KIRJALLINEN KYSYMYS 946/2002 vp
KK 946/2002 vp - Lauri Oinonen /kesk ym.
Tarkistettu versio 2.0
Kansalaisten ennakkoäänestysmahdollisuudet vuoden
2003 eduskuntavaaleissa
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa on postin toimipaikoissa tapahtunut tuntuvia
supistuksia vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen. Postit
toimivat kotimaassa yleisesti vaalien ennakkoäänestyksen
yleisinä äänestyspaikkoina. Täten
puhekielessä ennakkoäänestyksestä on
kolmen vuosikymmenen ajan käytetty nimitystä "postiäänestys".
Ennakkoäänestys saavutti suuren suosion hyväksi
koetun ja koko maassa yhtäläisen käytännön
ansiosta. Useille äänestäjille on myös
eri syistä helpompaa äänestää ennakkoon
postissa kuin vaalipäivänä vaalilautakunnan
edessä. Yhtäläinen yleisten ennakkoäänestyspaikkojen
aukioloaika helpotti ennakkoäänestyksestä tiedottamista,
ennakkoäänestyspaikan tavoitettavuutta ja äänestystoimituksen toteuttamista
kaikkiaan. Vierailla paikkakunnilla oli helppo tietää ennakkoäänestyksen
ajat ja paikat, mikä oli yksi ennakkoäänestyksen
alkuperäisiä tavoitteita. Kun Suomen Posti lopetti taannoin
toimipaikkojaan, oli pelättävissä pahoja
ongelmia ennakkoäänestyksen käytäntöihin. Nyt
nämä pelot ovat toteutumassa tulevissa eduskuntavaaleissa.
Ennakkoäänestyksen ajat ovat vaarassa pirstoutua
ja yhtäläisyys on katoamassa.
Ennakkoäänestys on saavuttanut vaaleissa kaikkien
kansalaisryhmien suosion. Opiskelijat varsinkin vierailla paikkakunnilla
ja nuoret yleensäkin sekä myös iäkäs
väestö ja vammaiset ovat erityisen ahkerasti käyttäneet
ennakkoäänestysmahdollisuutta. Samalla
vaalipäivien kohdalla on aikoinaan siirrytty yhteen varsinaiseen
vaalipäivään ja erityisesti maaseudulla
on vähennetty äänestysalueita. Monissa
kunnissa vaalipäivän äänestys
on keskittynyt yhteen äänestyspaikkaan.
Siksi ennakkoäänestyksen toimeenpano on entistä vaativampi
ja tärkeämpi yhteiskunnan ja sen kansanvaltaisuuden
perustehtävä.
Tällä hetkellä Suomessa on huolestuttu
eri vaalien alhaisista äänestysprosenteista, jotka osoittavat
lisääntyvää vieraantumista yhteisten asioiden
hoidosta. Eduskunta on juuri äskettäin käynyt
aiheeseen liittyvän ajankohtaiskeskustelun. Samoin eduskunnan
oikeusasiamiehen äskettäin käsittelyssä olleessa
toimintakertomuksessa on kiinnitetty huomiota kansalaisen perusteelliseen
ennakkoäänestysmahdollisuuteen. Kun postin toimipaikkojen
muutokset ovat siirtäneet kunnille runsaasti vastuuta myös
valtiollisten vaalien ennakkoäänestyksen toimeenpanosta,
on vakavana vaarana ennakkoäänestyksen yhtäläisyyden
katoaminen ja ennakkoäänestysmahdollisuuksien
heikkeneminen. Tämä osaltaan näkyi jo vuoden
2000 kunnallisvaalien alhaisena äänestysprosenttina
(56 %). Tämän jälkeen
on suljettu yhä useampia postitoimipaikkoja, ja kuntien
tarjoamat ennakkoäänestyspäivät
ja -ajat eivät ole yhtäläiset ja yhtä kattavat
kuin vielä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa.
Kunnat saavat valtiolta korvauksen valtiollisten vaalien toimeenpanosta,
mikä on noin 1,7 euroa/kunnan äänioikeutettu
asukas. Jos korvaus ei ole riittävä, on valtion
korotettava sitä. Äänestyksen toimeenpano
ei saa olla rahallisten tekijöiden rajoittama. Kuitenkin
kunnat ovat pelottavasti säästösyihin
vedoten käyneet rajoittamaan ennakkoäänestysmahdollisuuksia.
Perusteluina on esitetty mm. ennakoitavissa olevaa äänestäjien
vähäisyyttä. Mitä tämä vähäisyys
tarkoittaa? Sitä ei vaalilaissa eikä -ohjeissa
selosteta. Siksi päätösvalta myös
valtiollisissa vaaleissa jää kunnanhallituksille.
Herääkin kysymys, aikovatko kunnat rahastaa vaaleilla
ottamalla vastaan valtion rahat ja tarjoamalla vain puutteelliset äänestysmahdollisuudet.
Erityisesti monitaajamaisten kuntien lähiäänestysmahdollisuudet
ovat kaventuneet ja ilta-aukioloaikojen supistuessa työssä käyvien äänestysmahdollisuudet
ovat vakavasti vaarantuneet, mikäli ennakkoäänestyskäytännöt
poikkeavat vuoden 1999 käytännöistä.
Myös äänestysrajoista ja -paikoista tiedottaminen
on osaltaan ongelmallista, koska on yhä enemmän
kansalaisia ja kotitalouksia, joille ei tule sanomalehtiä tai
paikallislehtiä. Virallinen ilmoituskortti ei ole käytännössä riittävä.
Postitoimipaikka oli ennen helppo löytää.
Esimerkiksi TV:n tai radion yleinen informaatio oli useimmille riittävä,
koska käytäntö oli yleinen ja yhtäläinen
koko maassa yleisillä äänestyspaikoilla.
Nytkin tulevien, vuoden 2003 eduskuntavaalien kaikkien yleisten äänestyspaikkojen
on oltava avoinna yhtäläisesti koko maassa kaikkialla
ja niillä paikkakunnilla, joilla oli yleinen ennakkoäänestyspaikka
vuoden 1999 eduskuntavaaleissa. Sen lisäksi voisi olla kiertäviä ennakkoäänestyspaikkoja
sen mukaan kuin paikallisesti hyväksi nähdään.
Erityisesti on huomattava se, että lain ja lainsäätäjän
tahto ei tarkoita heikennyksiä kansalaisten äänestysmahdollisuuksiin
millään tavoin. Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut
kantaa ennakkoäänestysmahdollisuuksiin käsitellessään
asiasta tehtyä kantelua ja toteaa mm. seuraavaa: "Julkisen
vallan tehtävänä on aktiivisilla toimilla
minimoida eriarvoisuutta ennakkoäänestysmahdollisuuksien
osalta." Kertomuksessaan oikeusasiamies viittaa perustuslain 14 §:ään,
jossa säädetään kansalaisten äänestysoikeuden
mahdollisimman tasavertaisesta turvaamisesta. Olosuhteet on luotava
sellaisiksi, että kansalaiset ovat asuinpaikasta riippumatta
mahdollisimman yhdenvertaisessa asemassa. Pelkästään
kustannustekijöillä ei voida perustella sitä,
että ennakkoäänestyspaikkojen lisääminen
ei ole mahdollista. Ennakkoäänestyspaikkoja tulisi
olla harvaan asutuilla seuduillakin niin tiheästi, että äänestysoikeuden
toteutuminen ei tosiasiallisesti kariudu pitkien etäisyyksien
tai hankalien kulkuyhteyksien takia.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanoton jälkeen oikeusministeriö ryhtyikin
toimiin ennakkoäänestysmahdollisuuksien lisäämiseksi harvaan
asutuilla seuduilla. Vaalilain muutoksella, joka tuli voimaan 1.5.2002,
päätöksenteko kotimaan yleisistä ennakkoäänestyspaikoista
siirrettiin valtioneuvostolta kunnille. Lainmuutoksen tarkoitus
oli lisätä ennakkoäänestysmahdollisuuksia.
Ennakkotietojen mukaan kunnat ovat väärinkäyttäneet
oikeuksiaan ja vähentäneet ennakkoäänestysmahdollisuuksia.
Vaalit ja äänestysmahdollisuus, myös
ennakkoäänestysmahdollisuus, ovat kansanvallan
kulmakiviä, joita on vaalittava kuin kallista aarretta.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuinka valtio valtiollisten vaalien kulujen varsinaisena
maksajana pitää huolen siitä, että tulevissa
vuoden 2003 eduskuntavaaleissa kunnat eivät tule vaalilain
hengen ja tahdon vastaisesti heikentämään
kansalaisten ennakkoäänestysmahdollisuuksia
vähentämällä yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määrää ja
niiden aukioloaikoja vuoden 1999 eduskuntavaaleista ja että kunnat eivät
käytä väärin sanontaa "ennakoitua
vähäistä äänestäjien
määrää" esimerkiksi heikentämällä monitaajamaisten
kuntien eri taajamien ennakkoäänestyspäiviä ja
-aikoja vuoden 1999 eduskuntavaaleista vastoin eduskunnan oikeusasiamiehen
ja perustuslain 14 §:n kantaa ja
kuinka estetään se, että kunnat
eivät rahasta itselleen valtiollisilla vaaleilla?
Helsingissä 8 päivänä marraskuuta
2002
- Lauri Oinonen /kesk
- Petri Neittaanmäki /kesk
- Inkeri Kerola /kesk
- Hannu Aho /kesk
- Markku Rossi /kesk
- Juha Korkeaoja /kesk
- Anu Vehviläinen /kesk
- Sirkka-Liisa Anttila /kesk
- Matti Väistö /kesk
- Maria Kaisa Aula /kesk
- Timo Kalli /kesk
- Reijo Laitinen /sd
- Kari Myllyniemi /kesk
- Jari Leppä /kesk
- Timo E. Korva /kesk
- Pentti Tiusanen /vas
- Leea Hiltunen /kd
- Leena Rauhala /kd
- Esa Lahtela /sd
- Susanna Huovinen /sd
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk
ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 946/2002
vp:
Kuinka valtio valtiollisten vaalien kulujen varsinaisena
maksajana pitää huolen siitä, että tulevissa
vuoden 2003 eduskuntavaaleissa kunnat eivät tule vaalilain
hengen ja tahdon vastaisesti heikentämään
kansalaisten ennakkoäänestysmahdollisuuksia
vähentämällä yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määrää ja
niiden aukioloaikoja vuoden 1999 eduskuntavaaleista ja että kunnat eivät
käytä väärin sanontaa "ennakoitua
vähäistä äänestäjien
määrää" esimerkiksi heikentämällä monitaajamaisten
kuntien eri taajamien ennakkoäänestyspäiviä ja
-aikoja vuoden 1999 eduskuntavaaleista vastoin eduskunnan oikeusasiamiehen
ja perustuslain 14 §:n kantaa ja
kuinka estetään se, että kunnat
eivät rahasta itselleen valtiollisilla vaaleilla?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti
seuraavaa:
Vaalilakia (714/1998) muutettiin
1.5.2002 voimaan tulleella lailla (247/2002).
Vaalilain 9 §:n mukaan kotimaan yleisistä ennakkoäänestyspaikoista
kunnassa päättää kunnanhallitus.
Lain 47 §:n mukaan kotimaan yleinen ennakkoäänestyspaikka
on avoinna seitsemänä päivänä (11.—5.
päivä ennen vaalipäivää),
jollei kunnanhallitus erityisestä syystä toisin
määrää. Hallituksen esityksen
perusteluissa todetaan, että erityinen syy voi olla lähinnä vain
kunnan jonkin alueen tai taajaman vähäiseksi arvioitu äänestäjämäärä.
Perusteluissa todettiin myös, että jokaisessa
kunnassa tulisi olla vähintään yksi yleinen
ennakkoäänestyspaikka, joka on avoinna kaikkina
seitsemänä päivänä.
Kunnanhallituksen päätöksestä voi
siihen tyytymätön tehdä oikaisuvaatimuksen
kuntalain (365/1995) 89 §:n
mukaisesti. Kunnanhallituksen oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen voi
edelleen hakea muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta
kuntalain 90 §:n mukaisesti.
Vaalilain muutoksella pyrittiin antamaan kunnille joustavat
mahdollisuudet suunnitella ennakkoäänestys ja
vaalipäivän äänestys tarkoituksenmukaiseksi
kokonaisuudeksi. Kunta itse pystyy parhaiten arvioimaan sen, kuinka
monta ennakkoäänestyspaikkaa kunnassa tarvitaan,
missä kunnan osissa niiden tulisi sijaita ja kuinka monta
ennakkoäänestyspäivää kunnan
eri alueilla tarvitaan siihen nähden, paljonko alueilla
on potentiaalisia ennakkoon äänestäjiä.
Esimerkiksi vähäväkinen, mutta alueeltaan
laaja kunta voi järjestää ennakkoäänestyksen
siten, että kunnan keskustaajamassa oleva ennakkoäänestyspaikka
on avoinna koko ennakkoäänestyksen ajan, mutta sen
lisäksi kunta voi kuitenkin tarjota ennakkoäänestysmahdollisuuden
myös syrjäkylien asukkaille järjestämällä ennakkoäänestyksen
eri sivukylissä esimerkiksi 1—3 päivänä sen
mukaan, kuinka paljon kylissä arvioidaan olevan ennakkoon äänestäjiä.
Oleellista on, että kunta harkitsee, mikä on
tarkoituksenmukainen tapa järjestää asia.
Kunnan on yhtäältä perustuslain 14 §:n
3 momentin velvoittamana huolehdittava siitä, että äänestäjien äänestysmahdollisuudet
kunnassa ovat riittävät. Toisaalta kunnan on otettava
huomioon se, mikä on taloudellisesti ja työekonomisesti
mielekästä. Esimerkiksi sivukylässä,
jossa on muutama sata asukasta, joista puolet äänestää vaalipäivänä,
ei liene mielekästä järjestää ennakkoäänestystä seitsemänä päivänä,
vaan riittänee, että se järjestetään
esimerkiksi 1—3 päivänä.
On syytä kuitenkin korostaa, että vaalilain 47 §:n
mukaisesti pääsääntönä on,
että ennakko- äänestyspaikka on käytössä koko
ennakkoäänestyksen ajan. Edellä viitatut
poikkeusjärjestelyt vaativat aina perustellun erityisen
syyn. Oikeusministeriö seuraa ennakkoäänestysjärjestelyjen asianmukaisuutta
ja tarvittaessa puuttuu niihin.
Kun vastuu yleisten ennakkoäänestyspaikkojen
määräämisestä siirrettiin
valtiolta kunnille, vaalilain muutokseen sisällytettiin
myös se uudistus, että valtio suorittaa
kunnille niiden äänioikeutettujen asukkaiden
lukumääriin perustuvan kertakorvauksen. Korvaus
on tarkoitettu kattamaan kuntien kaikenlaisia vaalimenoja ja vähentämään
kuntien taloudellista rasitusta vaalien järjestämisessä.
Valmistelussa on lähdetty siitä, että vuoden
2003 eduskuntavaaleissa korvaus olisi 1,7 euroa äänioikeutettua
kohden eli kokonaisuudessaan noin 6,8 miljoonaa euroa. Korvaus vahvistetaan
sen jälkeen kun valtion ensi vuoden talousarvio on vahvistettu.
Verrattuna vuoden 1999 eduskuntavaaleihin valtion vaalimenot nousevat
tämän korvausmenettelyn johdosta noin neljällä miljoonalla
eurolla.
Kotimaan yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määrä vuoden
2003 eduskuntavaaleissa on selvillä lopullisesti 24.1.2003,
minkä jälkeen oikeusministeriön vaalitietojärjestelmään
kuuluvaan äänestyspaikkarekisteriin ei voi enää tehdä muutoksia.
Oikeusministeriön tiedossa ei ole seikkoja, jotka antaisivat
aiheen olettaa, että kunnat eivät huolehtisi perustuslain
14 §:n 3 momentin mukaisesti siitä, että kunnissa
on riittävästi yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja
ja vaalipäivän äänestyspaikkoja.
Helsingissä 3 päivänä joulukuuta
2002
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Till
riksdagens talman
I det syfte 27 § riksdagens
arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem
av statsrådet översänt följande
av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent m.fl. undertecknade
skriftliga spörsmål SS 946/2002 rd:
På vilket sätt ämnar staten, som
egentligen står för valkostnaderna, vid det kommande
riksdagsvalet 2003 se till att kommunerna inte mot vallagens anda och
vilja försämrar medborgarnas möjligheter
att förhandsrösta genom att de jämfört
med läget vid riksdagsvalet 1999 minskar antalet allmänna
förhandsröstningsställen och förkortar
deras öppettider samt att kommunerna inte mot riksdagens
justitieombudsmans ställningstagande och 14 § Finlands grundlag
på ett felaktigt sätt "bedömer att antalet
röstande är litet" för att jämfört
med läget vid riksdagsvalet 1999 t.ex. minska antalet förhandsröstningsdagar
och förkorta förhandsröstningsställenas öppettider
i de skilda tätorterna i kommuner med flera tätorter
och
på vilket sätt säkerställs
att kommunerna inte skor sig på statliga vals bekostnad?
Som svar på detta spörsmål
får jag vördsamt anföra följande:
Vallagen (714/1998) ändrades
genom en lag om ändring av vallagen (247/2002)
som trädde i kraft den 1 maj 2002. Enligt 9 § vallagen
skall kommunstyrelsen bestämma de allmänna förhandsröstningsställen
i kommunen. Enligt lagens 47 § skall ett allmänt
förhandsröstningsställe i hemlandet vara öppet
under sju dagar (11—5 dagen före valdagen), om
inte något annat av särskilda skäl bestäms
av kommunstyrelsen. I motiveringen i regeringens proposition konstateras
att som särskilt skäl anses närmast att
man bedömer att antalet röstande är litet
i en del av kommunen eller i en tätort. I motiveringen
konstateras också att i varje kommun bör finnas
minst ett allmänt förhandsröstningsställe
som är öppet alla sju dagar.
Den som är missnöjd med ett beslut av kommunstyrelsen
kan framställa ett rättelseyrkande enligt 89 § kommunallagen
(365/1995). Ändring i beslut
som kommunstyrelsen meddelat med anledning av ett rättelseyrkande
söks hos förvaltningsdomstolen genom kommunalbesvär enligt
90 § kommunallagen.
Syftet med ändringen av vallagen var att ge kommunerna
flexibla möjligheter att planera förhandsröstningen
och röstningen på valdagen så att de
tillsammans bildar en ändamålsenlig helhet. Kommunen
kan bäst själv bedöma hur många
förhandsröstningsställen det behövs
i kommunen, var i kommunen de bör vara belägna och
hur många förhandsröstningsdagar det
behövs i de olika delarna av kommunen med beaktande av
potentiella förhandsröstande i dem. Till exempel
en kommun med ett stort område men som till invånarantalet är
liten kan ordna förhandsröstningen så,
att förhandsröstningsstället i kommunens
centrum är öppet under hela förhandsröstningsperioden,
men utöver detta kan kommunen ge invånarna i avlägsna
byar bättre möjligheter att förhandsrösta
genom att i olika kommundelar ordna förhandsröstning
under t.ex. 1—3 dagar, beroende av antalet potentiella
förhandsröstande i ifrågavarande del
av kommunen.
Det väsentliga är att kommunen överväger
hur förhandsröstningen kan anordnas på ett ändamålsenligt
sätt. Å ena sidan är kommunen enligt 14 § 3
mom. Finlands grundlag skyldig att se till att alla röstberättigade
har tillräckliga möjligheter att rösta
i kommunen. Å andra sidan skall kommunen ta hänsyn
till vad som ekonomiskt och arbetsekonomiskt är meningsfullt.
Till exempel i fråga om en kommundel där det finns
några hundra invånare av vilka hälften
röstar på valdagen, är det sannolikt
inte meningsfullt att ordna förhandsröstning under
alla sju dagar, utan det torde räcka att förhandsröstning
ordnas under t.ex. 1—3 dagar.
Det är dock skäl att påpeka att enligt
47 § vallagen skall ett allmänt förhandsröstningsställe
i huvudregel vara öppet under hela förhandsröstningsperioden.
För undantagsarrangemang som avses ovan krävs
alltid ett motiverat särskilt skäl. Justitieministeriet
följer att arrangemangen vid förhandsröstning är ändamålsenliga
och vid behov kan ministeriet ingripa i arrangemangen.
När beslutsfattandet i fråga om de allmänna förhandsröstningsställena
i hemlandet överfördes från staten till
kommunerna förnyades vallagen samtidigt också på det
sättet, att staten skall ersätta varje kommun
med en engångsersättning som baserar sig på antalet
röstberättigade invånare i kommunen.
Det är meningen att ersättningen skall täcka
de utgifter som föranleds av kommunens valverksamhet och
minska den ekonomiska belastningen som anordnande av val förorsakar kommunen.
I förberedelserna utgås det från att ersättningen
vid riksdagsvalet 2003 är 1,7 euro per röstberättigad,
dvs. totalt c. 6,8 miljoner euro. Ersättningens storlek
fastställs efter att statsbudgeten för år
2003 har godkänts. Jämfört med riksdagsvalet
1999 kommer detta ersättningsförfarande att öka
statens valutgifter med c. 4 miljoner euro.
Det slutliga antalet allmänna förhandsröstningsställen
i hemlandet vid riksdagsvalet 2003 bekräftas den 24 januari
2003 varefter uppgifterna i registret över röstningsställen
i justitieministeriets valdatasystem inte längre får ändras.
Enligt justitieministeriets uppgifter finns det inga sådana
omständigheter som skulle ge anledning att tro, att kommunerna
inte skulle se till att det i varje kommun finns tillräckligt
många allmänna förhandsröstningsställen
och röstningsställen på valdagen i enlighet
med 14 § 3 mom. Finlands grundlag.
Helsingfors den 3 december
2002
Justitieminister Johannes Koskinen