Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vaalilain (714/1998) 9 §:n mukaan ulkomaan yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja ovat valtioneuvoston asetuksella säädettävät Suomen edustustot ja niiden toimipaikat. Säännös mahdollistaa sen, että ennakkoäänestys voidaan toimittaa kussakin valtiossa itse edustuston lisäksi sen eri puolille asemavaltiota perustamissa tilapäisissä toimipaikoissa. Viime vuosina ulkomaan ennakkoäänestyspaikkojen määrä onkin ollut nousussa: vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ulkomailla oli 234 ennakkoäänestyspaikkaa, vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 241 paikkaa ja vuoden 2012 presidentinvaalissa 255 paikkaa. Tämä lienee osaltaan vaikuttanut ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuutta kohottavasti: vuonna 2007 ulkosuomalaisten äänestysprosentti oli 8,6, vuonna 2011 10,6 ja vuonna 2012 13,9.

Ulkosuomalaisparlamentin ehdottama kirjeäänestysmenettely epäilemättä helpottaisi merkittävästi niiden ulkosuomalaisten äänestämistä, jotka asuvat äänestysaikaan sellaisessa paikassa, josta on kohtuuttoman pitkä matka äänestyspaikalle, joka ulkomailla on jokin Suomen edustusto tai sen toimipiste. Monille ulkosuomalaisille (esimerkiksi Ruotsissa) äänestyspaikat ovat melko lähelläkin, mutta monille taas niin kaukana, että äänioikeuden käyttämiselle voidaan katsoa muodostuvan tosiasiallinen este.

Kirjeäänestysmenettely poikkeaisi siitä Suomen vaalien toimittamisen periaatteesta, että äänestys tapahtuu vaaliviranomaisen edessä, jotta voidaan turvata vaalitoimituksen yleinen luotettavuus sekä äänestäjien vaalisalaisuus ja vaalivapaus. Ilman viranomaisvalvontaa toimitetussa äänestyksessä mahdollisiksi tulisivat esimerkiksi äänestäjän painostaminen tai manipulointi, äänten osto ja myynti sekä myös vapaaehtoinen vaalisalaisuuden rikkominen. Toisaalta voidaan todeta, että kirjeäänestysmenettely on kuitenkin käytössä useimmissa eurooppalaisissa maissa, kuten esimerkiksi Ruotsissa.

Oikeusministeriö suhtautuu periaatteessa myönteisesti kirjeäänestyksen sallimiselle ulkosuomalaisille. Asiaan liittyy edellä mainittujen periaatteellisten kysymysten lisäksi myös joukko teknisempiä kysymyksiä, jotka tulee selvittää. Asian toteuttaminen vaatii myös resursseja, joita ei toistaiseksi ole voitu sisällyttää valtiontalouden kehyksiin.

Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että Kataisen hallituksen hallinnon kehittämisen ministerityöryhmä linjasi 7.6.2013 kuntauudistukseen liittyen "käynnistettäväksi erillisen valmistelun, joka mahdollistaa Internet-äänestämisen vaaleissa sekä kunnallisen kansanäänestyksen järjestämisen sähköisesti. Valmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota tietoturvakysymyksiin". Asian valmistelua varten on perustettu työryhmä, jonka toimikausi kestää vuoden 2015 tammikuun loppuun. Nettiäänestys voisi osaltaan lisätä ulkosuomalaisten ja muiden ulkomailla oleskelevien äänioikeutettujen tosiasiallisia mahdollisuuksia käyttää äänioikeutta vaaleissa ja kansanäänestyksissä.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Allmänna förhandsröstningsställen utomlands är enligt 9 § i vallagen (714/1998) de finska beskickningar och deras verksamhetsställen som bestäms genom förordning av statsrådet. Med stöd av bestämmelsen kan förhandsröstning förrättas förutom vid själva beskickningarna också på de tillfälliga verksamhetsställen som beskickningarna har inrättat för detta ändamål i olika delar av landet i fråga. Antalet förhandsröstningsställen utomlands har ökat under de senaste åren: vid riksdagsvalet 2007 var antalet 234, vid riksdagsvalet 2011 ökade det till 241 och vid presidentvalet 2012 till 255. Detta har sannolikt bidragit positivt till utlandsfinländarnas valdeltagande: röstningsprocenten var 8,6 år 2007, 10,6 år 2011 och 13,9 år 2012.

Utlandsfinländarparlamentet har föreslagit införande av ett brevröstningsförfarande, som utan tvivel betydligt skulle underlätta röstningen för sådana utlandsfinländare som under röstningstiden bor på ett sådant ställe som ligger oskäligt långt ifrån röstningsstället, dvs. den finska beskickningen eller dess verksamhetsställe. För många utlandsfinländare (till exempel i Sverige) ligger förhandsröstningsstället ganska nära, men för många andra ligger stället så långt borta att detta kan betraktas som ett faktiskt hinder för utövandet av rösträtten.

Brevröstningsförfarandet skulle avvika från den princip för förrättning av val i Finland enligt vilken röstningen ska ske i närvaro av en valmyndighet för att säkra valens allmänna tillförlitlighet samt för att garantera valhemligheten och valfriheten. Om röstningen sker utan myndighetsövervakning är det möjligt att väljarna pressas eller manipuleras, att röster köps eller säljs eller att väljarna frivilligt bryter mot valhemligheten. Å andra sidan kan det konstateras att brevröstningsförfarandet trots detta används i de flesta europeiska länder, såsom i Sverige.

Justitieministeriet ställer sig i princip positivt till förslaget om att arrangera möjlighet till brevröstning för utlandsfinländare. Förutom de ovannämnda principiella frågorna finns det ett antal mer tekniska frågor som kräver ytterligare utredning. Genomförandet av reformen förutsätter också tillräckliga resurser, men anslag för detta ändamål har inte hittills kunnat reserveras inom ramarna för statsfinanserna.

I detta sammanhang kan det också nämnas att ministerarbetsgruppen för förvaltning och regional utveckling den 7 juni 2013 beslutade att som ett led i kommunreformen "inleda en separat beredning för att möjliggöra internetröstning vid val och vid kommunala folkomröstningar. Vid beredningen ska särskild uppmärksamhet fästas vid datasäkerheten." En arbetsgrupp med mandattid till utgången av januari 2015 har tillsatts för att bereda ärendet. Internetröstning skulle för sin del kunna förbättra de faktiska möjligheterna för utlandsfinländarna och andra röstberättigade som vistas i utlandet att utöva sin rösträtt vid val och folkomröstningar.