ekologisuuden. Selvitys
valmistuu kuluvan vuoden aikana.
Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut turvaamaan turkistuotannon
toimintamahdollisuudet nykymuotoisena elinkeinona.
Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta
2010
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 83/2010 rd undertecknat
av riksdagsledamot Paavo Arhinmäki /vänst:
Vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för att lägga ner pälsdjursuppfödningen i
Finland?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
EU:s direktiv om skydd av animalieproduktionens djur (98/58/EG,
nedan animalieproduktionsdirektivet) innehåller allmänna
bestämmelser om hållning, skötsel, behandling
och hantering av produktionsdjur. Europarådet har upprättat
en europeisk konvention om skydd av animalieproduktionens djur (ETS
87) och senare ett ändringsprotokoll till denna (ETS 145).
Också EU har ratificerat konventionen och de i enlighet med
konventionen uppställda kraven för djurhållning
av olika slag ingår sålunda i gemenskapslagstiftningen
om djurs välbefinnande. Konventionsstaterna beslöt
1999 enhälligt att godkänna djurskyddskraven för
pälsdjurshållning. Kraven anses av alla konventionsstater
ge tillräckliga förutsättningar för
att tillgodose de från djurens synpunkt viktigaste fysiologiska
och beteendemässiga behoven vid pälsdjurshållning. Dessutom
måste det konstateras att djurens hälsa är
en ytterst viktig faktor för välbefinnandet, vilket även
har beaktats vid utformningen av de krav i fråga om pälsdjurs
välmående som allmänt gäller
i Europa.
Animalieproduktionsdirektivet har i Finland genomförts
med djurskyddslagen (247/1996) och djurskyddsförordningen
(396/1996, statsrådets förordning). Pälsdjur
omfattas även av lagen om transport av djur (1429/2006)
samt av beslutet om djurskyddskraven vid avlivning av animalieproduktionsdjur
som hör till däggdjuren eller fåglarna
(18/VLA/96, ministeriets beslut). De specifika
krav som gäller pälsdjurshållning har
i Finland genomförts med jord- och skogsbruksministeriets
beslut om djurskyddskrav vid pälsdjurshållning
(16/VLA/1999). Beslutet innehåller ytterst
exakta bestämmelser om de välbefinnandekrav som
ska iakttas vid uppfödning av pälsdjur, bl.a.
detaljerade krav på burar, anordningar och redskap som
används, skötsel, behandling och hantering av
pälsdjur samt krav på burstorlek och utrustning
i buren. I dessa detaljerade bestämmelser har man även
tagit hänsyn till kravet att djurens hälsa främjas
och hänsyn tas till djurens fysiologiska och beteendemässiga
behov enligt vad som framförs ovan. För pälsdjurens
del pågår en övergångsperiod
som snart löper ut. Från och med den 1 januari
2011 omfattas alla pälsfarmer av följande krav:
1) burarna ska uppfylla vissa minimidimensioner — kravet
gäller mink, hiller, räv, sumpbäver och
chinchilla och 2) rävburarnas bottennät ska vara
plastbeklätt (dimensionskraven gäller redan för
nya burar och burar som förnyats efter den 1 september 2009).
Tillämpningen och iakttagandet av djurskyddslagen och
de bestämmelser som utfärdats med stöd
av denna övervakas av Livsmedelssäkerhetsverket
i egenskap av centralförvaltningsmyndighet och av regionförvaltningsverken
på det regionala planet. Kommunalveterinären,
de tjänsteinnehavare som utövar tillsyn över
hälsoskyddet i kommunen och polisen fungerar som lokala
tillsynsmyndigheter. Pälsfarmer kan inspekteras både
vid misstanke om brott mot djurskyddsbestämmelserna och även
utan sådan misstanke. Merparten av inspektionerna utan misstanke
av brott är s.k. EU-inspektioner. Också Europeiska
kommissionen informeras om inspektionsresultaten. Syftet med myndighetsinspektionerna
är
att säkerställa att pälsfarmerna iakttar
lagstiftningen. Om överträdelser konstateras utfärdar
inspektionsmyndigheten förbud i enlighet med 42 § djurskyddslagen
eller ålägger pälsfarmaren att inom viss
tidsfrist fullgöra sina skyldigheter så att utrymmena,
förhållandena och skötseln av djuren
når upp till den lagstadgade nivån. När
tidsfristen har gått ut utför myndigheten en ny
inspektion för att kontrollera att lagstiftningen följs.
Vid behov kan myndigheten enligt 44 § djurskyddslagen
också vidta brådskande åtgärder
om det är nödvändigt för djurens
välbefinnande.
Ansvaret för de ovannämnda EU-djurskyddsinspektionerna övergår
till de 15 nya länsveterinärerna under våren
2010. Tjänsterna har inrättats med stöd
av nya veterinärvårdslagen (765/2009)
med syftet att säkerställa tillsynen över
djurens hälsa och välbefinnande via inspektioner.
I statsbudgeten har 4,7 m. euro avsatts för att kommunerna
i samverkan med andra kommuner eller samarbetsområden ska
inrätta tjänster som tillsynsveterinär.
