PERUSTELUT

Aikaisemmin voimassa olleen peruskoululain 38 §:n 2 momentissa säädettiin oppilaan oikeudesta päästä muuhun lähimpään tarkoituksenmukaiseen, hänelle soveltuvaan kouluun kuin sen piiriin, johon hän kuului. Tällainen oikeus oppilaalla oli muun muassa, jos oppilaan oman koulupiirin koulu ei ollut oppilaan terveydentilaan liittyvän syyn takia hänelle sovelias.

Perusopetuslaissa ei ole peruskoululain 38 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä. Perusopetuslain 6 §:n 1 momentissa säädetään lähikoulun määräytymisestä ja 2 momentissa kunnan velvollisuudesta osoittaa oppivelvolliselle 1 momentissa tarkoitettu lähikoulu tai muu soveltuva paikka. Pykälän 1 momentissa ei edellytetä, että oppilaan terveydentilalla olisi vaikutusta lähikoulun määräytymisessä. Lain 18 §:n mukaan opiskelu voidaan osittain järjestää laissa säädetystä poikkeavasti muun muassa, jos se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä. Viimeksi mainittu säännös tarkoittaa perustelujen (HE 86/1997 vp) mukaan esimerkiksi poikkeuksen myöntämistä yleisopetuksessa olevan vammaisen oppilaan opiskelun järjestämisessä.

Perusopetuslain 28 §:n 1 momentin mukaan perusopetuksessa olevalla oppilaalla on oikeus käydä 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua lähikoulua, mutta oppivelvollinen voi pykälän 2 momentin mukaan pyrkiä myös muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun kouluun. Lain 32 §:n 3 momentin mukaan muuhun kuin lähikouluun ottamisen edellytykseksi voidaan kuitenkin asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Oppilaiden vanhempien ja kuntien välillä on käytännössä ilmennyt erimielisyyksiä koskien vastuuta koulumatkakustannuksista tilanteissa, joissa vanhemmat tai lasta hoitavat lääkärit ovat pitäneet kunnan osoittamaa lähikoulua sopimattomana lapsen terveydentilan kannalta. Hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden käytännöissä on tältä osin tutkittu myös sitä, että kunnan osoittaman lähikoulun käymiselle ei ole lapsen terveydentilaan liittyviä esteitä. Ilman nimenomaista säännöstä laissa ja kunnan viranomaisilla kouluverkon suunnittelun ja ylläpitämisen osalta oleva harkintavalta huomioon ottaen on kuitenkin vaikeaa käytännössä ratkaista, miten kuntien on otettava huomioon yksittäisten oppilaiden terveydentilaan liittyvät seikat päättäessään asianomaisen lapsen lähikoulusta.

Tämän vuoksi perusopetuslain 6 §:ään olisi lisättävä momentti, jonka mukaan kunnan osoittaman lähikoulun tai muun opiskelupaikan tulee olla oppilaan terveydentilaan liittyvät syyt huomioon ottaen hänelle sovelias. Säännös tulisi sovellettavaksi lähinnä pitkäaikaissairaisiin lapsiin. Esimerkiksi diabetesta sairastavien lasten osalta kunnan osoittamassa koulussa henkilökunnan on kyettävä ottamaan vastuuta lapsen ruokavaliosta sekä tarvittaessa verensokerin mittaamisesta tai insuliinipistosten antamisesta. Vastaavasti vaikeasta astmasta tai allergioista kärsivien lasten osalta voi olla terveydellisiä esteitä opiskella tietyssä koulurakennuksessa tai oppilasryhmässä. Myös psykiatriset tai neurologiset sairaudet, samoin liikkumiseen tai aisteihin vaikuttavat vammat, voivat merkitä sitä, että opetus on järjestettävä muualla kuin kuljetuskustannusten kannalta edullisimmassa koulussa.