LAKIALOITE 13/2001 vp

LA 13/2001 vp - Leena-Kaisa Harkimo /kok ym.

Tarkistettu versio 2.0

Laki arvonlisäverolain muuttamisesta

Eduskunnalle

Arvolisäverolain 3 §:n mukaan tavaran tai palvelun myyjä ei lähtökohtaisesti ole verovelvollinen, jos liikevaihto yhden kalenterivuoden aikana ei ylitä 50 000 markkaa. Arvonlisäverovelvollisuuden ulkopuolelle on siten lähinnä hallinnollisista syistä jätetty säännöksessä vähäiseksi määritelty tavaroiden ja palvelujen myyntitoiminta. Mikäli 50 000 markan liikevaihdon raja ylittyy, on myyjä arvonlisäverovelvollinen koko myyntinsä osalta.

Nykyinen verovelvollisuuden raja on koettu liian alhaiseksi ja kankeaksi. Se on aiheuttanut hankaluuksia useille pienyrittäjille. Pienimuotoista liiketoimintaa harjoittavat yrittäjät ja muut yhteisöt voivat joutua pitämään liikevaihtonsa keinotekoisesti 50 000 markan rajan alapuolella, mikä saattaa helposti johtaa syyllistymisiin joko tahallisina tai tuottamuksellisina pidettäviin verorikkomuksiin ja -rikoksiin.

Arvonlisäverotuksessa sovellettavasta veropohjasta ja verokannasta on säännelty Suomea sitovasti Euroopan yhteisöjen arvonlisäverodirektiiveissä. Niissä määritellään varsin yksityiskohtaisesti EY:n/EU:n jäsenvaltioiden arvonlisäverojärjestelmien pääpiirteet. Säännökset jättävät kuitenkin yksittäisille jäsenvaltioille suhteellisen väljät puitteet liiketoiminnan verollisuutta ja sovellettavaa verokantaa koskevien kansallisten säännösten muotoilemisessa. Jäsenvaltioiden erilaisista yhteiskunnallisista olosuhteista johtuvat lainsäädännölliset tarpeet voidaan ottaa kansallisessa lainsäädännössä huomioon, kunhan pysytään direktiivien asettamissa rajoissa. Erityisen tärkeää direktiivien soveltamisessa on EU:n komission mukaan se, ettei kansallinen lainsäädäntö saa olla omiaan vääristämään kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden osalla (kilpailuneutraliteetti).

Liittymissopimuksessa Euroopan unioniin Suomelle myönnettiin oikeus vapauttaa verosta sellaiset vähäisen liiketoiminnan harjoittajat, joiden vuosiliikevaihto jää alle 10 000 ecun (nyk. euron, noin 59 000 markkaa). Suomi ei siis näin ollen voi kansallisin päätöksin supistaa kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) mukaista tai liittymissopimuksessa määriteltyä veropohjaa. Veropohjan kaventaminen edellyttäisi direktiivin muutosta, mikä taas vaatii komission esitystä ja kaikkien jäsenvaltioiden yksimielistä päätöstä.

Yksi Suomen vaikeimmin ratkaistavista ongelmista on jo pitkään jatkunut korkea työttömyysaste. Valtioneuvoston käynnistämän yrittäjyyshankkeen tärkeimpänä tavoitteena on ollut vauhdittaa yrittäjyyttä sekä yritysten kasvua ja kilpailukykyä, sillä nämä ovat vakaan talouskasvun jatkumisen ja työllisyyden paranemisen keskeisiä edellytyksiä. Työllisyysaste on noussut jatkuvasti, mutta tästä huolimatta pitkäaikaistyöttömien määrä on edelleen säilynyt korkeana.

Valtiovarainministeriössä valmistellaan lakimuutosta pienyritysten siirtämisestä vuosimenettelyyn. Tämän mukaan liikevaihdoltaan alle 180 000 markan yritykset voisivat halutessaan ilmoittaa veron vuosittain ja tilittää osan veroista kaavamaisina ennakkomaksuina.

Pienyritykset ovat avainasemassa työllistämisessä. Työllisyyden edistämiseksi ja edelleen pienyrittäjyyteen kannustamiseksi on muutettava arvonlisäverolainsäädäntöä vähäisen toiminnan osalta siten, että pienimuotoista liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä ja ammatinharjoittajilla olisi asteittain aleneva arvonlisäverotuksen perusvähennys. Vähennys pienenisi asteittain yrityksen tilitettävien arvonlisäverojen kasvaessa, ja näin ollen vero nousisi liukuvasti täyteen määräänsä. Malli ei erottelisi yrityksiä sen mukaan, miten arvonlisä on aikaansaatu, vaan vähennyksen suuruus suhteutuisi yrityksen omaan tilitettävään veroon. Perusvähennysmalli toimisi samaan tapaan kuin kunnallinen ansiotulovähennys.

Perusvähennys olisi määrältään 20 000 markkaa. Se pienenisi liukuvasti tilitettävän veron kasvaessa. Poistumaa loivennettaisiin poistumakertoimella. Näin ollen verotuki kohdentuisi laajemmin pienyrityksiin kuin aivan verollisen rajan tuntumassa oleviin. Tällä vähennettäisiin ehdotettavan verotuen aiheuttamia kilpailuhäiriöitä.

Perusvähennys siis pienenisi suhteutettuna verollisten myyntien ja ostojen perusteella laskettavien verojen erotukseen eli tilitettävän veron määrään ja poistuisi veron kasvaessa. Valitsemalla vähennykselle kunnallisen ansiotulovähennyksen tavoin poistumista loiventavan kertoimen vähennys poistuisi kertoimella kerrotun veron määrän ylittäessä perusvähennyksen määrän. Perusvähennyksessä, jossa vakio on 20 000 markkaa ja poistumakerroin 0,6, valtiontalouden kustannusvaikutusten arvioidaan olevan noin 500 miljoonaa markkaa. Pitkällä tähtäimellä kustannusvaikutukset loivenisivat huomattavasti työllistävyyden ja yrittäjyyden kannattavuuden myötä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

arvonlisäverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 30 päivänä joulukuuta 1993 annettuun arvonlisäverolakiin (1501/1993) uusi 3 a § seuraavasti:

Vähäinen toiminta

3 a §

Myyjä voi vähentää tämän lain nojalla tilitettävästä verosta arvonlisäverotuksen perusvähennyksen. Perusvähennys lasketaan tämän lain nojalla kalenterivuosittain verollisten myyntien veron ja suoritettuihin hankintoihin sisältyvän vähennyskelpoisen veron perusteella. Perusvähennyksen määrä on 20 000 markkaa. Vähennys pienenee verollisten myyntien perusteella laskettavan veron ja hankintoihin sisältyvän vähennyskelpoisen veron erotuksen perusteella. Vähennys pienenee määrällä, joka on 60 prosenttia myyntien perusteella laskettavan veron ja hankintoihin sisältyvän veron erotuksesta.

_______________

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .

_______________

Helsingissä 15 päivänä helmikuuta 2001

  • Leena-Kaisa Harkimo /kok
  • Pekka Ravi /kok
  • Markku Rossi /kesk
  • Mirja Ryynänen /kesk
  • Kari Rajamäki /sd
  • Lauri Oinonen /kesk
  • Risto Kuisma /rem
  • Olli Nepponen /kok
  • Petri Salo /kok
  • Jouni Lehtimäki /kok
  • Tuija Nurmi /kok