KIRJALLINEN KYSYMYS 845/2014 vp
KK 845/2014 vp - Pia Kauma /kok
Tarkistettu versio 2.1
Kehitysyhteistyön tuloksellisuus ja väärinkäytösten
ehkäiseminen
Eduskunnan puhemiehelle
Valtioneuvoston toukokuussa julkaisemassa selonteossa
Suomen yleisiksi kehityspoliittisiksi tavoitteiksi mainittiin köyhyyttä vähentävän
talouskasvun tukeminen sekä hyvän hallinnon, demokratian
ja ihmisoikeuksien vahvistaminen. Suomi on osana kansainvälistä avunantajayhteisöä
ja
yhdessä kumppanimaiden kanssa myös sitoutunut
parantamaan kehitysyhteistyön laatua. Pariisin julistus
kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta (2005), Accran toimintaohjelma
(2008) ja Busanin loppuasiakirja (2011) sisältävät
kansainvälisen kehityspolitiikan periaatteet sekä ohjeistusta
avun tuloksellisuudesta ja sen mittaamisesta eri toimijoiden näkökulmasta.
Kehitysyhteistyötä on viime vuosina kuitenkin
kritisoitu muun muassa kohdemaiden korruption lisäämisestä.
Tällä hetkellä Suomi ja muut budjettituen
antajat seuraavat tansanialaisviranomaisten tutkintaa väärinkäytösepäilyistä,
jotka liittyvät voimalaitos- ja sähkönmyyntisopimuksiin.
Epäilyjen julkistamisen aikaan Suomi oli jo ehtinyt maksaa
Tansanialle vuosittaista suoraa budjettitukea 11 miljoonaa euroa.
Viime vuonna Suomi ilmoitti perivänsä maalta
takaisin 80 000 euroa paikallishallinnon uudistamiseen
tarkoitettuja varoja, joita oli käytetty väärin
muun muassa perusteetta maksettuihin tai liian suuriin päivärahoihin
sekä ylihintaan ostettuihin autoihin. Ulkoministeriön
mukaan kaikki väärinkäytökset
eivät edes tule nykyisellä valvonnalla ilmi. Varsinkin
ruohonjuuritason valvonnassa on edelleen paljon kehitettävää.
Julkisuuteen nousseet tapaukset herättävät
vakavia kysymyksiä kehitysavun tuloksellisuudesta varsinkin
ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten suhteen. Esimerkiksi Sambiassa
naisparlamentaarikot ovat nostaneet esille merkittävinä ongelmina
maassaan edelleen yleiset lapsiavioliitot sekä tyttöjen
koulutuksen tiellä olevat esteet. Edistys näiden
asioiden suhteen on ollut hyvin vähäistä,
vaikka maa on ollut pitkään kehitysavun kohteena.
Sambia on myös yksi Suomen pitkäaikaisista kehitysyhteistyön
kumppanimaista. Ylipäätään demokratian
tukemiseen on suunnattu kehitysyhteistyömäärärahoistamme
tällä hetkellä vain noin viisi prosenttia.
Yhdysvaltain hallituksen vuonna 2004 käynnistämä MCC-apujärjestelmä on
havaittu William & Mary -yliopiston viime vuonna julkaisemassa
tutkimuksessa onnistuneeksi esimerkiksi siitä, miten tuloksiin
sidottu kehitysapu voi edistää uudistuksia kehitysmaissa
perinteistä apua tehokkaammin. Ehdollisen rahoituksen perustana on
avunantajien ja vastaanottajan yhdessä sopimien, mitattavien
tavoitteiden saavuttaminen. Näihin periaatteisiin pohjautuvalla
kehitysyhteistyöllä on saatu merkittäviä tuloksia
varsinkin korruption kitkemisessä sekä hallinnon
ja yrityselämän kehittämisessä,
mistä myös Suomella olisi syytä ottaa
mallia omien käytäntöjensä uudistamisessa.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo jatkossa torjua kehitysyhteistyövarojen
käyttöön liittyviä väärinkäytöksiä ja
harkitseeko se avun kehittämistä tavalla,
joka kiinnittäisi voimakkaammin huomiota sen tehokkuuteen
ja tuloksellisuuteen kohdemaissa?
