PERUSTELUT

1 Nykytilanne

1.1 Eduskuntavaalien suhteellisuuden rapautuminen

Aloitteella pyritään korjaamaan nykyiseen vaalijärjestelmään sisältyvää alueellista ja puolueiden välistä suhteellisuusvajetta. Eduskuntavaalien suhteellisuus tarkoittaa yhtäältä poliittista suhteellisuutta ja toisaalta alueellista suhteellisuutta.

Poliittinen suhteellisuus tarkoittaa sitä, että kukin poliittinen ryhmittymä saa eduskuntaan niin suuren edustuksen kuin sen vaaleissa saama tosiasiallinen kannatus koko maassa edellyttää. Jos puolue A saa vaaleissa annetuista äänistä koko maassa 20 prosenttia, sen tulisi saada myös 20 prosenttia jaettavina olevista edustajanpaikoista. Nykyinen vaalijärjestelmä ei tuota tällaista tulosta.

Alueellinen edustavuus eli alueellinen suhteellisuus taas tarkoittaa sitä, että eduskunnassa ovat edustettuina maan eri alueiden intressit. Vaalipiirijako vaalijärjestelmässä on luotu turvaamaan alueellista edustavuutta. Väestön nopean muuttoliikkeen seurauksena muuttotappioalueiden edustavuus heikkenee kohtuuttomasti, mikäli muutoksia vaalijärjestelmään tai vaalipiirijakoihin ei tehdä.

1.2 Eduskuntavaalien suhteellisuusvaje alueellisesti

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa suurimman ja pienimmän vaalipiirin välillä ns. piilevä äänikynnysero (ns. piilevä äänikynnys on vähimmäisprosentti äänistä, jolla saa yhden eduskuntapaikan vaalipiirissä) oli jo yli 11 prosenttiyksikköä. Pienimmässä vaalipiirissä (Etelä-Savo) vuonna 2003 eduskuntavaaleissa tarvittiin 14,3 % kaikista vaalipiirin äänistä kansanedustajan paikan saamiseen. Vastaavasti suurimmassa vaalipirissä (Uusimaa) tarvittiin ainoastaan 2,9 % kaikista vaalipiirin äänistä yhden kansanedustajan paikan saamiseen.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Manner-Suomen 14 vaalipiiristä valittiin yhteensä 199 kansanedustajaa siten, että yhdestä vaalipiirissä valittiin 32 edustajaa, yhdestä 20 edustajaa, neljästä 16—18 edustajaa, viidestä 10—13 edustajaa sekä kolmesta 7—8 edustajaa.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Manner-Suomen 14 vaalipiiristä valittiin yhteensä 199 kansanedustajaa siten, että yhdestä vaalipiiristä valittiin 33 edustajaa, yhdestä 21, neljästä 17—18, viidestä 9—14 ja kolmesta 6—7 edustajaa.

Suhteellisen vaalitavan toimivuutta eduskuntavaaleissa erisuuruisissa vaalipiireissä ovat selvitelleet viimeksi oikeusministeriön asettamat Vaalitoimikunta 2000 (komiteanmietintö 2001:8) ja Kansanvalta 2007 -toimikunta (komiteanmietintö 2005:1). Vaalitoimikunta 2000 totesi, ettei voimassa olevasta lainsäädännöstä ole löydettävissä sääntelyä siitä, kuinka suureksi piilevä äänikynnys voi kohota, jotta vaalien suhteellisuus edelleen toteutuisi, eikä myöskään siitä, kuinka samankokoisia vaalipiirien tulisi tässä suhteessa olla. Perustuslaissa säädetyn kansalaisten yhdenvertaisuusvaatimuksen toimikunta katsoi kuitenkin vaikuttavan siihen suuntaan, että esimerkiksi yli kymmenen prosenttiyksikön eroja piilevissä äänikynnyksissä ei voitane pitää perusoikeuksien kannalta asianmukaisina. (Vaalitoimikunta 2000, KM 2001:8, s.9)

Suomen perustuslain 25 §:ssä säädetään eduskuntavaalien toimittamisesta. Säännöksen 1 momentin mukaan kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus.

