KIRJALLINEN KYSYMYS 961/2014 vp
KK 961/2014 vp - Antti Kaikkonen /kesk
Tarkistettu versio 2.1
Työajan joustavuuden lisääminen
työelämässä
Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaisilla ihmisillä on hyvin erilaisia
elämäntilanteita, jotka vaihtelevat niin iän,
kotipaikkakunnan, perhetilanteen kuin monen muunkin tekijän
seurauksena. Silti työelämässämme tuntuu
pääsääntöisesti olevan
valittavana vain kaksi vaihtoehtoa: voi olla joko täysipäiväisesti töissä tai
työttömänä. Osa-aikatyötä ja
lyhennettyä työaikaa pidetään
usein kielteisenä asiana. Tähän tulee
saada muutos. Työelämämme kaipaa lisää joustoa.
Osa-aikatyötä tekevällä henkilöllä tarkoitetaan
sellaista työntekijää, jonka työaika
on samassa työssä muuten noudatettavaa säännöllistä työaikaa
lyhyempi. Tilanteesta riippuen töitä voidaan tehdä päivittäin
lyhyemmällä tuntimäärällä tai
vaikkapa neljänä päivänä viikossa
viiden sijaan. Työntekijän kannalta lyhennetyn
työviikon tekeminen voi tuoda kaivattua helpotusta arkeen,
kun esimerkiksi perheelle ja lastenhoidolle tai opiskelulle jää enemmän
aikaa.
Työnantajille lyhennetyn työviikon käyttöönotto
puolestaan mahdollistaa säästöjä palkkakustannuksissa
tilanteessa, jossa pärjätään
hieman pienemmälläkin työpanoksella.
Työnantaja voi mahdollisesti välttää irtisanomisia,
mikäli käyttöön voidaan ottaa
lyhennetty työviikko. Varsinkin julkisella sektorilla tämä mahdollisuus
on pitkälti jätetty käyttämättä.
Työelämän joustoista puhuttaessa
on samalla kuitenkin huolehdittava, että työntekijälle
kuuluvista lakisääteisistä oikeuksista
pidetään kiinni. Työntekijää ei
saa pakottaa vastoin tahtoaan lyhennettyyn työviikkoon,
vaan järjestelyn on perustuttava sekä työntekijän
että työnantajan yhteisymmärrykseen.
Joustomahdollisuuksia ei myöskään saa
käyttää väärin lisäämällä kokopäiväistä työtä tekevien
kollegoiden työtaakkaa.
Jotta työelämän joustavuutta saataisiin
lisättyä työntekijöiden oikeuksia
polkematta, tulisi hallituksen panostaa asiasta tiedottamiseen ja esille
tuomiseen yhteiskunnassa. Samoin voidaan kehittää malleja
ja toimintatapoja, jotta työnantajien ja -tekijöiden
on mahdollisimman helppoa hyödyntää joustomahdollisuuksia
ilman turhaa byrokratiaa tai paperisotaa.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta suomalaiseen
työelämään saadaan lisättyä sekä työntekijöitä että työnantajaa
hyödyttäviä joustomahdollisuuksia työajan suhteen?
Helsingissä 11 päivänä joulukuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Antti Kaikkosen /kesk näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 961/2014 vp:
Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta suomalaiseen
työelämään saadaan lisättyä sekä työntekijöitä että työantajia
hyödyttäviä joustomahdollisuuksia työajan suhteen?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Vuoden 2012 Eurobarometrin mukaan joustavat työajat
ovat Suomessa yleisempiä kuin missään muussa
EU-maassa.
Työelämässä on jo nykyisten
säännösten mukaan useita mahdollisuuksia
joustaviin työaikoihin. Työsopimuslain (55/2001)
4 luvun perhevapaasäännökset antavat
pienten lasten vanhemmille monia eri mahdollisuuksia työajasta
sopimiseen ja käyttämiseen perheiden tarpeita
vastaavasti. Osittainen vanhempainvapaa samoin kuin osittainen hoitovapaa
helpottavat työ- ja perhe-elämän yhdistämistä työaikaa
lyhentämällä. Osittainen vanhempain-
ja hoitovapaa voidaan toteuttaa vuorokautisena tai viikoittaisena työajan
lyhentämisenä työntekijän perheen
ja työnantajan tarpeet huomioon ottaen. Osittaiseen vanhempain-
ja hoitovapaaseen liittyvästä osa-aikatyöstä on
sovittava työnantajan kanssa.
Vuoden 2014 alusta tuli voimaan laki lasten kotihoidon ja yksityisen
hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta (975/2013), jolla
alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmille maksettava osittainen hoitoraha
on korvattu uudella joustavalla hoitorahalla. Lakimuutoksen tarkoituksena
on lisätä työnteon kannustavuutta. Lakimuutoksen tarkoituksena
on lisätä pienten lasten vanhempien osa-aikatyön
mahdollisuuksia ja edistää kotihoidon tukea saavien
siirtymistä työelämään. Joustava
hoitoraha parantaa työelämän ja perheen
yhteensovittamista, lyhentää kokoaikaisia työstä poissaolojaksoja
sekä kannustaa molempia vanhempia lastenhoidon jakamiseen.
Työaikalaki (605/1996) mahdollistaa sopimukseen
perustuvan lyhennetyn työajan. Kun työntekijä haluaa
sosiaalisista ja terveydellisistä syistä tehdä työtä säännöllistä työaikaa
lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt
niin, että työntekijä voisi tehdä osa-
aikatyötä. Työajan lyhennys voidaan toteuttaa
joko säännöllisen vuorokautisen tai viikoittaisen
työajan lyhentämisenä. Menettelyn toteuttaminen edellyttää aina
sopimusta ja se voidaan tehdä määräaikaisena,
enintään 26 viikkoa kerrallaan voimassa olevana
järjestelynä.
Jos työntekijä haluaa tehdä säännöllistä työaikaa
lyhyemmän ajan työtä siirtyäkseen
osa-aikaeläkkeelle, työnantajan on työaikalain
mukaan pyrittävä järjestämään
työt niin, että työntekijä voi
tehdä osa-aikatyötä. Työajan
lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän
sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän
tarpeet sekä tuotanto- ja palvelutoiminta.
Lisäksi työsopimuslaki mahdollistaa osa-aikatyösopimuksen
tekemisen aina, kun osapuolet ovat siitä yksimielisiä.
Työsopimuslaissa säädetty syrjimättömyyden
periaate turvaa osa-aikaiselle työsuhde-etujen määräytymisen
sovellettavan työajan suhteessa.
Työaikalaki antaa laajat mahdollisuudet työaikajärjestelyistä toisin
sopimiseen työehtosopimuksilla. Työaikalaki ja
työehtosopimukset mahdollistavat myös työpaikkakohtaiset
työaikaratkaisut.
Työ- ja elinkeinoministeriön syksyllä 2014 julkaistun
vuoden 2013 työolobarometrin mukaan työajat ovat
Suomessa entistä joustavampia. Viime vuonna 70 prosentilla
palkansaajista oli joustavan työajan järjestelmä käytössään. Osuus
on kasvanut kahdeksan vuoden aikana kymmenellä prosenttiyksiköllä.
Yleinen ja lisääntyvä käytäntö on,
että työaika joustaa sekä yrityksen että työntekijän
tilanteen ja tarpeiden mukaan. Variaatio työajoissa on
hitaasti lisääntynyt. Noin kolmella palkansaajalla
neljästä työaika oli 35—40 tuntia
viikossa vuonna 2013. Vajaa viidennes työskenteli alle
35 tuntia viikossa ja noin joka kymmenennellä palkansaajalla
työviikot olivat yli 40-tuntisia.
Hallitus on tiedottanut ja levittänyt tietoa lainsäädännön
mahdollistamista mahdollisuuksista erilaisilla tavoilla muun muassa
ministeriöiden nettisivuilla, erilaisilla kampanjoilla
esimerkiksi neuvoloissa. Monista mahdollisuuksista huolimatta Suomessa
edelleen useimmiten valitaan kokoaikatyö osa-aikatyön
sijaan.
Helsingissä 18 päivänä joulukuuta
2014
Työministeri Lauri Ihalainen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 961/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Antti Kaikkonen /cent:
Vad tänker regeringen göra för
att öka möjligheterna till arbetstidsflexibilitet
i det finländska arbetslivet, så att det gagnar
såväl arbetstagarna som arbetsgivarna?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Enligt Eurobarometern 2012 är flexibla arbetstider
vanligare i Finland än i något annat EU-land.