Helsingissä 6 päivänä marraskuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 845/2014 vp:
Miten hallitus aikoo jatkossa torjua kehitysyhteistyövarojen
käyttöön liittyviä väärinkäytöksiä ja
harkitseeko se avun kehittämistä tavalla,
joka kiinnittäisi voimakkaammin huomiota sen tehokkuuteen
ja tuloksellisuuteen kohdemaissa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kansanedustaja Kauma tiedustelee hallituksen suunnitelmista
kehitysyhteistyön väärinkäytösten
torjumiseksi. Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötoiminta
on tarkkaan valvottua ja yhteistyön laatuun kiinnitetään
jatkuvaa huomiota. Määrärahojen käyttöä ja
toiminnan laatua valvotaan ja seurataan monella tavalla: ministeriön
sisäisesti, ulkopuolisin voimin, yhteistyössä muiden
avunantajien kanssa. Lisäksi varojen käyttöä kumppanimaissa
valvovat myös kumppanimaiden omat parlamentit, viranomaiset
ja kansalaiset. Säännöllisen hankehallintoon
liittyvän seurannan lisäksi Ulkoministeriö suorittaa
säännönmukaisesti tarkastuksia toteutetuista
ohjelmista. Jos tilintarkastuksissa löytyy hyvästä taloudenpidosta
poikkeavaa, pyydämme asiasta lisäselvityksiä ja
ryhdymme tarvittaviin toimenpiteisiin. Lisäksi valtiontalouden
tarkastusvirasto VTV tekee säännöllisesti
kehitysyhteistyöhön liittyviä tarkastuksia.
Ulkoministeriö on tietoisesti lisännyt kehitysyhteistyövarojen
käytön avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Tämä on osaltaan lisännyt myös
julkisuuteen nousseiden väärinkäytösepäilyjen
määrää. Todettujen väärinkäytösten
osuus on kuitenkin arviolta vain 1—2 promillea kaikista
kehitysyhteistyöhön käytetyistä varoista
viime vuosina. Vuonna 2014 UM on ottanut käyttöön
myös sähköisen järjestelmän,
jonka kautta kuka tahansa voi ilmoittaa väärinkäytösepäilyistä.
Tietoon tulleiden tapausten myötä pyritään
kehittämään riskinhallintaa: esim. tapausten
tunnistamista ja niiden ennaltaehkäisyä. Tarkka
valvonta ja ilmoitusjärjestelmien olemassaolo itsessään
toimivat myös väärinkäytöksiä ennaltaehkäisevänä elementtinä.
Tansanian budjettitukeen liittyvän tapauksen tutkinta
on vielä kesken, eikä ole tietoa, onko asiassa
tapahtunut väärinkäytöksiä.
Tansanian valtiontilintarkastaja on tehnyt läheistä yhteistyötä avunantajien
kanssa ja Suomi budjettitukiryhmän puheenjohtajamaana käy
asiasta tiivistä dialogia Tansanian hallituksen kanssa.
Budjettitukiavunantajat odottavat nyt tarkastusviraston raporttia
sekä tietoa korruption vastaisen toimiston tutkimuksista.
Mikäli erityistilintarkastuksessa tai tapauksen jatkokäsittelyssä ilmenee
mittavia puutteita tai väärinkäytöksiä,
se voi vaikuttaa Suomen tulevaan vuoden 2015 budjettitukimaksuun.
Tansanian budjettituesta teetettiin laaja ulkopuolisten asiantuntijoiden
arviointi, joka valmistui viime vuonna. Sen mukaan budjettituki
on myötävaikuttanut hyvän hallinnon ja
korruption vastaisten laitosten vahvistumiseen. Budjettituen myötä Tansanian
kansalliset järjestelmät ovat kehittyneet vastuullisemmiksi
ja läpinäkyvämmiksi. Siitä on
yhtenä esimerkkinä tämän asian
tutkinta, joka on lähtenyt käyntiin Tansanian
viranomaisten toimesta. Budjettituki on nimenomaan työkalu
väärinkäytösten vähentämiseen.
Sen avulla vaikutetaan laajimmin siihen, miten ja mihin julkisia
varoja Tansaniassa käytetään, eikä vain
yksittäisten hankkeiden tai ohjelmien menoihin. Positiivisesta
kehityksestä esimerkkinä on viime vuosina nähtävissä Tansanian
parlamentin ja valtion tilintarkastusviranomaisten toiminnan vahvistuminen
tilivelvollisuuden lisäämiseksi ja väärinkäytösten
poistamiseksi, minkä seurauksena toissa vuonna usea ministeri
joutui eroamaan tehtävästään.
Vuonna 2014 on valmistunut laaja kansainvälinen arviointi
seitsemän maan budjettitukiohjelmista, niiden joukossa
myös Suomelta budjettitukea vastaanottavat maat Tansania,
Mosambik ja Sambia. Evaluaation johtopäätöksenä on,
että budjettituella on aikaansaatu keskeisten peruspalveluiden
laajentuminen. Sambiassa peruskoulussa käyvien lasten määrä kasvoi
80 prosentilla (1,6 miljoonasta 3 miljoonaan) vuosien 2000 ja 2010
välillä. Mosambikissa peruskoulussa kävi koulua
40 prosenttia enemmän lapsia vuonna 2012 kuin 2004, ja
suurin osa tästä kasvusta tapahtui juuri köyhien
perheiden osalta. Tansaniassa peruskoulunsa aloittavien määrä on
ollut viimevuosina yli 90 prosentin tasolla, mutta matalalla ollut
toisen asteen (secondary education) opetukseen osallistuminen on
kasvanut. Vuonna 2006 ainoastaan 20 prosenttia oppilaista jatkoi toiselle
opetusasteelle, vuonna 2012 jo 54 prosenttia. Nämä tulokset
eivät ole pelkästään budjettituen
ansiota, mutta evaluaation mukaan ne eivät olisi olleet
mahdollisia ilman sitä. Lisäksi todetaan, että budjettituella
on ollut positiivisia vaikutuksia yhteistyömaiden makrotaloudelliseen
vakauteen, julkisen taloushallinnon kehitykseen sekä hallinnon
avoimuuteen ja korruption ehkäisyyn liittyvien instituutioiden
ja lainsäädännön kehittymiseen.
Kehitysavun tehokkuuden ja tuloksellisuuden kehittäminen
on ollut yksi kehityspolitiikan prioriteeteista tällä hallituskaudella.
Kaikessa Suomen kehitysyhteistyössä, sen suunnittelussa
ja toimeenpanon seurannassa, kiinnitetään huomiota
tuloksiin ja niiden saavuttamisen edellytyksiin.
Yksi tärkeimmistä uusista keinoista on seitsemän
pitkäaikaisen kumppanimaan (Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal,
Sambia, Tansania ja Vietnam) osalta laaditut tulosperustaiset maaohjelmat,
joiden käyttöönotolla on lisätty
sekä yhteistyön tuloksellisuutta että riskien
hallintaa. Maaohjelmissa määriteltyjen mittareiden
avulla ulkoasiainministeriö seuraa sekä kumppanimaiden edistymistä että arvioi
Suomen toimien tuloksellisuutta. Maaohjelmissa Suomi keskittää resursseja
tukemaan tavoitteita noin kolmeen sektoriin liittyen.
Monenvälisessä yhteistyössä tuloksellisuuden kehittämistä tehdään
puolestaan määrittelemällä Suomen
tavoitteet kunkin monenkeskisen toimijan suhteen ja suunnittelemalla
Suomen tavoitteet ja kanavat vaikuttaa niiden edelleen kehittymiseen.
Tämä on toteutettu vuoden 2014 aikana laadittujen
järjestökohtaisten vaikuttamissuunnitelmien kautta.
Koko Suomen kehitysyhteistyö pyritään
lähivuosina saamaan tulosohjausjärjestelmän
piiriin. Tämän suunnittelu on käynnissä,
samoin kuin ensimmäisen tulosraportin laatiminen. Lisäksi
Suomen kehityspolitiikan tuloksellisuutta on kehitetty ottamalla
käyttöön periaatteet kuten ihmisoikeusperustaisuus
ja johdonmukaisuus, koska näiden katsotaan parantavan työn
pitkäjänteistä kestävyyttä ja
vaikuttavuutta. Suomen kehitysyhteistyötä evaluoidaan
ulkopuolisin toimin sekä hanke- ja ohjelmatasolla että laajempina
kokonaisuuksina. Kehitysyhteistyön evaluoinneista löytyy
tietoa formin.fi sivuilta (http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=15454&contentlan=1&culture=fi-FI).
Tämän lisäksi Suomi osallistuu OECD:n
kehitysapukomitean DAC:in vertaisarviointeihin ja niiden seurantaan.
Viimeisin vertaisarviointi vuodelta 2012 sekä väliarviointi
vuodelta 2014 löytyvät osoitteesta http://www.oecd.org/dac/peer-reviews/finland.htm.
