KIRJALLINEN KYSYMYS 939/2014 vp
KK 939/2014 vp - Eeva-Maria Maijala /kesk
Tarkistettu versio 2.1
Metsäsaamelaisten asema suhteessa ILO 169 -sopimuksen
hyväksymiseen
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan täysistunnossa 2.12.2014 käytiin
lähetekeskustelua ILO 169 -sopimuksen hyväksymisestä.
Asian esitteli ministeri Anna-Maja Henriksson (rkp), ja hän
oli myös paikalla koko keskustelun ajan vastaamassa kansanedustajien asiasta
esittämiin kysymyksiin.
Toin useita kertoja esiin puheenvuoroissani näkemykseni
saamelaisuuden liian kapeasta määrittelystä ja
saamelaiskäräjien liian suppeasta edustuksesta.
Kerroin myös paheksuntani sen johdosta, että esitetyssä ratifiointisopimuksessa on
Suomen saamelaisuus rajattu kolmeen kulttuuriryhmään:
inarin-, koltta- ja pohjoissaamelaisiin. Kemin Lapin lappalaiset/saamelaiset
eli ns. metsäsaamelaiset on jätetty kokonaan pois
hallituksen esityksestä (HE 264/2014
vp), ja heidät ollaan näin nyt selvästi
kirjaamassa ulos saamelaisten ryhmästä. Kysyin
kolmessa eri puheenvuorossa metsäsaamelaisten asemasta
ILO-sopimuksen valmistelussa.
Kun ministeri ei suostunut vastaamaan yhteenkään
näistä kysymyksistäni metsäsaamelaisiin
liittyen, niin totesin asiasta vielä neljännessä puheenvuorossani: "Sitten
ihan vielä lopuksi muutamalla sanalla haluaisin sanoa tuosta
Kemin Lapin alueesta, että odotan vielä ministereiltä joka
tapauksessa vastausta siihen, miksi tässä ILO-sopimuspaperissa
on määritelty vain nämä kolme
saamen kieltä ja kulttuuria. Olen esittänyt tämän
kysymyksen monta kertaa jo tänään, esitän
vielä kerran, miksei Kemin Lapin alueen kulttuuriasiat
ole tässä millään tavalla matkassa."
Koska en saanut mielestäni selkeästi muotoilemaani
kysymykseen asianmukaista vastausta ministeriltä lähetekeskustelussa,
niin pyydän vastausta kirjallisella kysymyksellä.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Minkä vuoksi Kemin Lapin lappalaisia eli
metsäsaamelaisia ei ole hallituksen ILO-sopimuksen hyväksymistä koskevassa
hallituksen esityksessä mitenkään huomioitu
ja
onko valtiovallan mielestä ihmisoikeuksien mukaista,
että geeniperimän sekä elinkeinon- ja
kulttuurinharjoittamisen osalta metsäsaamelaisiksi lukeutuvia henkilöitä ei
tunnusteta Suomessa virallisesti saamelaisiksi?
Helsingissä 4 päivänä joulukuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan /kesk näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 939/2014 vp:
Minkä vuoksi Kemin Lapin lappalaisia eli metsäsaamelaisia
ei ole hallituksen ILO-sopimuksen hyväksymistä koskevassa
hallituksen esityksessä mitenkään huomioitu
ja
onko valtiovallan mielestä ihmisoikeuksien mukaista,
että geeniperimän sekä elinkeinon- ja
kulttuurinharjoittamisen osalta metsäsaamelaisiksi lukeutuvia henkilöitä ei
tunnusteta Suomessa virallisesti saamelaisiksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavan:Itsenäisten
maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan vuoden 1989
yleissopimuksen nro 169 (jäljempänä yleissopimus)
1 artiklassa määrätään
sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista kansoista. Hallituksen esityksessä yleissopimuksen
hyväksymisestä (HE 264/2014 vp) yleissopimuksen
1 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että yleissopimus
ei sisällä alkuperäis- tai heimokansan
määritelmää, eikä myöskään
alkuperäis- tai heimokansaan kuuluvan henkilön
määritelmää. Suomessa saamelaisten
asema alkuperäiskansana on tunnustettu perustuslain 17 §:n
3 momentissa sekä saamelaiskäräjistä annetun
lain (974/1995) 1 §:ssä. Hallitus
on 25 päivänä syyskuuta 2014 antanut
eduskunnalle esityksen laeiksi saamelaiskäräjistä annetun
lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta
(HE 167/2014). Esityksessä ehdotetaan muun muassa saamelaiskäräjälain
saamelaisen määritelmää koskevaa
säännöstä tarkistettavaksi.
Säännös sisältäisi
voimassa olevan lain tapaan subjektiivisen kriteerin lisäksi
objektiivisia perusteita. Esityksessä ehdotetaan lisäksi,
että saamen eri kielten ja saamelaisten eri kulttuurimuotojen
tulee olla vaalilautakunnassa edustettuina, ja samalla lautakunnan
kokoonpanoa on ehdotettu laajennettavaksi. Ehdotuksen tarkoituksena
on varmistaa erityisesti vähemmistöryhmien edustus
päätöksenteossa ja saamelaisen yhteisön
ryhmähyväksynnän toteutuminen. Saamelaisten
alkuperäiskansana harjoittaman kulttuurin moninaisuus,
eri saamen kielet samoin kuin saamelaiskulttuurin harjoittamisen
erilaiset tavat ja muodot on siten esityksessä otettu huomioon.
ILO-sopimuksen hyväksymistä koskevassa hallituksen
esityksessä todetaan saamelaiskäräjälakiin
sisältyvän määritelmäsäännöksen
osalta, että sen keskeinen merkitys on, että saamelainen on
otettava äänioikeutetuista saamelaiskäräjävaaleissa
laadittavaan luetteloon. Toisaalta todetaan, että vaaliluettelo
ei ole tyhjentävä luettelo siitä, ketkä Suomessa
ovat saamelaisia tai kuinka monta saamelaista Suomessa on. Hallituksen
esityksessä on siten tehty selkoa sopimuksen tarkoittamasta
alkuperäiskansasta ja siihen kuulumisen perusteista Suomen
lainsäädännön mukaan.
Ihmisoikeusnäkökulma on edellä esitetyn
mukaisesti huomioitu molempien yllä mainittujen esitysten
valmistelussa. Esitykset ovat parhaillaan eduskunnan käsiteltävinä.
Helsingissä 19 päivänä joulukuuta
2014
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 939/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Eeva-Maria Maija /cent:
Varför har lapparna i Kemi Lappmark, dvs. skogssamerna,
inte tagits i beaktande i regeringens proposition om godkännande
av ILO-konventionen och
anser statsmakten att de mänskliga rättigheterna
uppfylls då personer, som med tanke på sitt genetiska
arv och utövande av näring och kultur hör
till skogssamerna, inte officiellt erkänns som samer i
Finland?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
I artikel 1 i 1989 års konvention nr 169 om ursprungsfolk
och stamfolk i självstyrande länder (senare konventionen)
bestäms vilka folk som omfattas av artikelns tillämpningsområde.
I regeringens proposition om godkännande av konventionen
(RP 264/2014 rd) konstateras det i detaljmotiveringen till
artikel 1 att konventionen inte innehåller någon
definition av ursprungsfolk eller stamfolk, och inte heller någon
definition av personer som hör till ursprungsfolk eller
stamfolk. I Finland har samernas ställning som urfolk erkänts
i 17 § 3 mom. i grundlagen och i 1 § i sametingslagen
(974/1995). Regeringen har den 25 september 2014 tillställt
riksdagen en proposition med förslag till lagar om ändring
av sametingslagen och 40 kap. 11 § i strafflagen
(RP 167/2014 rd). I propositionen föreslås
bland annat att sametingslagens bestämmelse om definition
av same ses över. Bestämmelsen ska på samma
sätt som för närvarande innehålla
såväl ett subjektivt kriterium som objektiva kriterier. I propositionen
föreslås också att de olika samiska språken
och kulturformerna ska vara representerade i valnämnden.
Samtidigt föreslås det att valnämndens
sammansättning utvidgas. Syftet med förslaget är
att säkerställa att i synnerhet minoritetsgrupperna är
företrädda i beslutsfattandet och att det samiska
samhällets gruppgodkännande förverkligas.
Mångfalden av samekulturen, de olika samiska språken
och de olika sätten och formerna att tillägna
sig denna kultur har därmed beaktats i förslaget.
I regeringens proposition om godkännande av ILO-konventionen
konstateras i fråga om definitionsbestämmelsen
i sametingslagen att dess väsentliga innebörd är
att en same ska tas upp i vallängden över de som är
röstberättigade i valet till sametinget. Å andra
sidan konstateras att vallängden inte är en uttömmande
förteckning över vem som är same i Finland
eller hur många samer det finns i Finland. I regeringens
proposition har därmed redogjorts för det urfolk
som konventionen avser och för kriterierna för
att tillhöra urfolket enligt finsk lagstiftning.
Som framgår ovan har människorättsaspekten uppmärksammats
vid beredningen av båda ovannämnda propositioner.
Propositionerna behandlas som bäst i riksdagen.
Helsingfors den 19 december
2014
Justitieminister Anna-Maja Henriksson