Säännöksen 2 momentin mukaan eduskuntavaaleja varten maa jaetaan Suomen kansalaisten lukumäärän perusteella vähintään kahteentoista ja enintään kahdeksaantoista vaalipiiriin. Ahvenanmaan maakunta muodostaa lisäksi oman vaalipiirinsä yhden kansanedustajan valitsemista varten. Hallituksen esityksen pykäläkohtaisissa perusteluissa suhteellisuuden toteutumista korostettiin.

"Vaalipiirien vähimmäis- ja enimmäismäärät säilyisivät ennallaan. Ehdotuksen lähtökohtana on sellainen vaalipiirijako, joka kokonaisuutena täyttää 1 momentissa asetetun vaalien suhteellisuuden vaatimukset ja takaa vaalijärjestelmän samankaltaisen toiminnan koko maassa. Vaalipiirijaon tulee turvata poliittisen suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden toteutuminen. Valtiopäiväjärjestyksen 4 §:n 2 momentissa säädetty mahdollisuus poiketa suhteellisesta vaalitavasta ehdotetaan nykyistä käytäntöä vastaavasti rajattavaksi koskemaan vain Ahvenanmaata."

1.3 Eduskuntavaalien poliittinen suhteellisuusvaje

Eduskunta hyväksyi uuden perustuslain yhteydessä lausuman suhteellisuuden toteutumisesta vaaleissa. Eduskunta edellytti perustuslakivaliokunnan esityksestä 12.2.1999, että hallitus selvittää suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevat ongelmat ja tarvittaessa valmistelee vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi (EV 262/1998 vp — HE 1/1998 vp). Kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen voidaan todeta, että mikään istuneista hallituksista ei ole kyennyt yksimielisiin esityksiin ongelmien korjaamisesta, vaikka vuoden 2001 ja 2006 selvitykset myöntävätkin eduskuntavaalien suhteellisuuteen liittyvät ongelmat.

Kolmen suurimman puolueen saama kansanedustajapaikkojen määrä oli vuoden 2003 eduskuntavaaleissa 1,5—2,9 % suurempi kuin näiden puolueiden saama osuus äänistä. Vastaavasti keskisuurten ja pienten puolueiden saama osuus kansanedustajapaikoista oli vuoden 2003 eduskuntavaaleissa 0,4—1,8 prosenttiyksikköä pienempi kuin niiden osuus äänistä. Vaalitoimikunta 2000 (KM 2001:8) totesi, että ns. piilevien äänikynnysten ero isoissa ja pienissä vaalipiireissä on johtanut muun ohella siihen, että pienissä vaalipiireissä vain suuret puolueet voivat käytännössä saada edustajanpaikkoja. Tämä puolestaan saattaa asettaa pienten ja suurten vaalipiirien äänestäjät eriarvoiseen asemaan, koska esimerkiksi pientä puoluetta pienessä vaalipiirissä äänestävän vaikuttamismahdollisuudet ovat selvästi pienemmät kuin samaa puoluetta suuressa vaalipiirissä äänestävän.

Pienten ja suurten vaalipiirien ns. piilevien äänikynnysten ero johtaa siihen, että pienet puolueet eivät käytännössä panosta kovin paljon vaalikamppailuun pienissä vaalipiireissä, vaan keskittyvät saamaan edustajia suuremmista vaalipiireistä. Pienissä vaalipiireissä pienille puolueille annetun äänen voidaankin usein sanoa "menevän hukkaan", koska nämä äänet eivät millään tavalla vaikuta käytössä olevassa vaalijärjestelmässä pienten puolueiden kokonaistulokseen vaaleissa.

Keskeisin syy vaalijärjestelmän suhteellisuusperiaatteen rapautumiseen on pienten vaalipiirien asukasluvun jatkuva väheneminen ja se, ettei vaalijärjestelmään eikä vaalipiirien rajoihin ole tehty tästä aiheutuvia korjauksia. Mikäli nykyistä vaalijärjestelmää ei muuteta, maan eri osissa asuvien ihmisten vaikutusmahdollisuudet muodostuvat entistä eriarvoisemmiksi. Myös puolueiden välinen suhteellisuusvaje (osuus äänistä — osuus paikoista) kasvaa.

2 Lakialoitteen mukainen ehdotus

2.1 Kiinteiden vaalipiiripaikkojen täyttäminen vaalien tuloksen perusteella

1. Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentti ja 2. lakiehdotuksen 25 §.