Suomi on osana kansainvälistä yhteisöä yksi niistä toimijoista,
jotka pyrkivät tukemaan Sambian laajapohjaista yhteiskunnallista
kehitystä. Sambian (kuten muidenkin kehitysmaiden) kehitys
riippuu ensi sijassa kuitenkin siitä itsestään. Sambiassa
on tapahtunut huomattavaa kehitystä — esimerkiksi
Sambian YK:n Inhimillisen kehityksen indeksi on noussut vuosien
2004—2011 välillä 13 prosenttia ja on
nyt Saharan Eteläpuolisen Afrikan keskiarvoa korkeammalla — mutta haasteita
on kuitenkin edelleen paljon.
Sambian kansallinen kehityssuunnitelma (vuodet 2013—2016)
keskittyy erityisesti talouskasvuun ja köyhyyden vähentämiseen.
Vaurauden epätasainen jakautuminen asettaa ihmiset eriarvoiseen
asemaan esim. koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuuden suhteen.
Suomi tukee Sambiassa kansallisen sosiaalipolitiikan toimeenpanoa
ja perusturvajärjestelmien kehittämistä.
Tämä tuki on tehokas väline epätasa-arvoisuuden
ja köyhyyden vähentäjänä mutta
myös taloudellisen kehityksen moottorina. Sambian valtio
on ottanut vuonna 2014 päärahoitusvastuun sosiaaliturvaohjelmien
toteutuksesta, ja avunantajamaiden rooli on toimia pääosin
katalyyttisena teknisenä tukena.
Ihmisoikeuksien kohentuminen on pitkä prosessi ja Sambian
ihmisoikeustilanteesta ja -ongelmista ollaan tietoisia. Sambian
kehitysyhteistyön tulosten mittaamista ja mittareita on
pyritty kehittämään niin, että pystyttäisiin
paremmin seuraamaan ohjelmien tuloksellisuutta helposti syrjäytyvien
ryhmien osalta. Ihmisoikeudet ovat esillä Sambian kanssa
käydyissä keskusteluissa. Kansalaisjärjestöille
annettavalla tuella edistetään haavoittuvien ryhmien
ihmisoikeuksien toteutumista ja yhteiskunnallista osallistumista ruohonjuuritasolta
ylöspäin. Ihmisoikeuspuolustajia tuetaan paikallisen
yhteistyön määrärahoilla. Tukea
saavien ihmisoikeusjärjestöjen joukossa on mukana
mm. tasa-arvoa ja naisten oikeuksia ajavia järjestöjä.
Paikallisen yhteistyön määrärahan
(PYM) kautta on tuettu naisten oikeuksia edistäviä hankkeita
ja niillä on saavutettu konkreettisia tuloksia, mm. vahvistettu
naisten kapasiteettia poliittiseen osallistumiseen. Niillä on
saatu vaikutettua myös syrjivään lainsäädäntöön
ja parannettu haavoittuvien ryhmien oikeusturvaa. Hankkeilla on
myös lisätty tietoisuutta ja vahvistettu kohderyhmien
kykyä vaatia oikeuksiensa toteutumista (esim. naisiin kohdistuva
väkivalta).
Kirjallisessa kysymyksessä mainitaan, että demokratian
tukemiseen olisi suunnattu noin viisi prosenttia kehitysyhteistyömäärärahoistamme.
Suomi
antoi vuonna 2013 ns. laajan demokratian piiriin kuuluville toimialoille
tukea yhteensä noin 72 miljoonaa euroa. Tämä on
noin 6,7 prosenttia koko kehitysyhteistyön maksatuksista. Tähän
on laskettu mukaan sellaiset hankkeet ja ohjelmat, joiden päätoimialueena
on jokin seuraavista: julkisen sektorin politiikat, julkisen taloushallinnon
kehittäminen, desentralisaatio ja paikallishallinto, korruption
ehkäisy, oikeusvaltiokehitys, demokraattinen osallistuminen
ja kansalaisyhteiskunta, vaalit, parlamentit ja poliittiset puolueet,
media ja tiedon saatavuus, ihmisoikeudet, sukupuolten välistä tasa-arvoa
edistävät organisaatiot. Osuus koko kehitysyhteistyöstä on
säilynyt samantasoisena viime vuosina.
Varsinaisen kehitysyhteistyön ohella Suomi tukee laajan
demokratian tavoitteita myös poliittisen dialogin muodossa,
mikä osittain mahdollistuu tukemalla kumppanimaita budjetti-
ja sektoribudjettituella. Suomella on myös vahva rooli demokratian
tukemisen saralla YK:n kehitysjärjestöjen johtokuntatyössä.
