LAKIALOITE 107/2010 vp

LA 107/2010 vp - Lauri Oinonen /kesk 

Tarkistettu versio 2.0

Jätelaki ja eräät siihen liittyvät lait

Eduskunnalle

Tämä on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle HE 199/2010 vp.

Yksityisillä jätehuoltoyrityksillä on ollut merkittävä rooli maamme jätehuollon kehittämisessä. Yksityiset yritykset ovat huolehtineet jätteiden keräyksestä ja kehittäneet hyvin tehokkaita tapoja kierrättää jätettä. Kunnat ovat perustaneet vastuullaan olevia jätteitä varten kunnallisia jäteyhtiöitä. Ne ovat vastaavasti huolehtineet kaatopaikoista, minne yksityiset yritykset ovat jätehuollon etusijajärjestyksen viimeisimpänä keinona vieneet jätteet, joita ei ole voitu muutoin käsitellä. Nyt, kun jätteiden sijoittamista kaatopaikoille on rajoitettu, kunnalliset jäteyhtiöt ovat ottaneet vastuulleen niiden polttamisen ns. massapolttolaitoksissa. Kuntien tehtävänä on ollut valvoa, että yksityiset jätehuoltoyritykset ja kuntien perustamat jäteyhtiöt ovat noudattaneet annettuja lakeja ja määräyksiä.

Hallituksen esityksessä HE 199/2010 vp jätelain 6 ja 32 §:ssä siirretään kaikki jätehuoltovastuu asuinkiinteistöissä, yksityisissä ja julkisissa terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä koulutustoiminnassa syntyneestä jätteestä sekä kaikessa julkisessa toiminnassa syntyneestä jätteestä kunnan vastuulle. Kunnille ollaan antamassa myös muita etuoikeuksia jätehuoltopalvelujen tarjoamisessa. Vastaavasti, mikäli kunnat ja kaupungit haluaisivat jatkaa hyvää yhteistyötään yksityisten jätehuoltoyritysten kanssa, 39 , 42 ja 45 § aiheuttavat lisää hallinnollista työtä kaupungeille ja kunnille.

Mikäli laki toteutuu hallituksen esittämässä muodossa, tuloksena on, että kunnat ja kaupungit joutuvat mahdottomien hallinnollisten vaatimusten eteen. Näin on varsin mahdollista, että 149 §:ssä määrätyn siirtymäajan aikana ns. sopimusperusteiset kunnat velvoitteidensa pakottamina lopettavat yhteistyön yksityisten jäteyritysten kanssa ja omien hallinnollisten resurssien loppuessa liittyvät alueen kunnalliseen jäteyhtiöön. Tämän varmistaa se, että saman pykälän mukaan vain yksityisten jätehuoltoyritysten tekemät sopimukset kuntien kanssa tarkastetaan ja kunnalliset jäteyhtiöt jätetään rauhaan. Lakiehdotus edellyttää, että kunnallisten jäteyhtiöiden alueen jäsenkuntien ja -kaupunkien pitää muodostaa lakiehdotuksen 23 §:n mukaan yhteinen jätehuoltoviranomainen, joka määrää esim. koko alueen jätehuoltomaksut täysin itsenäisesti ja päättää monesta muustakin julkisen vallan käytön alaisesta asiasta. Tämä on ristiriidassa kunnallisen itsehallinnon kanssa. Jätelailla ei ole tarpeen säätää asioista, joista menettelyt on säädetty jo kuntalaissa.

Lain 37 ja 78 § luovat mahdollisuuden, että jätemaksusta tulisi tasavero jokaiselle eikä jätemaksua maksettaisi sen mukaan, kuinka paljon jätettä jätteen tuottaja aiheuttaa. Tämä ei edistä pyrkimystä vähentää jätettä eikä ole ns. aiheuttamisperiaatteen mukaista.

