PERUSTELUT
Hallituksen esityksen mukaan lain yhtenä tarkoituksena
on edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen
suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia
kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset
sopimukset. On perusteltua, että ulkomaalaislaki on näin
ollen sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten kanssa.
Ehdotetun säännöksen sanamuoto lain soveltamisesta
alaikäisiin (6 §), jonka mukaan kaikessa päätöksenteossa
on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun
sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin
seikkoihin, ei ole sopusoinnussa lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen
3 artiklan kanssa, joka korostaa, että kaikissa toimissa,
jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen
etu. Aloitteessa ehdotetaan lakitekstiä muutettavaksi tämän
epäkohdan korjaamiseksi.
Hallituksen ehdottaman ulkomaalaislain 52 §:ssä säädetään
jatkuvan oleskeluluvan myöntämisestä Suomessa
olevalle ulkomaalaiselle, jos oleskeluluvan epääminen
olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen
syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen
syyn vuoksi. Perusteluissa nostetaan esiin, että säännös
voi erityisesti tulla kyseeseen tapauksissa, joissa alaikäiset
lapset ovat tulleet yksin maahan ja heidän vanhempiensa kerrotaan
kuolleen tai heidän olinpaikastaan ei ole tietoa. Sillä edellytyksellä,
että vanhempien olinpaikka selviää ja
lapsen paluu tähän paikkaan voi tapahtua turvallisesti,
korostetaan sen sijaan perheen yhdistämistä siellä,
missä vanhemmat oleskelevat. Tosin perusteluissa lisätään,
että perheen yhdistäminen voi myös tapahtua
Suomessa, jos se on lapsen edun mukaista, mutta ajatus siitä,
että yksinäinen lapsi ensisijaisesti lähetettäisiin
takaisin, jos vanhempien olinpaikka on tiedossa, ei ole sopusoinnussa
edellä mainitun säännöksen kanssa,
jonka mukaan lapsen edun tulee aina ohjata päätöksentekoa.
Jotta voitaisiin varmistautua siitä, onko todella lapsen
edun mukaista lähettää hänet
takaisin, on perusteltua ennen hylkäävää oleskelulupapäätöstä kuulla
sosiaaliviranomaisia siitä, mikä on lapsen etu
konkreettisessa tapauksessa.
Ehdotukseen uudeksi ulkomaalaislaiksi sisältyvät
myös säännökset oleskeluluvasta
perhesiteiden vuoksi, joiden mukaan henkilöt voivat saada
oleskeluluvan Suomessa sillä perusteella, että he
ovat Suomen kansalaisen tai ulkomaalaisen, jolle on myönnetty
oleskelulupa Suomessa, perheenjäseniä. Lakiehdotuksen
mukaan perhesiteillä tarkoitetaan puolisoa, samaa sukupuolta olevaa
henkilöä, jos parisuhde on rekisteröity, sekä alle
18-vuotiasta naimatonta lasta, jonka huoltaja on Suomessa asuva
henkilö. Jos Suomessa oleskeleva henkilö on alle
18-vuotias, säännöksen mukaan ainoastaan
tämän huoltaja on perheenjäsen. Ulkomailla
asuva alaikäinen sisarus sen sijaan ei ole perheenjäsen.
Tämä on kohtuutonta ottaen huomioon, että monet
niistä lapsista, joita lapsipykälän voitaisiin
ajatella koskevan, ovat jääneet orvoiksi, jolloin
sisarukset voivat olla heidän ainoita omaisiaan. Lapsen edun
mukaisesti aloitteessa ehdotetaan määritelmää muutettavaksi
siten, että myös alaikäisille sisaruksille
annetaan perheenjäsenen asema.
Riittävän oikeusturvan tarve on erityisen
tärkeä kansainvälistä suojelua
hakevien henkilöiden osalta, koska heidän valituksensa
koskevat aina ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia. Voimassa olevan
lain 62 §:n 2 momentin mukaisesti ehdotetaan (201 §),
että ns. nopeutetun menettelyn mukaisesti tehty käännyttämispäätös
voitaisiin panna täytäntöön
riippumatta mahdollisen muutoksenhaun vireillesaattamisesta. Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt kysymystä henkilön
maasta poistamisesta vielä vireillä olevien valitusten
aikana, ja tuomioistuimen mukaan menettely rikkoo oikeutta tehokkaisiin
oikeuskeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin,
jotka vahvistetaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (439/1990, SopS 19).
Myös perustuslakivaliokunta on todennut, että tällainen
menettely yksittäisissä tapauksissa voi olla ihmisoikeussopimusrikos (mm.
PeVL 10/2002 vp). Sen turvaamiseksi, että ulkomaalaisen
oikeutta tehokkaisiin oikeuskeinoihin ei laiminlyödä,
on hallinto-oikeudelle annettava riittävästi aikaa
ratkaista, voiko päätöksen täytäntöönpano
johtaa siihen, että tehty valitus jää merkityksettömäksi.
Aloitteessa ehdotetaan tämän vuoksi, että nopeutetun
menettelyn mukaan tehtyä käännyttämispäätöstä ei
saa panna täytäntöön ennen kuin
hallintotuomioistuin on ratkaissut täytäntöönpanon
kieltämistä koskevan hakemuksen.
Voimassa olevan lain mukaan pysyvä oleskelulupa voidaan
myöntää ulkomaalaiselle, joka on asunut
Suomessa yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan (ulkomaalaislain
16 §:n 5 momentti). Viitaten siihen, että kaksi
vuotta on suhteellisen lyhyt aika verrattuna EU:n muissa jäsenvaltioissa
sovellettavaan ehtoon, hallituksen esityksessä ehdotetaan
tätä asumisaikaa pidennettäväksi neljään
vuoteen. Koska harmonisointikysymystä ei ole vielä ratkaistu
unionin piirissä ja lopputuloksena tullaan ainoastaan vahvistamaan
vähimmäisehtoja, jotka jäsenmaiden on
täytettävä, ei ole mitään
syytä, minkä vuoksi Suomen tulisi tässä vaiheessa
asettaa pidemmälle meneviä vaatimuksia. Pidennys
neljään vuoteen ei myöskään
edistä pyrkimyksiä Suomessa asuvien ulkomaalaisten
kotouttamiseen tai sitä, että he tuntisivat olonsa
kotoisemmaksi suomalaisessa yhteiskunnassa.
Oleskelulupien käsittelyajat ovat voimassa olevan lain
mukaan olleet kohtuuttoman pitkiä sen vuoksi, että Ulkomaalaisvirastolla
on ollut liikaa tehtäviä. Muutosehdotuksen mukaan
Ulkomaalaisvirastolle siirtyisi lisäksi monia niistä tehtävistä,
joita aikaisemmin hoitivat ulkomaiset lähetystöt.
Edelleen on ehdotettu, että Ulkomaalaisvirastolle annettaisiin
oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuden
päätöksestä, jolla sen päätös
on kumottu tai sitä on muutettu (195 §).
Hallinto-oikeudessa päätöksen tehneellä viranomaisella
ei tavallisesti ole valitusoikeutta, jos alempi taho muuttaa tai kumoaa
sen päätöksen. Koska perusteltuja syitä ei
ole siihen, että Ulkomaalaisvirasto tarvitsisi ehdotetun
valitusoikeuden, on epätarkoituksenmukaista kuormittaa
viranomaista lisätehtävällä.
Tällä perusteella aloitteessa ehdotetaan, että Ulkomaalaisvirastolle
ei annettaisi tätä valitusoikeutta.