Kirjallisessa kysymyksessä viitataan lopuksi William & Mary
-yliopiston vuonna 2013 julkaisemaan tutkimukseen, joka todetaan
onnistuneeksi esimerkiksi siitä, miten tuloksiin sidottu kehitysapu
voi edistää uudistuksia kehitysmaissa perinteistä apua
tehokkaammin. Kysymyksessä todetaan, että Suomen
olisi syytä ottaa mallia tämän tyyppisistä kokemuksista.
Viittauksella tarkoitettaneen kyselytutkimusta "Measuring
the Policy Influence of the Millennium Challenge Corporation (MCC):
A Survey Based Approach, Parks and Rice, The Colleage of William & Mary,
February 2013", sen keskeinen kysymys on miten Yhdysvaltojen
Millenium Challenge Corporation -kehitysyhteistyöohjelman
kelpoisuusehdot ovat edistäneet niihin liittyviä politiikkareformeja
kehitysmaissa. Ohjelman kelpoisuusehdot, jotka yhteistyömaiden
pitää täyttää saadakseen
MCC-tukea, liittyvät esimerkiksi korruption ehkäisyyn,
finanssipolitiikkaan, demokratian edistämiseen sekä yritysten toimintaedellytyksiin.
Tutkimuksen yleinen johtopäätös on, että kelpoisuusehdoilla
on ollut positiivisia kannustinvaikutuksia yhteistyömaiden politiikkareformeihin,
joskin nämä vaikutukset ovat vaihdelleet maittain
ja ehdoittain.
Se, miten kehitysyhteistyön eri ehdoilla, tulostavoitteilla
ja tuloksellisuuden edellytysten arvioinneilla voidaan
vaikuttaa kehitysmaiden kehitykseen (esimerkiksi politiikkareformeihin), on
laaja kysymys, jota on tutkittu paljon eikä helppoja vastauksia
ole. YK:n vuosituhattavoitteet ovat Suomen kehitysyhteistyön
lähtökohta, niihin molemminpuolinen sitoutuminen
on yhteistyön perusta, ja niiden maakohtaista edistymistä seurataan
mm. Suomen maaohjelmien raportoinnissa. Suomen budjettituen kelpoisuuskriteerien
pohjana toimivat puolestaan mm. Kansainvälisen valuuttarahasto
IMF:n makrotaloudelliset arviot. Em. kyselytutkimuksessa todetaan,
että suurin arvioitu vaikutus kehitysmaiden politiikkaan
on ollut YK:n vuosituhattavoitteilla ja kolmanneksi suurin vaikutus
IMF:n arvioilla (MCC oli toinen tässä kyselyssä).
Suomen lähtökohtana on jatkuvasti kehittää yhteistyömaidensa
kanssa kehitysyhteistyön kohteita, muotoja ja siihen liittyviä ehtoja,
jotka mahdollisimman tuloksellisesti edistävät
Suomen ja yhteistyömaan yhteisiä kehityspoliittisia tavoitteita.
Suomi käyttää oman kehitysyhteistyön
suunnittelun ja toimeenpanon pohjana laajasti erilaisia kansainvälisessä kehitysyhteistyössä
laadittuja,
erilaisten kriteerien pohjalta laadittuja arvioita yhteistyön
tuloksellisuuden edellytyksistä.
Helsingissä 19 päivänä marraskuuta
2014
Kehitysministeri Sirpa Paatero
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 845/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml:
Hur har regeringen för avsikt att bekämpa
missbruket i användningen av utvecklingssamarbetsmedel
och överväger regeringen att utveckla biståndet
på ett sätt som starkare fokuserar på dess
effektivitet och resultat i mottagarländerna?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Riksdagsledamot Kauma frågar om regeringens planer
för att bekämpa missbruket av utvecklingssamarbetet.
Utrikesministeriets utvecklingssamarbete är strikt övervakat
och kvaliteten på samarbetet ägnas ständig
uppmärksamhet. Användningen av anslagen och verksamhetens
kvalitet övervakas och följs upp på många
sätt: internt vid ministeriet, med utomstående
krafter och i samarbete med andra bidragsgivare. Användningen
av medlen i partnerländerna följs dessutom upp
av ländernas egna parlament, myndigheter och medborgare.
Utöver den regelbundna uppföljning som hör
till projektförvaltningen granskar utrikesministeriet också normalt
de genomförda programmen. Om det i revisionerna kommer
fram något som avviker från god ekonomi ber vi
om tilläggsutredningar i ärendet och vidtar de åtgärder
som behövs. Dessutom företar också Statens
revisionsverk regelbundet granskningar i samband med utvecklingssamarbete.
Utrikesministeriet har medvetet utökat öppenheten
och transparensen i användningen av utvecklingssamarbetsmedlen.
Det här har även bidragit till att fler misstankar
om missbruk har fått publicitet. Andelen bekräftade
fall av missbruk har dock inte utgjort mer än
uppskattningsvis 1—2 promille av alla pengar som använts
till utvecklingssamarbete de senaste åren. År
2014 tog UM också i bruk ett elektroniskt system, där
vem som helst kan anmäla misstankar om oegentligheter.
Genom de fall som kommit till kännedom försöker
man förbättra riskhanteringen: till exempel att
identifiera och förebygga missbruk. Den noggranna övervakningen
och det att anmälningssystemen förebygger missbruk
redan i sig.
Undersökningen av ett fall i anslutning till budgetstöd
till Tanzania är ännu inte färdig och man
vet inte om det har förekommit missbruk i ärendet.
Statsrevisorn i Tanzania har bedrivit ett nära samarbete
med bidragsgivarna och Finland för i egenskap av budgetstödsgruppens
ordförandeland en intensiv dialog om saken med den tanzaniska
regeringen. Budgetstödsbidragsgivarna inväntar
nu revisionsverkets rapport samt information om antikorruptionsverkets
efterforskningar. Om det framkommer omfattande brister eller missbruk
i specialrevisionen eller den fortsatta behandlingen av ärendet,
kan det påverka Finlands utbetalning av budgetstöd
2015.
Utrikesministeriet lät utomstående experter göra
en brett upplagd utvärdering av budgetstödet till
Tanzania, som blev färdig i fjol. Enligt den har budgetstödet
bidragit till att stärka en god förvaltning och
de myndigheter som bekämpar korruption. I och med budgetstödet
har de nationella systemen i Tanzania utvecklats i en mer ansvarstagande
och transparent riktning. Ett exempel på detta är
undersökningen av budgetstödsärendet,
som inleddes på initiativ av myndigheterna i Tanzania.
Budgetstödet är uttryckligen ett verktyg för
att minska oegentligheter. Budgetstödet ger det mest vittgående
inflytandet över hur och till vad offentliga medel används
i Tanzania, och inte bara över utgifterna i enskilda projekt och
program. Ett exempel på de senaste årens positiva
utveckling är att parlamentets och de statliga revisionsmyndigheternas
verksamhet har börjar lägga mera vikt vid redovisningsskyldighet
och bekämpning av missbruk, vilket ledde till att flera
ministrar i Tanzania tvingades avgå i förfjol.
År 2014 färdigställdes en omfattande
internationell utvärdering av budgetstödsprogrammen
i sju länder, bland dem även Tanzania, Mocambique
och Zambia, som beviljas budgetstöd av Finland. Slutsatsen
av evalueringen är att den centrala basservicen har utvidgats
med hjälp av budgetstödet. I Zambia ökade
andelen barn som går i grundskolan med 80 procent (från
1,6 till 3 miljoner) mellan åren 2000 och 2010. I Mocambique
gick 40 procent fler barn i grundskolan 2012 än 2004, och
största delen av denna ökning gällde
uttryckligen fattiga familjer. I Tanzania har andelen barn som börjar
i grundskolan legat på över 90 procent under de
senaste åren, medan den låga andelen som deltar
i undervisningen på andra stadiet (secondary education)
har vuxit. År 2006 gick bara 20 procent av eleverna vidare
till andra stadiet medan andelen 2012 redan var 54 procent.
Dessa resultat har inte uppnåtts enbart tack vare budgetstödet,
men enligt evalueringen hade de inte varit möjliga utan
det. Vidare konstaterar utvärderarna att budgetstödet
har haft positiva verkningar för samarbetsländernas makroekonomiska
stabilitet, den offentliga ekonomiförvaltningens utveckling
samt utvecklingen av de institutioner och den lagstiftning som är kopplad
till förvaltningens öppenhet och förebyggandet
av korruption.
Att utveckla utvecklingssamarbetets effektivitet och resultatinriktning
har varit en av utvecklingspolitikens prioriteringar denna regeringsperiod.
Finland fäster i allt sitt utvecklingssamarbete, samt planeringen
och uppföljningen av det, vikt vid resultaten och förutsättningarna
för att de ska kunna uppnås.
Ett av de viktigaste nya medlen är de resultatorienterade
landprogram som gjorts upp för sju långvariga
partnerländer (Etiopien, Kenya, Mocambique, Nepal, Zambia,
Tanzania och Vietnam). Genom att ta i bruk programmen har man förbättrat
såväl resultaten av samarbetet som hanteringen
av riskerna. Med hjälp av i landprogrammen definierade
mätare följer utrikesministeriet framstegen i
partnerländerna och bedömer resultaten av Finlands
insatser. I landprogrammen koncentrerar Finland resurser på att
främja målen på cirka tre sektorer.
I det multilaterala samarbetet utvecklas resultatinriktningen
i sin tur genom att fastslå Finlands mål i fråga
om respektive multilateral aktör och planera Finlands mål
och kanaler för att påverka en fortsatt utveckling
av dem. Detta har genomförts med de påverkansplaner
som gjorts upp för varje organisation 2014.
Under de närmaste åren strävar man
efter att omfatta hela Finlands utvecklingssamarbete av systemet
för resultatstyrning. Planeringen pågår redan,
liksom arbetet med den första resultatrapporten. Resultatinriktningen
i Finlands utvecklingspolitik har också utvecklats genom
att ta i bruk principer såsom rättighetsperspektiv
och samstämmighet, eftersom de anses förbättra
den långsiktiga hållbarheten, effektiviteten och
relevansen i arbetet. Finlands utvecklingssamarbete utvärderas
av utomstående på både projekt- och programnivå och
som större helheter. Information om utvärderingarna
finns på webbplatsen formin.fi (http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentId=264522&nodeId=43862&contentlan=3&culture=sv-FI).
Vidare deltar Finland i OECD:s biståndskommitté DAC:s
referentgranskningar (peer review) och uppföljningen av
dem. Den senaste referentgranskningen från år
2012 och halvtidsevalueringen från 2014 finns på adressen http://www.oecd.org/dac/peer-reviews/finland.htm.
Som medlem i den internationella gemenskapen är Finland
en av de aktörer som strävar efter att stötta
en samhällelig utveckling på bred bas i Zambia.
Utvecklingen i Zambia (liksom i andra utvecklingsländer)
beror dock i första hand på landet självt.
Det har skett en betydande utveckling i Zambia — till exempel
så har FN:s index för mänsklig utveckling
stigit med 13 procent mellan åren 2004 och 2011 och ligger
nu högre än genomsnittet för Afrika söder
om Sahara — men många utmaningar kvarstår
fortfarande.
Zambias nationella utvecklingsplan (2013—2016) fokuserar
i synnerhet på ekonomisk tillväxt och bekämpning
av fattigdomen. Den ojämna fördelningen av välståndet
försätter människor i ojämlik
ställning till exempel i fråga om tillgång
till utbildning och hälsovård. Finland stöder
en implementering av en nationell socialpolitik och en utveckling
av systemen för grundläggande trygghet i Zambia.
Detta stöd är ett effektivt verktyg för
att minska ojämlikheten och fattigdomen men utgör
också en motor för ekonomisk utveckling. År
2014 har den zambiska staten tagit det huvudsakliga finansieringsansvaret
för att genomföra socialskyddsprogrammen, och
bidragsgivarländernas roll är till största
delen att bidra med katalytiskt tekniskt stöd.
Att förbättra de mänskliga rättigheterna är
en lång process och Finland är medvetet om människorättssituationen
och -problemen i Zambia. Man har försökt utveckla
mätningen av och indikatorerna för resultaten
av utvecklingssamarbetet i Zambia på ett sätt
som tillåter uppföljning av programmens effektivitet
och relevans när det gäller grupper som riskerar
marginalisering. De mänskliga rättigheterna förs
fram i diskussionerna med Zambia. Med hjälp av stöd
till frivilligorganisationer främjas tillgodoseendet av
sårbara gruppers mänskliga rättigheter
och samhälleliga deltagande från gräsrotsnivån
uppåt. Människorättsaktivister tilldelas
stöd ur anslagen för lokalt samarbete. Bland frivilligorganisationerna
som erhåller stöd finns bland annat organisationer
som arbetar för jämställdhet och kvinnors
rättigheter. Ur anslaget för lokalt samarbete
har stöd utgått till projekt som främjar kvinnors
rättigheter och genom dem har man uppnått konkreta
resultat, bland annat förstärkt kvinnors kapacitet
för politiskt deltagande. Genom dem har man också lyckats
påverka diskriminerande lagstiftning och förbättra
sårbara gruppers rättsskydd. Projekten har också ökat medvetenheten
och förstärkt målgruppernas förmåga
att kräva att deras rättigheter tillgodoses (t.ex.
kvinnovåld).