Lain läpimeno ehdotetussa muodossa johtaa yksityisten yritysten hoitaman kierrätyksen loppumiseen toimintaedellytysten tultua mahdottomiksi. Yhtä toimivan kierrätyksen rakentamiseksi kunnallisten jäteyhtiöiden tulisi uudistaa toimintatapojaan ja tehdä huomattavia investointeja. Tässä tilanteessa kunnallisten jäteyhtiöiden on helpompaa laajentaa polttolaitoksia ja tehdä sopimuksia maakunnan ylikunnallisten jätehuoltoviranomaisten kanssa jätekuljetuksista. Seurauksena ovat Lapissa käytännöksi tulleet monien satojen kilometrien jätekuljetukset raskaalla välineistöllä myös muualla maassa. Pitkät kuljetusmatkat ovat ristiriidassa hallituksen pyrkimykseen vähentää yksityisliikenteen päästöjä.

Myös monista julkisen sektorin toimijoista, esim. sairaaloista, on tuotu esiin, että ne haluavat jatkaa sopimusperusteista järjestelyä yksityisen yrityksen kanssa eivätkä siirtyä kunnalliseen järjestelmään. Yhteistyössä yksityisten yritysten kanssa nämä julkisen sektorin toimijat ovat tuoneet esiin, että ne pystyvät parhaiten vähentämään syntyvää jätettä ja erittelemään sitä kierrätykseen. Taloudellisiin seikkoihin ei voida vedota, koska mikään tutkimus ei ehdottomasti todista, että kunnallinen jätehuolto olisi kokonaiskustannuksiltaan halvempi kuin yksityinen jätehuolto.

Ehdotetussa laissa on siis merkittäviä puutteita: se johtaa tarpeettomaan byrokratiaan, rajoittaa kuntien itsemääräämisoikeutta, rajoittaa elinkeinovapautta määräämällä merkittävän osan jätteistä kuntien vastuulle sekä rajoittaa omistusoikeutta vaatimalla tiettyjä jätteen haltijoita luovuttamaan jätteensä vain kunnan tai tuottajien järjestelmiin. Laki (41 ja 47 §) siis estää yksityisiä jätehuoltoyrityksiä tarjoamasta jätehuoltopalveluja kierrätyspalvelut mukaan luettuina yksityisille talouksille ja taloyhtiöille, vaikka ne sitä haluaisivat. 37 ja 41 § taas estävät yksityisiä talouksia ja taloyhtiöitä huolehtimasta itse jätteistään mahdollisimman kustannustehokkaasti ja käyttäen hyväksi jo luotuja kierrätyskanavia.

Lakiehdotuksessa on elinkeinovapautta rajoittavia säädöksiä myös tuottajavastuuasioissa. 35 §:n perustelut antavat kunnille vapaat kädet ulottaa pakkausjätteen kerääminen niille alueille, joilla on hyvin toimiva, yksityisten yritysten hoitama pakkausjätteen keräys. Lailla ei saa estää yksityistä palveluntarjontaa, jos kiinteistö on tällaista halukas ostamaan. 33 § antaa kunnille oikeuden järjestää kunnallinen jätehuolto, vaikka alueella on jo toimiva yksityinen jätekeräys.Täten toteutuessaan laki mitä todennäköisimmin lisää liikennepäästöjä jätekuljetusten lisääntyessä, romahduttaa ainakin hetkellisesti, mahdollisesti jopa lopullisesti, nykyisen kierrätysjärjestelmän sekä aiheuttaa työttömyyttä yksityisten jäteyhtiöiden ja kierrätykseen perustuvien yritysten lopettaessa toimintansa raaka-aineen palaessa kunnallisten jätelaitosten polttouuneissa.

Jotta näiltä haitallisilta vaikutuksilta vältyttäisiin, hallituksen esitystä jätelaiksi (HE 199/2010 vp) tulisi muuttaa seuraavasti:

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Jätelaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1—5 §

(Kuten HE)

6 §

Muut määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

(1 kohta kuten HE)

2) yhdyskuntajätteellä vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvää jätettä sekä laadultaan siihen rinnastettavaa julkisessa hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa syntyvää jätettä, pois lukien jäte, josta on annettu erityislainsäädäntöä;

3) sekalaisella yhdyskuntajätteellä yhdyskuntajätettä, joka jää jäljelle, kun jätteestä on kerätty erilleen kaikki hyödyntämiseen soveltuva jäte;

(4—19 kohta kuten HE)

(3 ja 4 mom. kuten HE)

7 §

(Kuten HE)

2 luku

(Kuten HE)

3 luku

Viranomaiset ja niiden tehtävät

22 §

(Kuten HE)

23 §

Kunnan jätehuoltoviranomainen

Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista jätehuollon viranomaistehtävistä huolehtii kunnan määräämä kuntalaissa (365/1995) tarkoitettu toimielin (kunnan jätehuoltoviranomainen). Kunnan jätehuoltoviranomainen voi siirtää tässä laissa tarkoitettua toimivaltaansa viranhaltijalle siten kuin kuntalaissa säädetään. Viranhaltijaan sovelletaan, mitä näitä tehtäviä muutoin hoitavasta viranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin säädetään.

24—27 §

(Kuten HE)

4 luku

(Kuten HE)

5 luku

Kunnan järjestämä jätehuolto

32 §

Kunnan velvollisuus järjestää jätehuolto

Kunnan on järjestettävä seuraavien, muiden kuin vaarallisten jätteiden jätehuolto:

1) vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvä sekalainen hyödyntämiseen soveltumaton jäte;

2) julkisissa terveys- ja sosiaalipalveluissa ja koulutustoiminnassa syntyvä sekalainen hyödyntämiseen soveltumaton yhdyskuntajäte;

3) valtion, kuntien, seurakuntien sekä muiden julkisoikeudellisten yhteisöjen ja yhdistysten hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä muu kuin 2 kohdassa tarkoitettu sekalainen hyödyntämiseen soveltumaton yhdyskuntajäte;

4) liikehuoneistossa syntyvä sekalainen yhdyskuntajäte, joka kerätään kiinteistöllä yhdessä 1—3 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa;

5) muu sekalainen yhdyskuntajäte, joka kerätään yhdessä 1—4 kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa alueellisessa putkikeräys- tai muussa vastaavassa keräysjärjestelmässä.

(2—4 mom. kuten HE)

33 §

Kunnan velvollisuus järjestää jätehuolto toissijaisesti

Kunnan on järjestettävä muun kuin 32 §:ssä tarkoitetun jätteen jätehuolto, jos jätteen haltija tätä muun palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte laadultaan ja määrältään soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä. Jos kysymyksessä on jatkuvasti ja säännöllisesti tarvittava jätehuoltopalvelu, kunnan on tehtävä jätteen haltijan kanssa sopimus, jonka tulee raueta välittömästi, kun alueella on tarjolla yksityistä palvelutarjontaa.

34 §

(Kuten HE)

35 §

Kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestäminen

Kunta vastaa siitä, että 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun jätteen kuljetus järjestetään kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta 36 tai 37 §:n mukaisesti (kiinteistöittäinen jätteenkuljetus).

Kiinteistöittäinen jätteenkuljetus on järjestettävä niin, että tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Jätteen kuljetuksessa on noudatettava kunnan jätehuoltomääräyksiä. Hyödyntämiseen soveltumaton jäte on toimitettava kunnan määräämään vastaanotto- tai käsittelypaikkaan.

36 §

(Kuten HE)

37 §

Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus

Kunta voi päättää, että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus), jos:

1) päätöksen kohteena olevalla alueella on mahdollisuus ostaa jätteen kuljetuspalveluja jätetiedostoon liittyneiltä jätteenkuljetusyrityksiltä;

(2 kohta poist.)

3) päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien jätehuollon palvelutasoon sekä jätehuoltoketjun toimivuuteen sekä kunnan elinkeinopolitiikkaan ja soveltuvuus paikallisiin olosuhteisiin.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

38 §

(Kuten HE)

39 §

Tiedot kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta

Jätteen kuljettajan on tarvittaessa annettava kiinteistön haltijan tai kunnan nähtäväksi voimassa oleva 98 §:n mukainen ote jätehuoltorekisteristä tai muutoin osoitettava, että toiminta on 96 §:n mukaisesti hyväksytty jätehuoltorekisteriin.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoitettavista tiedoista.

