KIRJALLINEN KYSYMYS 963/2008 vp

KK 963/2008 vp - Paavo Arhinmäki /vas 

Tarkistettu versio 2.0

Turkiseläinten hyvinvoinnin turvaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Norjassa on vastikään paljastunut turkiseläinten suojeluun liittyviä räikeitä rikkeitä. Norjalainen eläinoikeusjärjestö on jättänyt paikalliselle poliisille yksilöidyt tutkintapyynnöt noin sadasta turkistarhasta, joilla järjestö havaitsi rikkeitä. Heidän dokumentoimansa kuvamateriaali osoitti vakavia laiminlyöntejä eläinten hoidossa, kuten vakavia hoitamatta jätettyjä fyysisiä vammoja.

Norjan turkistuotanto on vahvasti kytköksissä suomalaiseen turkistuotantoon. Norjalaiset ja suomalaiset turkistuottajat omistavat yhteisen turkistuotemerkin, jolle toimitetaan turkiksia Norjasta. Arviolta 90 % norjalaisista ketunnahoista ja noin 60—70 % minkinnahoista myydään Suomessa turkishuutokaupoissa.

Suomen eläinsuojelulaissa sanotaan seuraavaa: "Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet."

Tällä hetkellä tieteelliset raportit, kuten EU-komission julkaisema raportti turkiseläinten hyvinvoinnista (SCAHAW 2001) viittaavat kuitenkin siihen, että turkiseläinten hyvinvointi ei toteudu Suomen lain vaatimalla tasolla nykyisen kaltaisilla turkistarhoilla, vaikka maa- ja metsätalousministeriön päätöksiä turkiseläinten pidosta noudatettaisiin. Useat Euroopan maat ovatkin siksi kieltäneet tarhauksen tai kiristäneet eläintenpidolle asetettuja vaatimuksia Suomen vaatimuksia tiukemmiksi. Osassa EU-maista laissa vaaditaan esimerkiksi ketuille mahdollisuutta kaivaa ja minkeille mahdollisuutta uida.

Kehitys näyttää siltä, että yhä useampi maa tulee kieltämään turkistarhauksen siksi, ettei turkiseläimille voida taata riittävän hyviä elinoloja tarhoilla.

Suomen tulisi seurata muiden maiden kehitystä ja kartoittaa mahdollisuuksia turkiselinkeinonharjoittajien työllistämiseen muille aloille. Lisäksi Suomen tulisi kieltää turkistarhauksen harjoittaminen riittävällä siirtymäajalla. Uusien turkistarhojen perustaminen tulisi kieltää välittömästi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten Suomen hallitus suhtautuu siihen, että Suomen kautta ja osittain suomalaisen tuotemerkin alla myydään epäeettisesti tuotettuja norjalaisia turkiksia ja

mitä hallitus aikoo tehdä varmistuakseen siitä, että turkisten vuoksi tarhattavien eläinten hyvinvointi taataan eläinsuojelulain (247/1996) 3 §:n mukaisesti siten, että eläimet voivat toteuttaa sekä fysiologisia että luontaisia käyttäytymistarpeitaan?

Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2008

  • Paavo Arhinmäki /vas

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Paavo Arhinmäen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 963/2008 vp:

Miten Suomen hallitus suhtautuu siihen, että Suomen kautta ja osittain suomalaisen tuotemerkin alla myydään epäeettisesti tuotettuja norjalaisia turkiksia ja

mitä hallitus aikoo tehdä varmistuakseen siitä, että turkisten vuoksi tarhattavien eläinten hyvinvointi taataan eläinsuojelulain (247/1996) 3 §:n mukaisesti siten, että eläimet voivat toteuttaa sekä fysiologisia että luontaisia käyttäytymistarpeitaan?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