I arbetslivet finns redan enligt de nuvarande bestämmelserna
många möjligheter till flexibla arbetstider. Bestämmelserna
om familjeledighet i 4 kap. i arbetsavtalslagen (55/2001)
ger småbarnsföräldrar många
olika möjligheter att komma överens om arbetstiden
och använda den på ett sätt som motsvarar
familjernas behov. Partiell föräldraledighet liksom
partiell vårdledighet gör det lättare
att kombinera arbete och familj genom att förkorta arbetstiden.
Den partiella föräldra- och vårdledigheten
kan genomföras som förkortning av arbetstiden
per dygn eller per vecka med beaktande av de behov som arbetstagarens
familj och arbetsgivaren har. Det deltidsarbete som hänför
sig till partiell föräldra- och vårdledighet
ska överenskommas med arbetsgivaren.
Vid ingången av 2014 trädde i kraft en lag
om ändring av lagen om stöd för hemvård
och privat vård av barn (975/2013). Genom lagändringen ersätts
den partiella vårdpenning som utbetalas till föräldrar
med barn under 3 år av en ny flexibel vårdpenning.
Syftet med lagändringen är att sporra till arbete.
Den ska också öka småbarnsföräldrarnas
möjligheter till deltidsarbete och främja övergången
till arbetslivet för mottagarna av hemvårdsstöd.
Den flexibla vårdpenningen gör det lättare
att kombinera arbete och familj, förkortar frånvaroperioderna
i deltidsarbete samt uppmuntrar bägge föräldrarna
till att dela på vården av barnen.
Arbetstidslagen (605/1996) möjliggör
en avtalsbaserad, förkortad arbetstid. Om en arbetstagare
av sociala skäl eller hälsoskäl vill
arbeta kortare tid än den ordinarie arbetstiden, ska arbetsgivaren
försöka ordna arbetet så att arbetstagaren
kan utföra deltidsarbete. Förkortningen av arbetstiden
kan genomföras så att den ordinarie arbetstiden
antingen per dygn eller per vecka förkortas. Förfarandet
förutsätter alltid ett avtal, som kan ingås
för viss tid så att det gäller högst 26
veckor åt gången.
Om en arbetstagare för att övergå till
deltidspension vill arbeta kortare tid än den ordinarie
arbetstiden, ska arbetsgivaren enligt arbetsavtalslagen försöka
ordna arbetet så att arbetstagaren kan utföra
deltidsarbete. Arbetstiden förkortas på det sätt
som arbetsgivaren och arbetstagaren avtalar om med beaktande av
arbetstagarens behov samt produktions- och serviceverksamheten.
Dessutom möjliggör arbetsavtalslagen att avtal
om deltidsarbete ingås, alltid när parterna är ense
om det. Principen om icke-diskriminering i arbetsavtalslagen garanterar
att deltidsanställdas anställningsförmåner
bestäms i proportion till den arbetstid som tillämpas.
Arbetstidslagen ger stora möjligheter att komma överens
om avvikande arbetstidsarrangemang genom kollektivavtal. Arbetstidslagen
och kollektivavtalen möjliggör också arbetsplatsvisa arbetstidslösningar.
Enligt arbetslivsbarometern 2013, som arbets- och näringsministeriet
publicerade hösten 2014 har arbetstiderna i Finland blivit
alltmer flexibla. I fjol hade 70 procent av löntagare ett system
med flexibel arbetstid till sitt förfogande. Andelen har
på åtta år ökat med tio procentenheter.
Allmän och allt vanligare praxis är att arbetstiden
flexar enligt såväl företagets som arbetstagarens
situation och behov. Variationen i arbetstiderna har långsamt ökat.
Cirka tre löntagare av fyra hade en arbetstid på 35—40
timmar per vecka år 2013. En knapp femtedel arbetade mindre än
35 timmar per vecka och ungefär var tionde löntagare
hade arbetsveckor som översteg 40 timmar.
Regeringen har informerat och spridit information om de möjligheter
som lagstiftningen ger på olika sätt, bl.a. på ministeriernas
webbplatser och genom olika kampanjer, t.ex. på rådgivningsbyråerna.
Trots de många möjligheterna väljer man
i Finland fortsättningsvis oftast heltidsarbete i stället
för deltidsarbete
Helsingfors den 18 december
2014
Arbetsminister Lauri Ihalainen