I det skriftliga spörsmålet nämns
att cirka fem procent av Finlands utvecklingssamarbetsmedel skulle
vara avsedda för att stödja demokratin. Finland
beviljade år 2013 sammanlagt cirka 72 miljoner
euro till sektorer på området för så kallad
demokrati i vid bemärkelse. Detta är omkring 6,7
procent av alla utbetalningar inom utvecklingssamarbetet. Till dessa
sektorer räknas projekt och program med något
av följande huvudsakliga verksamhetsområden: offentliga
sektorns policyer, utveckling av den offentliga ekonomiförvaltningen,
decentralisering och lokalförvaltning, korruptionsbekämpning,
rättsstatsutveckling, demokratiskt deltagande och det civila
samhället, val, parlament och politiska partier, medier
och tillgång till information, mänskliga rättigheter
och organisationer som främjar jämställdhet.
Andelen av hela utvecklingssamarbetet har legat på samma
nivå de senaste åren.
Utöver det egentliga utvecklingssamarbetet stöder
Finland också målen för demokrati i vid bemärkelse
i form av en politisk dialog, vilket delvis är möjligt
genom att bistå partnerländerna med budget- och
sektorbudgetstöd. Finland har också en stark roll
i att stödja demokratin i direktionsarbetet i FN:s utvecklingsorgan.
I det skriftliga spörsmålet hänvisas
slutligen till en undersökning som universitetet William & Mary
publicerade 2013 och som ses som ett lyckat exempel på hur
utvecklingsbistånd kopplat till resultat kan främja
reformer i utvecklingsländerna mer effektivt än
den traditionella hjälpen. I spörsmålet
konstateras att Finland har anledning att ta efter av den här
typens erfarenheter.
Hänvisningen torde avse enkätundersökningen "Measuring
the Policy Influence of the Millennium Challenge Corporation (MCC):
A Survey Based Approach, Parks and Rice, The College of William & Mary,
February 2013". Dess centrala fråga är
hur kvalificeringsvillkoren för USA:s utvecklingssamarbetsprogram
Millenium Challenge Corporation har främjat relevanta policyreformer
i utvecklingsländerna. De villkor som samarbetsländerna
måste uppfylla för att beviljas MCC-stöd
hänger samman med exempelvis korruptionsbekämpning,
finanspolitik, främjande av demokrati samt företagens
verksamhetsförutsättningar. En allmän
slutsats i undersökningen är att kvalificeringsvillkoren
har haft positiva sporrande verkningar på samarbetsländernas
policyreformer, även om effekterna för olika länder
och villkor har varierat.
Hur utvecklingsländernas utveckling kan påverkas
med olika villkor, resultatmål och utvärderingar
av förutsättningar för resultat (till
exempel med policyreformer), är en vittomfattande fråga
som har undersökts mycket och på vilken det inte
finns några enkla svar. Finlands utvecklingssamarbete utgår
från FN:s millenniemål, grunden för samarbetet är
att bägge parter förbinder sig vid målen
och framstegen i respektive land följs upp bland annat
i rapporteringen av Finlands landprogram. Internationella valutafonden
IMF:s makroekonomiska bedömningar tjänar i sin
tur som kvalificeringskriterier för Finlands budgetstöd.
I enkätundersökningen, som nämndes ovan,
konstateras att FN:s millenniemål har haft den största
bedömda inverkan på utvecklingsländernas
politik medan IMF:s bedömningar har haft den tredje största
inverkan (MCC kom på andra plats i den här enkäten).
Finland har som utgångspunkt att tillsammans med samarbetsländerna
ständigt utveckla objekten, formerna och villkoren för
utvecklingssamarbetet, så att dessa så resultatinriktat
som möjligt främjar Finlands och samarbetslandets
gemensamma utvecklingspolitiska mål. Som grund för
planeringen och genomförandet av sitt eget utvecklingssamarbete
använder Finland i stor omfattning olika bedömningar
om förutsättningarna för ett resultatinriktat
samarbete som utarbetats inom det internationella utvecklingssamarbetet
utgående från varierande kriterier.
Helsingfors den 19 november
2014
Utvecklingsminister Sirpa Paatero