EU:n tuotantoeläinten suojelua koskeva neuvoston direktiivi (98/58/EY, jäljempänä tuotantoeläindirektiivi) sisältää tuotantoeläinten pitoa, hoitoa, kohtelua ja käsittelyä koskevat yleisluontoiset vaatimukset. Euroopan neuvostossa on laadittu tuotantoeläinten suojelua koskeva eurooppalainen yleissopimus (ETS 87). Sopimuspuolia on yhteensä 33 ja näiden joukossa ovat myös Suomi ja Norja. Norjassa voimassa olevat turkiseläinten pitoa koskevat yksityiskohtaiset hyvinvointimääräykset täyttävät siten vähintään Euroopan neuvoston turkiseläinten pidolle asetetut vähimmäisvaatimukset. Myös Euroopan yhteisö on tämän sopimuksen osapuolena ja sopimuksen nojalla laaditut eri eläinlajien pitoa koskevat vaatimukset ovat siten osa eläinten hyvinvointia koskevaa yhteisölainsäädäntöä. Turkiseläinten pitoa koskevat eläinsuojeluvaatimukset on hyväksytty sopimuspuolten yksimielisellä päätöksellä vuonna 1999. Näiden vaatimusten on katsottu kaikkien osapuolten mielestä antavan riittävät mahdollisuudet eläinten kannalta tärkeimpien fysiologisten tarpeiden ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen turkiseläinten pidossa. Lisäksi on todettava, että eläinten terveys on erittäin merkittävä hyvinvointiin vaikuttava tekijä ja myös tämä on otettu huomioon yleiseurooppalaisia turkiseläinten hyvinvointivaatimuksia laadittaessa. Pohjoismaisessa turkiskaupassa elinkeinolla on myös käytössään sertifiointijärjestelmä, jonka perusteella lainsäädännön vähimmäistason ylittävät tarhat voivat tietyillä ehdoilla saada tuottamillensa turkiksille sertifioinnista kertovan merkinnän.

Tuotantoeläindirektiivin määräykset on saatettu Suomessa voimaan eläinsuojelulailla (247/1996) ja eläinsuojeluasetuksella (396/1996, valtioneuvoston asetus). Turkiseläinten pitoa koskevat vaatimukset on saatettu Suomessa voimaan turkiseläinten pitoa koskevalla maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (16/EEO/1999). Tämä päätös sisältää varsin täsmälliset määräykset turkiseläinkasvatuksessa noudatettavista hyvinvointivaatimuksista. Näitä yksityiskohtaisia määräyksiä laadittaessa on edellä esitetyn mukaisesti otettu huomioon eläinsuojelulain 3 §:n vaatimus, jonka mukaan eläinten pidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.

Eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista ohjaa ja valvoo eläinsuojelulain mukaisesti keskushallinnon viranomaisena elintarviketurvallisuusvirasto. Läänin alueella säännösten täytäntöönpanosta ja valvonnasta huolehtii lääninhallitus. Paikallisina viranomaisina toimivat kunnaneläinlääkärit, poliisi ja kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavat viranhaltijat. Eläinsuojelutarkastuksia voidaan tehdä turkistarhoille sekä epäiltäessä säädösten rikkomista että ilman epäilyä. Suurin osa näistä ilman epäilyä tehtävistä tarkastuksista on niin sanottuja EU-tarkastuksia. Vuonna 2007 tällaisia tarkastuksia tehtiin 124 turkistarhalle. Tarkastusten tuloksista ilmoitetaan myös Euroopan komissiolle. Viranomaisten tekemillä tarkastuksilla varmistetaan, että tarhoilla noudatetaan lainsäädännön vaatimuksia. Mikäli laiminlyöntejä havaitaan, tarkastava viranomainen antaa tarhaajalle eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetun kiellon tai määräyksen, jolla tilat, olosuhteet ja eläinten hoito saatetaan lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Tarvittaessa viranomainen voi myös ryhtyä lain 44 §:ssä tarkoitettuihin kiireellisiin toimenpiteisiin, jos eläinten hyvinvointi sitä edellyttää.