Lakialoitteessa ehdotetaan, että kiinteät vaalipiiripaikat täytettäisiin nykyisen laskentatavan mukaan. Manner-Suomessa nykyisistä vaalipiireistä jaettavia paikkoja olisi 179. Kiinteät vaalipiiripaikat täytetään vaalien tuloksen perusteella puolueiden ja muiden ryhmittymien kesken voimassa olevan vaalilain mukaisesti eli käyttäen d"Hondtin laskentajärjestelmää.

Tasauspaikkajärjestelmän käyttöönottamisen on arvioitu oikeusministeriön asettaman Vaalitoimikunta 2000:n mietinnössä edellyttävän Suomen perustuslain 25 §:n muuttamista. Tältä osin ehdotus on toimikunnan käsittelemän mallin mukainen, eli ehdotamme muutosta Suomen perustuslain 25 §:ään.

2.2 Tasauspaikkojen täyttäminen vaalien tuloksen perusteella

1. lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentti.

Voimassa olevaan momenttiin tehdään kiinteitä vaalipiiripaikkoja koskevasta ehdotuksesta aiheutuva muutos. Kiinteitä vaalipiiripaikkoja on 179 Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.

1. lakiehdotuksen 6 §:n 3 momentti.

Säännöksessä määrätään, että jaon suoraan vaalipiireihin täytettävien paikkojen kesken toimittaa valtioneuvosto hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja antamallaan päätöksellä, joka julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa.

1. lakiehdotuksen uusi 4 momentti.

Säännöksessä määrätään, että kansanedustajien paikoista 20 jaetaan tasauspaikkoina vaalipiirien kesken jäljempänä 91 §:ssä vaalien tuloksen määräämisestä säädetyllä tavalla.

2.3 Tasauspaikkojen jakautuminen puolueiden sisällä

91 §:n 1 momentti.

Säännöksessä määrätään, että vaalien tuloksen määräämiseksi eduskuntavaaleissa kussakin vaalipiirissä kirjoitetaan kaikkien ehdokkaiden nimet heidän vertauslukujensa suuruuden mukaiseen järjestykseen ja kunkin ehdokkaan nimen kohdalle merkitään hänen vertauslukunsa. Tästä nimisarjasta valitaan sarjan alusta alkaen niin monta edustajaa kuin vaalipiirissä suoraan on valittava edustajia.

91 §:n uusi 2 momentti.

Säännöksessä määrätään, että eduskuntavaaleissa tasauspaikat jaetaan valtakunnallisesti niiden puolueiden kesken, jotka ovat vaaleissa saaneet vähintään kolme prosenttia kaikista annetuista hyväksytyistä äänistä Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta ja joiden edustajapaikkojen suhteellinen määrä kiinteissä vaalipiiripaikoissa olisi pienempi kuin niiden saama kannatus koko maassa. Tätä varten edellä mainituille puolueille annetaan valtakunnalliset vertausluvut siten, että ensimmäisenä lukuna on kunkin puolueen hyväksi koko maassa Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta yhteensä annettujen äänten lukumäärä, toisena lukuna puolet siitä, kolmantena lukuna kolmannes siitä, neljäntenä lukuna neljännes siitä ja niin edelleen. Näin saadun kunkin puolueen valtakunnallisten vertauslukujen sarjan alusta poistetaan niin monta vertauslukua kuin puolue jo on saanut edustajia yhteensä valituiksi suoraan vaalipiireistä. Tasauspaikat jaetaan tämän jälkeen tässä pykälässä tarkoitettujen puolueiden kesken jäljelle jääneiden valtakunnallisten vertauslukujen suuruuden mukaisessa järjestyksessä.

Tasauspaikat (20) jaetaan ensiksi edellä tarkoitettujen puolueiden kesken seuraavasti. Kullekin ehdokkaita asettaneelle puolueelle, joka saa koko maassa vähintään kolme (3) prosenttia annetuista äänistä ja jonka kiinteistä vaalipaikoista (179) saamat paikat alittavat sen kannatuksen koko maassa, lasketaan d"Hondtin järjestelmän mukaisesti uudet, valtakunnalliset vertausluvut puolueen koko maassa saaman äänimäärän perusteella. Kunkin tällaisen puolueen näin saaduista vertausluvuista poistetaan se määrä vertauslukuja, minkä puolue sai vaalipiiripaikkoja. Jos puolue sai esimerkiksi 50 vaalipiiripaikkaa, sen valtakunnallisista vertausluvuista poistetaan 50 suurinta vertauslukua.

Tämän jälkeen todetaan, mitkä ovat kaikkien puolueiden jäljelle jääneistä valtakunnallisista vertausluvuista 20 suurinta. Näin on saatu selville se, miten tasauspaikat jakaantuvat puolueiden kesken. Kaksikymmentä tasauspaikkaa jaettaisiin kullekin puolueelle, joka saa koko maassa vähintään kolme prosenttia annetuista äänistä ja saa kiinteistä vaalipiiripaikoista suhteellisesti vähemmän edustajanpaikkoja kuin puolueen kannatus on koko maassa, laskemalla dHondtin järjestelmän mukaisesti uudet, valtakunnalliset vertausluvut puolueen koko maassa saaman äänimäärän perusteella. Kunkin puoleen näin saaduista vertausluvuista poistetaan se määrä vertauslukuja, minkä puolue saisi kiinteiden vaalipiirien paikkoja. Tämän jälkeen todetaan jäljelle jäävästä vertauslukujen joukosta valtakunnallisesti 20 suurinta vertauslukua. Näin määritellään puolueiden osuus tasauspaikoista.

Tasauspaikat jaetaan niitä saavien puolueiden sisällä siten, että kussakin puolueessa asetetaan vaalipiiripaikkojen jaossa valitsematta jääneet ehdokkaat koko maassa vertauslukujensa mukaiseen paremmuusjärjestykseen ja heistä tulee tässä järjestyksessä valituiksi se määrä, minkä puolue on saanut tasauspaikkoja. Nämä tasauspaikat menevät paikka kerrallaan siihen vaalipiiriin, jossa puolueen vertausluku kulloinkin on suurin, joten ne voivat siis jakautua mihin vaalipiireihin tahansa.

91 §:n 3 momentti.

Säännöksessä määrätään, että tasauspaikat jaetaan kunkin tasauspaikkoja saavan puolueen sisällä puolueen kaikissa vaalipiireissä vielä valitsematta olevien ehdokkaiden kesken heidän kunkin vaalipiirissään saamansa vertausluvun suuruuden mukaisessa järjestyksessä.

2.4 Ehdotuksen vaikutus puolueiden edustajapaikkojen määrään

Vaalien lopullinen tulos saadaan laskemalla yhteen kunkin puolueen vaalipiiripaikat ja tasauspaikat. Vuoden 2003 eduskuntavaalien tuloksen valossa puolueiden saamien edustajanpaikkojen lukumäärät olisivat olleet oheisen taulukon mukaiset.

Taulukossa on laskelma, miten edellä esitelty 20 tasauspaikan jako olisi muuttanut vuoden 2003 vaalien tulosta.

TAULUKKO: TASAUSPAIKKOJEN JAKAUTUMINEN PUOLUEITTAIN                                          Vaalipiiripaikat/Tasauspaikat/Paikat yhteensä/Vertailu 2003 vaalien tulokseen/Vaalitulos

Puolue	Vaalipiiripaikat	Tasauspaikat	Paikat yhteensä	Vertailu 2003	Vaalien tulos
Kesk	51	0	51	-4	55
Sd	51	0	51	-2	53
Kok	33	8	41	1	40
Vas	17	4	21	2	19
Vihr	11	3	14	0	14
Rkp	8	2	10	2	8
Kd	6	2	8	1	7
PS	2	0	2	-1	3
	179	20	199	0	199

Tasauspaikkojen jaossa keskeistä on se, että tasauspaikkoja ei jaeta niille puolueille, jotka saavat kiinteistä vaalipiireistä paikkoja enemmän kuin puolueen saama kannatus on koko maassa. Sen lisäksi tasauspaikkojen jakoon eivät osallistu puolueet, joiden kokonaiskannatus on jäänyt alle 3 %:n vaalikynnyksen.

91 a, 92, 94 ja 109 §.

Näiltä osin ehdotukseen sisältyvät muutokset ovat teknisiä korjauksia, jotka johtuvat tasauspaikkajärjestelmää koskevista ehdotuksista.