PERUSTELUT

Lapsilisä toimii tulontasauksena lapsiperheiden ja lapsettomien kotitalouksien välillä. Lapsilisää maksetaan perheelle lapsesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi, ja se on lapsikohtainen, kaikille lapsiperheille maksettava etuus.

Lapsilisiä on korotettu viimeksi vuoden 2004 alusta. Tuolloin ensimmäisestä lapsilisään oikeuttavasta lapsesta maksettavan lapsilisän määrä korotettiin 90 eurosta nykyiseen 100 euroon kalenterikuukaudessa. Lisäksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostettiin silloin 33,60 eurosta nykyiseen 36,60 euroon lasta kohti kuukaudessa.

Hallituksen esityksessä lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta (HE 75/2007 vp) ehdotettiin vain yksinhuoltajakorotuksen korottamista vuoden 2007 alusta. Korotuksen suuruus olisi 10 euroa, eli yksinhuoltajakorotus nousisi 36,60 eurosta kuukaudessa 46,60 euroon.

Katsomme, että korotuksen tulisi koskea myös varsinaista lapsilisää sekä useammasta lapsesta maksettavaa lapsilisää, jolloin lapsilisää korotettaisiin seuraavasti:

Lapsilisien arvon säilyttämiseksi ehdotamme, että lapsilisät sidottaisiin indeksiin. Lapsilisälain 21 §:ssä on valtuus hallitukselle korottaa lapsilisää indeksiperusteisesti, mutta sillä ei ole ollut käytännön merkitystä. Ehdotamme sen korvattavaksi säännöksellä, jossa lapsilisää korotettaisiin automaattisesti kansaneläkeindeksin mukaisesti.

Vuoden 2004 lapsilisän korotus ei hyödyttänyt kaikkein pienituloisimpia eli yksinhuoltajia. Hallituksen ehdottama yksinhuoltajakorotuksen nostaminen ei myöskään koidu kaikkein pienituloisimpien perheiden lasten hyödyksi. Tällaisia lapsia lienee tällä hetkellä 40 000, ellei enemmänkin.

Eräissä maissa lapsiperheitä tuetaan verovähennyksin. Sillä tavoin samalla tulee otetuksi huomioon lapsiperheen ja lapsettoman vastaavassa asemassa olevan perheen erilainen veronmaksukyky.

Suomalaisessa järjestelmässä oli aluksi käytössä rinnakkain sekä lapsilisä että verovähennys. Kuitenkin 1990-luvun alussa verovähennyksistä luovuttiin ja vastaavasti lapsilisää korotettiin.

Perheen tuloista riippumaton lapsilisä on oikeudenmukaisempi kuin verovähennys, sillä se veroprogression käänteisen vaikutuksen ansiosta hyödyttäisi eniten hyvätuloisia eivätkä veroa maksamattomat luonnollisestikaan hyödy verovähennyksistä.

Joskus on julkisuudessa ehdotettu, että lapsilisää ei maksettaisi lainkaan "hyvätuloisille". Tähän ei ole syytä mennä seuraavista syistä:

• lapsilisällä tasoitetaan kustannuseroja lapsiperheiden ja vastaavassa asemassa olevien lapsettomien perheiden välillä, kun taas verotuksella tasoitetaan tuloeroja ja otetaan huomioon erilainen veronmaksukyky,
• vaikka lapsilisä tehtäisiinkin asteittain väheneväksi, olisi vaikea välttää tilannetta, jossa lapsilisän väheneminen leikkaisi voimakkaasti lapsiperheen tulojen nousua, tai sitten lapsilisän pieneneminen tulisi aloittaa sangen tavallisista tuloista,
• tulojen vaihtelun takia saattaisi syntyä takaisinperintätilanteita, mikä lisäisi hallinnollisia kustannuksia,
• eräistä muista järjestelmistä voidaan havaita, että vuosikymmenien mittaan tulorajoilla on taipumus jäädä jälkeen ansiokehityksestä, jolloin yhä useampi jäisi lapsilisää vaille,
• lapsiperheet ovat vain hyvin harvoin hyvätuloisia, jolloin syntyvä säästö jäisi vähäiseksi eikä välttämättä riittäisi kattamaan tulosidonnaisuudesta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia.