PERUSTELUT
1. lakiehdotus: Ehdotus siviilipalveluslaiksi
4 §. Siviilipalvelusaika.
Ehdotan lakialoitteessa siviilipalveluksen kestoksi 240 päivää eli
8 kuukautta. Tällöin palvelusaika vastaa keskimääräistä varusmiespalveluaikaa.
Hallituksen esityksen pykäläperusteluissa todetaan,
että keskimääräinen varusmiespalvelusaika
tällä hetkellä on noin 8,55 kuukautta
(HE 140/2007 vp, s. 31/II).
Hallituksen esityksessä siviilipalvelusaikaa ehdotetaan
lyhennettäväksi nykyisestä 13 kuukaudesta
12 kuukauteen. Hallituksen muutosehdotus on kyllä myönteinen
mutta nähdäkseni riittämätön
saattamaan siviilipalvelukseen osallistuvien asema yhdenvertaiseksi
varusmiespalvelusta suorittaviin nähden.
Kun 13 kuukauden palvelusaika on todettu ihmisoikeusvalvonnassa
rangaistuksenomaiseksi ja syrjiväksi, sen alentaminen 12
kuukaudeksi ei nähdäkseni riitä poistamaan
syrjintää eikä toteuttamaan uskonnon-,
omantunnon- ja mielipiteenvapauden vaatimuksia tai täyttämään
Euroopan sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia.
Hallituksen esityksen perusteluissa pohdiskellaan eri palvelusmuotojen
"kokonaisrasittavuustekijöitä". Totean, että tässä punninnassa
ei ole otettu huomioon kaikkia välittömiä haittoja, joita
siviilipalveluksen valitsemisesta aiheutuu, ei työsyrjintää eikä johtajakoulutuksen
saaneiden asevelvollisten suosintaa opinnoissa ja työelämässä.
Palveluksen kokonaiskesto määrittää ajan,
jonka palvelusta suorittava on poissa työelämästä ja
opiskelusta, ja palveluksen kokonaiskesto on nähdäkseni
ainoa objektiivinen mittari siviili- ja varusmiespalveluksen välillä. Palveluksen
suorittamisen "kokonaisrasittavuus" ja tosiasiallinen sisältö vaihtelevat
palvelusmuotojen sisällä niin paljon, että muunlaiset "rasittavuusvertailut"
palvelusmuotojen välillä ovat mahdottomia ja tarkoitushakuisia.
Tällaiset julkisuudessa ja muualla silloin tällöin
esitetyt "rasittavuusvertailut" eivät perustu myöskään minkäänlaisiin
selvityksiin ja ovat näin ollen lähinnä mielipiteen
luontoisia.
Suomi sai vuonna 2004 huomautuksen Yhdistyneiden kansakuntien
ihmisoikeuskomitealta, joka totesi Suomen siviilipalveluksen olevan
pituudeltaan syrjivä ja lainsäädännön
olevan tältä osin kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskevan yleissopimuksen vastainen.
Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Euroopan
neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea, joka vuonna 2004 totesi
päätöslauselmassaan, ettei yli kaksinkertainen
siviilipalvelusaika ole Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukainen
(ks. myös HE 140/2007 vp, s.
31/I). Samaan kantaan päätyi myös
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Alvaro Gil-Robles vuonna 2001
ja uudelleen vuonna 2006. Kansainvälisessä ihmisoikeusvalvonnassa
varusmiespalvelusta huomattavasti pidempää siviilipalvelusaikaa
pidetään rangaistuksenomaisena Suomea sitovien kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten perusteella.
Rangaistuksenluontoinen siviilipalvelusaika on osaltaan vaikuttanut
myös totaalikieltäytymisen voimakkaaseen yleistymiseen:
2000-luvulla jokaisena vuonna vankeuteen on tuomittu yli 50 aseistakieltäytyjää.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on todennut
vuosittain useita vangittuja suomalaisia aseistakieltäytyjiä mielipidevangeiksi
siviilipalveluksen rangaistuksenomaisen keston johdosta.
4 luku. Siviilipalvelushakemuksen käsittely erityisoloissa. 18—22 §.
Vakaumuksen tutkintalautakunta ylimääräisen
palveluksen, osittaisen tai yleisen liikekannallepanon aikana.
Ehdotan lakialoitteessa hallituksen esityksen (HE 140/2007
vp, s. 102—103) 1. lakiehdotuksen 4 luvun poistamista
kokonaan.
Pidän hallituksen lakiehdotuksessa esitettyä poikkeusolojen
vakaumuksen tutkintalautakuntaa tarpeettomana ja aseistakieltäytyjien
omantunnonvapautta vaarantavana.
Mikäli lautakunta kuitenkin perustetaan, sen toiminta
tulee laissa ja lain perusteissa määrätä tapahtuvaksi
niin, että sen tarkoitus todellakin on selvittää hakijoiden
vakaumuksia tasapuolisesti ja objektiivisesti ja että se
tekee päätöksensä nimenomaan
näiden vakaumusten perusteella vailla muita asiaan vaikuttavia
tekijöitä. Ottaen huomioon, että suuren
miesmäärän liikekannallepanoa tosiasiallisesti
edellyttävän sotilaallisen kriisin todennäköisyyttä voidaan
pitää erittäin vähäisenä,
vakaumuksen tutkinnasta voitaneen luopua sotilaallisen maanpuolustuksen
tarpeiden siitä kärsimättä.
Aikaisemmista vakaumuksen tutkintalautakunnista saadut kokemukset
eivät viittaa siihen, että sotilasjäsenen
mukanaolo lautakunnassa edesauttaisi hakijoiden tasapuolista kohtelua,
joten sotilasjäsen tulee poistaa lautakunnan kokoonpanosta.
Lautakunnan päätöksistä on oltava
mahdollisuus valittaa, ja hakijat on hakemuksen käsittelyn
ajaksi kaikissa tapauksissa vapautettava armeijapalveluksesta.
HE:n 7 §:n 1 mom. Siviilipalveluksesta kieltäytyminen
ja 80 §:n 1 mom. Siviilipalveluksesta kieltäytymistä koskevat
erityissäännökset.
Ehdotan lakialoitteessa muutosta hallituksen esittämään
(HE 140/2007 vp, s. 114—115)
siviilipalveluslain 73 §:n 1 momenttiin. Ehdottamassani
muodossa 73 §:n 1 momentti kuuluisi seuraavasti:
"Siviilipalvelusvelvollinen, joka jättää saapumatta
tämän lain 3 §:ssä tarkoitettuun
peruskoulutukseen tai työpalveluun, lopettaa sen tai ilmoittaa
kirjallisesti kieltäytyvänsä siviilipalveluksesta,
on tuomittava siviilipalveluksesta kieltäytymisestä vankeuteen
ajaksi, joka vastaa puolta hänen jäljellä olevasta
palvelusajastaan. Tuomio voidaan määrätä ehdollisena.
Ehdollisen tuomion valinnassa noudatetaan rikoslain 6
luvun 9 §:n 1 momentin määräyksiä.
Koeajaksi määrätään
jäljellä oleva palvelusaika."
Viittaus rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momenttiin johtaa
siihen, että ehdollisen tuomion valinta suoritetaan normaaleiden
rangaistuksen määräämistä koskevien
periaatteiden mukaan. Rikoslain 6 luvun 9 §:n
1 momentin mukaan määräaikainen, enintään
kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi
(ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän
syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan
vankeuteen tuomitsemista.
"Siviilipalveluksesta kieltäytymisen" osalta hallituksen
esittämässä muodossa aiemmat epäkohdat
jäisivät voimaan. Suomi säilyisi maana, joka
vangitsee aseistakieltäytyjiä useiden kansainvälisten
elinten suositusten vastaisesti. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Alvaro
Gil-Robles lausui syyskuussa 2001 Suomea koskevassa raportissaan
pitävänsä tärkeänä,
että suhtautumisessa totaalikieltäytyjiin etsittäisiin
muita keinoja kaavamaisena määräytyvän
ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan. Maaliskuussa 2006 julkaistussa
seurantaraportissa hän totesi, ettei aseistakieltäytyjien
ongelmien ratkaisemisessa ole edistytty.
HE:n 74 §:n 1 mom. Siviilipalvelusrikos.
Ehdotan lakialoitteessa, että siviilipalvelusrikoksesta
voitaisiin tuomita ehdollinen rangaistus. Ehdotukseni mukaan hallituksen
esittämä (HE 140/2007 vp,
s. 115) 74 §:n 1 momentti kuuluisi muutettuna:
"Siviilipalvelusvelvollinen, joka hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta
huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö 37 §:n
mukaisen palvelusvelvollisuutensa, on tuomittava siviilipalvelusrikoksesta
vankeuteen ajaksi, joka vastaa enintään puolta
hänen jäljellä olevasta palvelusajastaan. Tuomio
voidaan määrätä ehdollisena.
Ehdollisen tuomion valinnassa noudatetaan rikoslain 6 luvun 9 §:n 1
momentin säännöksiä. Koeajaksi
määrätään jäljellä oleva
palvelusaika."
Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 80 §:n
mukaan siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tai
siviilipalvelusrikoksesta langetettua tuomiota ei voida langettaa
ehdollisena eikä sen sijasta voi määrätä yhdyskuntapalvelua.
