Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain (39/1889) 13 §:n mukaan määräajaksi vankeusrangaistukseen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmannesta. Erityisistä syistä vapauttaminen voi kuitenkin tapahtua, kun rangaistuksesta on kärsitty puolet.

Yhteiskunnassa on usein tuotu keskusteluun mahdollisuus siirtyä ns. reaalirangaistusjärjestelmään, jossa rangaistus istutaan ns. päivästä päivään. Tähän järjestelmään meneminen kuitenkin vaatisi ilmeisesti koko järjestelmän uusimista myös rangaistusasteikkojen osalta. Vangin vapauttaminen siinä vaiheessa, kun hän on kärsinyt puolet rangaistuksesta, ei ole perusteltua, ei ainakaan epämääräisten erityisten syiden perusteella. Vakiintuneen käytännön mukaan noita erityisiä syitä kun löytyy nykyisin kaikista ja rangaistuksen puolittamisesta on tullut vakiintunut käytäntö kaikkien osalta.