40 §

(Kuten HE)

41 §

Jätteen luovuttaminen kiinteistöittäiseen jätteenkuljetukseen tai alueelliseen vastaanottopaikkaan

(i ja 2 mom. kuten HE)

Kiinteistön haltija voi 1 momentin estämättä järjestää erilliskerätyn pakkausjätteen kuljetuksen.

42 §

Poikkeus velvollisuudesta luovuttaa jäte kunnan järjestämään jätehuoltoon

Jos 32 §:n 1 momentin 2—5 kohdassa tarkoitettujen jätteiden haltija yksinoikeudellisin sopimuksin saavuttaa jätehuollon etusijajärjestyksen mukaiset tavoitteet paremmin kuin kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa, jätteen haltijan ei tarvitse luovuttaa jätettä 40 §:n 1 momentin mukaisesti.

Jätteen haltijan on vuosittain annettava tiedot kunnan jätehuoltoviranomaiselle toiminnassa syntyneen jätteen lajista ja määrästä sekä jätteen käsittelytavasta.

43 ja 44 §

(Kuten HE)

45 §

(Poist.)

6 luku

Tuottajavastuu

46 §

(Kuten HE)

47 §

Kielto vaikeuttaa tuottajan järjestämää jätehuoltoa

Muu kuin tuottaja saa järjestää tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden jätehuoltoa tai tarjota tähän liittyviä palveluja kiinteistön haltijalle tai muulle jätteen haltijalle, jos näin lisätään etusijajärjestyksen mukaisesti jätteen hyödyntämistä.

(2 mom. kuten HE)

(3 mom. poist.)

48—67 §

(Kuten HE)

7 ja 8 luku

(Kuten HE)

9 luku

Jätehuollon maksut

78 §

Kunnan jätemaksu

Kunnan on perittävä tämän lain mukaisesti järjestämästään jätehuollosta aiheuttamisperiaatteen mukaista jätemaksua, jolla katetaan sille tehtävän hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Jätteen loppukäsittelystä perittävällä maksulla on katettava vähintään 21 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Kunta voi periä jätemaksua myös 93 §:n 1 momentissa kunnan vastuulle säädetystä jäteneuvonnasta, 143 §:ssä säädetyn rekisterin ylläpidosta ja muista vastaavista jätehuollon järjestämiseen liittyvistä tehtävistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Kunnan tulee toimintokohtaisesti eritellä perimillään maksuilla tulleet tulot ja niillä katetut menot, ml. hallinto- ja hallinnointikustannukset.

Jätemaksun on vastattava kunnan tarjoamaa palvelutasoa ja kannustettava jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä etusijajärjestyksen mukaiseen jätehuoltoon.

(3 ja 4 mom. kuten HE)

79—86 §

(Kuten HE)

10—15 luku

(Kuten HE)

16 luku

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

148 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2011.

(2—4 mom. kuten HE)

149 §

Aikaisempien säännösten soveltaminen

(1—4 momentti kuten HE)

Kuntien on tehtävä tämän lain voimaan tulosta viiden vuoden kuluessa päätös jätteenkuljetuksen hoitamisesta tämän lain 36 tai 37 §:n mukaisesti.

Kuntien tulee käsitellä omistamiensa yhtiöiden osakassopimukset viimeistään vuoden kuluttua lain voimaan tulosta. Ellei kunta uudista osakassopimuksia määräajassa, kunnan jätehuollon palvelutehtävistä vastaa peruskunta.

Kunnalla tulee olla oikeus hankkia yhtiöltään vain ne palvelut, joita se katsoo tarvitsevansa, ja järjestää haluamansa osa vastuullaan olevasta jätehuollosta itse parhaaksi katsomallaan menetelmällä. Kunnalla pitää olla kohtuullinen mahdollisuus erota omistamastaan yhtiöstä ja saada osakaspääomansa takaisin. Osakas- tai ostosopimuksella ei saa rajoittaa kuntaa tai kunnan lukuun toimivaa muuta tahoa kehittämästä tai hankkimasta korkeatasoisempia jätteiden kuljetus- tai käsittelymenetelmiä kuin mitä yhtiö voi tarjota.

150—152 §

(Kuten HE)

_______________

Lakiehdotukset 2—20 kuten HE

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2010

  • Lauri Oinonen /kesk