Kyseisen pykälän perusteluissa viitataan tämän
perusteeksi 73 §:n perusteluihin, joissa ehdottomia vankeusrangaistuksia
perustellaan sillä, että "siviilipalveluksesta
kieltäytymisestä ei tule tehdä vaihtoehtona
liian houkuttelevaa."
Tämä peruste ei kuitenkaan päde siviilipalvelusrikoksesta
uuden lain 74 §:n mukaan tuomittavien kohdalla,
sillä he joutuisivat lakiesityksen mukaan rangaistusmaksimia
lyhyemmän tuomion saadessaan joka tapauksessa suorittamaan
palveluksen loppuosan siviilipalveluksessa niin, että rangaistuslaitoksessa
vietetty aika hyvitetään jäljellä olevaa
palvelusaikaa määrättäessä (74 §:n
3 mom.).
Ehdolliseen vankeuteen tuomittavat eivät vietä aikaa
rangaistuslaitoksessa, joten ehdollinen rangaistus ei vähentäisi
siihen siviilipalvelusrikoksesta tuomittavan jäljellä olevaa
henkilökohtaista siviilipalvelusaikaa eikä ehdollisen tuomion
mahdollistaminen seuraamisvaihtoehtona näin ollen lisäisi
siviilipalvelusrikoksen "houkuttelevuutta" millään
tavalla.
HE:n 80 §:n 1 mom.
Ehdotuksestani ehdollisen tuomion antamismahdollisuuteen johtuu,
että ehdollisen tuomion kielto tulisi poistaa hallituksen
esityksen (HE 140/2007 vp, s. 116) 1.
lakiehdotuksen 80 §:n 1 momentista. Ehdotukseni 80 §:n
1 momentiksi olisi muodossa: "Edellä 73 tai 74 §:n
nojalla (poist.) tuomitun rangaistuksen sijaan ei saa määrätä yhdyskuntapalvelua. Vankeusrangaistus
tuomitaan täysin päivin. Vankeutta voidaan tuomita
vähemmän kuin rikoslain (39/1889)
2 c luvun 2 §:n 2 momentissa säädetty
vähimmäisaika."
HE:n 105 §:n 2, 3 ja 6 momentit. Siirtymäsäännös.
Hallituksen esityksen (HE 140/2007 vp, s. 123)
1. lakiehdotuksen 105 §:n 1 momentin mukaan siviilipalveluslain
säännöksiä sovelletaan jäljempänä säädetyin
poikkeuksin myös siviilipalvelusvelvolliseen, joka on aloittanut
siviilipalveluksensa ennen tämän lain voimaantuloa.
2 momentin poistaminen: Uuden lain lyhyempi palvelusaika ja
lomamääräykset koskemaan myös
lain voimaantullessa palveluksessa olevia.
Ehdotan hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 105 §:n
2 momentin poistamista. Hallituksen esityksessä 2 momentin
sisältönä on, että ennen tämän
lain voimaantuloa palveluksensa aloittaneeseen siviilipalvelusvelvolliseen
ei sovelleta palvelusaikaa koskevaa 4 §:ää eikä 39 §:n
1 momentin säännöksiä henkilökohtaisten
lomien määrästä.
3 momentin poistaminen: Vakaumuksen tutkintalautakunnan poistaminen
laista.
Momentin poistaminen seuraa edellä tekemästäni
ehdotuksesta poistaa laista 1. lakiehdotuksen 4 luku ja siihen sisältyvä vakaumuksen
tutkintalautakunta erityisoloissa. Hallituksen esityksen 3 momentin
sisältönä on, että mitä 18 §:n
2 momentissa säädetään, ei sovelleta,
jos palveluksen suorittanut on hyväksytty siviilipalvelukseen
ennen tämän lain voimaantuloa.
6 momentin poistaminen: Lievemmän lain periaatetta
on noudatettava myös siviilipalvelurikkomuksiin, minkä vuoksi
momentti on poistettava.
Rikosoikeudessa yleensä noudatetaan rikosoikeudellista
lievemmän lain periaatetta: jos laki muuttuu tekohetken
jälkeen, on noudatettava lievempää lakia.
Normaalikäytännöstä poiketen
on sovellettava tekohetken jälkeen voimaan tullutta lakia,
jos sitä soveltamalla päästään
syytetyn kannalta lievempään lopputulokseen.
Hallituksen esityksessä 1. lakiehdotuksen 105 §:n
6 momentti merkitsee kieltoa soveltaa lievemmän lain periaatetta
palvelusrikkomuksiin. Hallituksen esityksen 6 momentin sisältönä on,
että ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneet
palvelusrikkomukset ratkaistaan menettelyn ja seuraamusten osalta
palvelusrikkomuksen tekohetkellä voimassa olleiden säännösten
mukaisesti.
2.—15. lakiehdotus kuten HE