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2008

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 963/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Paavo Arhinmäki /vänst:

Hur förhåller sig Finlands regering till att man via Finland och delvis under finländskt varumärke säljer oetiskt producerade norska pälsprodukter och

vad ämnar regeringen göra för att säkerställa att pälsdjurens välbefinnande enligt 3 § i djurskyddslagen (247/1996) kan garanteras så att djurens fysiologiska och beteendemässiga behov kan tillgodoses?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

EU:s direktiv om skydd av animalieproduktionens djur (98/58/EG, nedan animalieproduktionsdirektivet) innehåller allmänna bestämmelser om hållning, skötsel, behandling och hantering av produktionsdjur. Europarådet har upprättat en europeisk konvention om skydd av animalieproduktionens djur (ETS 87). Sammanlagt 33 medlemsstater, bland dem också Finland och Norge, har ratificerat konventionen. De i Norge gällande detaljerade bestämmelserna om pälsdjurs välbefinnande uppfyller sålunda de minimikrav som Europarådet uppställt för pälsdjurshållning. Också Europeiska gemenskapen har ratificerat konventionen och de i enlighet med konventionen uppställda kraven för djurhållning av olika slag ingår sålunda i gemenskapslagstiftningen om djurs välbefinnande. Konventionsstaterna beslöt 1999 enhälligt godkänna djurskyddskraven för pälsdjurshållning. Kraven anses av alla konventionsstater ge tillräckliga förutsättningar för att tillgodose de från djurens synpunkt viktigaste fysiologiska och beteendemässiga behoven vid pälsdjurshållning. Dessutom måste det konstateras att djurens hälsa är en ytterst viktig faktor för välbefinnandet, vilket även har beaktats vid utformningen av de krav i fråga om pälsdjurs välmående som allmänt gäller i Europa. I den nordiska handeln med pälsprodukter tillämpas också ett certifieringssystem som innebär att pälsfarmer som överskrider den i lagstiftningen angivna miniminivån, på vissa villkor får använda ett certifieringsmärke för sina pälsdjursprodukter.

Animalieproduktionsdirektivet har i Finland genomförts med djurskyddslagen (247/1996) och djurskyddsförordningen (396/1996, statsrådets förordning). De krav som gäller pälsdjurshållning har i Finland genomförts med jord- och skogsbruksministeriets beslut om djurskyddskrav vid pälsdjurshållning (16/VLA/1999). Beslutet innehåller ytterst exakta bestämmelser om de välbefinnandekrav som ska iakttas vid uppfödning av pälsdjur. Vid utformningen av de detaljerade bestämmelserna har såsom nämns ovan beaktats djurskyddslagens 3 §, dvs. kravet att vid djurhållningen främja upprätthållandet av djurens hälsa och ta hänsyn till djurens fysiologiska och beteendemässiga behov.

Livsmedelssäkerhetsverket leder och övervakar i egenskap av centralförvaltningsmyndighet verkställigheten av och iakttagandet av djurskyddslagen och med stöd av den utfärdade bestämmelser. Länsstyrelsen svarar i länet för verkställigheten av och tillsynen av lagen och bestämmelserna. Kommunalveterinären, de tjänsteinnehavare som utövar tillsyn över hälsoskyddet i kommunen och polisen verkar som lokala tillsynsmyndigheter. Pälsfarmer kan inspekteras både vid misstanke om brott mot djurskyddsbestämmelserna och även utan sådan misstanke. Merparten av inspektionerna utan misstanke brott är s.k. EU-inspektioner. År 2007 gjordes sådana inspektioner på 124 pälsfarmer. Också Europeiska kommissionen informeras om inspektionsresultaten. Genom myndighetsinspektionerna säkerställs det att pälsfarmerna iakttar lagstiftningen. Om överträdelser konstateras utfärdar inspektionsmyndigheten förbud i enlighet med djurskyddslagens 42 § eller ålägger pälsfarmaren att fullgöra sina skyldigheter så att utrymmena, förhållandena och skötseln av djuren når upp till den lagstadgade nivån. Vid behov kan myndigheten enligt djurskyddslagens 44 § också vidta brådskande åtgärder om det är nödvändigt för djurens välbefinnande.

Helsingfors den 30 december 2008

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila