Lakialoite on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle
laeiksi valmisteverotuslain ja alkoholi- ja alkoholijuomaverolain
muuttamisesta (HE 80/2003 vp).
Vuonna 2002 Suomessa kulutettiin alkoholia 9,4 litraa asukasta
kohden. Tuonnin osuus Suomessa kulutetusta alkoholista on tällä hetkellä noin
viidennes eli 1,7 litraa asukasta kohden. Hallituksen esityksessä arvioidaan,
että ilman veroalennusta alkoholijuomien tuonti kasvaisi siten,
että tuontialkoholin osuus kulutuksesta nousisi neljään
litraan asukasta kohti.
Alkoholijuomien hinnan alentamisella on suora vaikutus kansanterveyteen.
Alkoholin kulutus on viime vuosikymmeninä ollut koko ajan kasvussa,
ja hallituksen esityksen mukaan hinnan alennus nostaisi alkoholinkulutuksen
yli 11 litraan asukasta kohden vuodessa. Väestön enemmistön
osalta alkoholin hinnalla ei liene suurta merkitystä alkoholin
kulutukseen, koska sitä rajoittavat jo nyt muut syyt. Eniten
hinnan alennus vaikuttaa niiden suurkuluttajien kulutukseen, jotka
käyttävät jo nyt pääosan
liikenevistä rahoistaan alkoholiin. Toinen ryhmä,
jonka kulutusta alkoholin hinta merkittävästi
jarruttaa, on nuoret.
Suomessa on korkeaa alkoholijuomaveroa perusteltu kansanterveydellisten
syiden lisäksi väkivaltarikollisuussyillä.
Tämä todetaan myös hallituksen esityksessä.
Siinä todetaan, että maassamme on alkoholin suurkuluttajia
tällä hetkellä noin 400 000. Hallituksen
esitys alkoholiverosta lähes kaksinkertaistaisi suurkuluttajien
määrän eli sen arvioidaan nousevan jopa 600
000:een. Alkoholiveron alennus lisäisi naisiin ja lapsiin
kohdistuvaa perheväkivaltaa sekä huostaanottoja
ja syventäisi monien perheiden pahoinvointia. Alkoholin
käytön seurauksena kuolee Suomessa vuosittain
tällä hetkellä 3 000—3
500 ihmistä. Alkoholiveron alennuksen seurauksena arvioidaan
kuolemien määrän lisääntyvän
600:lla. Hallituksen alkoholiveroalennusesitys on näiden
esimerkkien valossa katsottuna sosiaali- ja terveyspoliittisesti
täysin kestämätön.
Erityisen ongelmallinen on väkevien alkoholijuomien
alkoholiveron alentaminen 44 prosentilla. Hallitus on tällä esityksellä tekemässä
Suomesta
uudestaan viinamaata. Viime vuosikymmenten aikana ovat miedot alkoholijuomat
kasvattaneet yhä enemmän suosiotaan. 1990-luvun lamavuosina
kasvatti keskiolut suosiotaan, ja samaan aikaan A-oluen kulutus
romahti. 1990-luvun puolivälin jälkeen
ovat oluen kulutuksen rinnalle nousseet miedot viinit ja siideri.
Sen sijaan väkevien alkoholijuomien eli ns. viinojen kulutus
on 1980-luvulta asti ollut koko ajan laskussa. Nyt päädytään
tilanteeseen, jossa alkoholin hinta on alin viinassa, kun aiemmin
hintapolitiikalla pyrittiin suosimaan mietoja alkoholijuomia.
Hallitus perustelee viinan hinnan voimakasta alentamista sillä,
että sen osalta tuonti ulkomailta on kannattavinta ja helpointa.
Todennäköisesti viinan hinnan alentaminen sopeutumisjakson jälkeen
johtaa siihen, että viinaa tuodaan turistituomisina enemmän
kuin sitä tuotaisiin ilman viinanjuontia suosivaa hintamuutosta.
Tämä johtuu siitä, että hintaero
esimerkiksi Viroon jää yhä niin suureksi,
että ne kotitaloudet, joissa alkoholi kulutetaan lähinnä viinana,
tuovat joka tapauksessa täyden lastin. Kun viinaa ensisijaisena
alkoholijuomanaan käyttävien määrä kasvaa,
kasvaa myös tuliaisviinoja tuovien osuus.
Lakialoitteessa ehdotetaan alkoholiveron määräytymisperusteita
muutettavaksi siten, että väkevien alkoholijuomien
veroa ei nykyisestä muutettaisi. Muiden juomien osalta
ehdotus vastaa hallituksen esitystä.
Aloitteessa esitetään myös lakiin
lisättäväksi uusi 9 a §, jonka
mukaan ravintoloille annettaisiin veronpalautus niiden myymästä miedosta
alkoholista. Viiniin sisältyvän alkoholiveron
ravintolat saisivat takaisin kokonaan ja olutveron siltä osin
kuin vero ylittää EU:n miniverotason (1,87 senttiä senttilitralta
etyylialkoholia). Esityksen tavoitteena on ohjata kulutusta miedompiin
alkoholijuomiin valvotuissa oloissa ja edistää palvelualojen
työllisyyttä. Tarkoituksena on myös torjua
harmaata taloutta sekä vähentää houkutusta
käyttää tarjoilussa turistituomisina tuotuja
juomia. Ravintoloissa myytävien mietojen alkoholijuomien
tukeminen veronpalautuksella ohjaisi kotitalouksien parantunutta
ostovoimaa kotimaiseen kulutukseen. Tämä parantaisi
alkoholisidonnaisten elinkeinojen toimintaedellytyksiä ja
Suomen kansantaloutta paremmin kuin hallituksen esittämä yleinen
alkoholiveron alennus.
Hallitus esittää, että matkustajatuonnin
alkoholijuomia koskevat rajoitukset poistettaisiin ja ryhdyttäisiin
samalla noudattamaan sisämarkkinoiden yleisiä säännöksiä siitä,
että yksityishenkilö saa hankkia tuotteensa oleskelumaasta
tämän maan veroilla. Veroton tuontioikeus koskee
kuitenkin ainoastaan tuontia omaan käyttöön.
Tulli voi sisämarkkinoilla erityisistä syistä pysäyttää matkustajan
tarkistusta varten. Hallitus esittää, että arvioitaessa
sitä, onko yksityishenkilön mukanaan Suomeen tuomat
tuotteet katsottava tulevan hänen omaan käyttöönsä vai kaupalliseen
tai muuhun elinkeinotarkoitukseen, huomioon otettaisiin tuotteiden
haltijan kaupallinen asema ja hallussapidon syyt, tuotteiden sijaintipaikka
ja käytetty kuljetustapa, tuotteisiin liittyvät
asiakirjat, tuotteiden luonne sekä tuotteiden määrä ja
muut näihin verrattavat asiaan vaikuttavat seikat.
Järjestelmädirektiivin (92/12/ETY)
mukaan jäsenvaltio voi näyttöä varten
vahvistaa määrät, joiden perusteella arvioidaan
tuonnin yksityistä tai kaupallista luonnetta. Aloitteessa
esitetään, että tullilla olisi mahdollisuus
rekisteröidä arviointia varten sellaiset yksityishenkilön
omaan käyttöön tuomat alkoholimäärät,
jotka ylittävät järjestelmädirektiivissä säädettyjen
määrien mukaan väkevien alkoholijuomien
osalta 10 litraa, välituotteiden osalta 20 litraa, viinien
osalta 90 litraa tai oluen osalta 110 litraa.
Hallituksen tulee selvittää syksyyn 2004 mennessä toteutuneiden
lain muutosten vaikutukset ja arvioida uudelleen lainsäädännön
muutostarpeet.