Tillsynsveterinärerna har hand om tillsynen i fråga
om både djurskydd och djursjukdomar och staten köper
dessa tjänster av kommunerna. Genom detta system differentieras de
kommunala veterinärernas myndighetsuppgifter så att
de kommunala veterinärerna inte måste övervaka
sina egna kunder.
Pälsfarmer har inspekteras genom EU-djurskyddsinspektioner
sedan år 2000. Antalet försummelser som upptäcks
vid inspektionerna har minskat påtagligt. Under 2007 upptäcktes
försummelser på 29 procent av de inspekterade
gårdarna; under 2008 hade antalet sjunkit till 18 procent.
Under 2009 har försummelser enligt preliminära
resultat upptäckts på 6 procent av alla gårdar
på vilka det fanns djur då inspektionen utfördes.
Missförhållandena som konstaterats på pälsfarmerna
har gällt brist på tugg- och stimulansmaterial,
för små utrymmen, brist på hylla för
rävarna och brist på bokföring över
avlidna djur eller sjukdomar hos djuren. Farmerna var inte heller
alltid rymningssäkra.
Organisationen Oikeutta eläimille publicerade bildmaterial
taget på pälsfarmer i december 2009. Länsveterinären
vid regionförvaltningsverket och de kommunala veterinärerna
har utfört inspektioner på alla 30 pälsfarmer,
den sista den 5 mars 2010. Antalet pälsfarmer var 30 istället
för de ursprungliga 29 eftersom det i ett område
fanns två farmer. På en av gårdarna fanns
inga djur. Försummelser konstaterades på fem farmer,
dvs. på 17 procent av de gårdar där det
fanns djur. Försummelserna som konstaterades var trasiga
hyllor i burarna, avsaknad av hyllor i vissa rävburar och
avsaknad av pinnar att tugga på i vissa burar. På en
farm hittades också trasiga burbottnar. Ingen av farmerna
hade vidtagit åtgärder för att säkerställa
att farmen är rymningssäker. På vissa
av farmerna konstaterades brister i bokföringen över
avlidna djur eller sjukdomar hos djuren. Under inspektionerna hittades
inga djur som måste avlivas på grund av sjukdom
eller skada. På de farmer där försummelser
har konstaterats har pälsfarmaren ålagts att inom
viss tidsfrist åtgärda bristerna och farmerna
kommer att inspekteras på nytt när tidsfristen
har löpt ut. Polisen kommer att begäras undersöka
de farmer där försummelser har konstaterats. Näringslivet har
också vidtagit egna åtgärder och vissa
av de farmer där brister har konstaterats kommer att få sina
certifikat indragna.
I Finland finns för närvarande omkring 1 100 pälsfarmer,
de flesta av dem familjeföretag. Enligt Forskningscentralen
för jordbruk och livsmedelsekonomi sysselsätter
pälsproduktionen i Finland ca 5 600 personer direkt
och 17 000 personer indirekt, dvs. sammanlagt 22 000
personer. Av pälsskinnen går 98 procent till export
och intäkterna från exporten går upp
till ca 200 m. euro. Miljölagstiftningen innehåller
strikta regler för nygrundade pälsfarmer med krav
avseende konstruktionerna och verksamheten för att säkerställa
att miljön och grundvattnet i området inte förorenas.
Den kommunala livsmedelsinspektören sköter tillsynen över
avlägsningen och hanteringen av gödsel på farmerna.
Kommunerna anvisar också bestämda platser där
pälsfarmerna ska kompostera gödsel.
I EU finns pälsproduktion i Finland, Belgien, Frankrike,
Tyskland, Irland, Grekland, Italien, Lettland, Nederländerna,
Norge, Spanien och Sverige. I EU-området finns ca 6 000
farmer som sysselsätter totalt 60 000 personer
på heltid. Europa står för 57,8 procent
av världens produktion av minkpälsar och för
51,8 procent av världsproduktionen av rävpälsar.
De största produktionsländerna efter Europa är
Kina, USA, Kanada och Ryssland. Av minkpälsar produceras
25,6 procent i Kina, 5,9 procent i USA, 4,5 procent i Kanada och
6,1 procent i Ryssland. Av rävpälsar produceras
46 procent i Kina, 1,6 procent i Ryssland, 0,3 procent i Kanada
och 0,2 procent i USA.
I Finland har pälsnäringen som den första
av djurnäringarna infört ett certifieringssystem
i vilket pälsfarmer för att få certifikat
måste uppfylla kraven i den gällande lagstiftningen.
För att kontrollera att kraven uppfylls auditeras 10 procent av
de uppfödare som har gått med i systemet varje år.
Sedan slutet av 2009 utförs auditeringarna av utomstående
inspektörer. Just nu pågår en revidering
av systemet. Systemet med certifikat har skapats av näringslivet
och djurskyddsmyndigheterna är inte inkopplade i tillämpningen
av systemet. Näringslivet har också vidtagit egna åtgärder
för att reda ut de ekologiska aspekterna kring pälsuppfödning.
Utredningen blir klar i år.
I sitt program har regeringen åtagit sig att trygga
pälsproduktionens möjligheter att verka som en
näringsgren i nuvarande form.
Helsingfors den 16 mars 2010
Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila