Tämä on rinnakkaislakialoite hallituksen
esitykselle HE 7/2009 vp.
Korkealaatuinen koulutus on globaalisti kysyttyä, esimerkiksi
vuonna 2005 Isossa-Britanniassa opiskeli 270 000 ja Yhdysvalloissa 565 000
ulkomaalaista opiskelijaa. Myös Suomen on mahdollista tarjota
koulutusta ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille ja houkutella
opiskelijoita jäämään valmistumisen
jälkeen töihin suomalaiseen yliopistomaailmaan,
työelämään ja edistämään
suomalaista yhteiskuntaa veronmaksajina.
Suomen lain mukaan maksuja voidaan nykyisin periä vain
tilauskoulutusta annettaessa. Hallituksen esitys yliopistolaista
annetun lain muuttamisesta (HE 7/2009 vp)
muuttaisi tilannetta siten, että myös suomalaiset
yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat tarjota tutkintoon johtavaa maksullista
koulutusta EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville yksittäisille
opiskelijoille. Tämä tosin vaatii vielä asetusmuutoksia
koulutusohjelmien osalta.
Tässä kyseessä olevassa yliopistolain
(HE 7/2009 vp) rinnakkaislakialoitteessa
yliopisto- ja ammattikorkeakoululain mukaisen opetuksen maksuttomuudesta
ja ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutusmaksujen verovähennysoikeudesta
esitän, että yliopistolakia, ammattikorkeakoululakia
ja tuloverolakia on muutettava siten, että sille henkilöille,
joka on suorittanut Suomessa korkeakoulututkinnon ja jolle opiskelu
ei ole ollut maksutonta mm. yliopistolain 8 §:n
1 momentissa (HE 7/2009 vp) tai ammattikorkeakoululain
26 §:ssä (rinnakkaislakialoite) säädetyn
perusteella, annetaan mahdollisuus koulutusohjelman maksujen verovähennyksiin.
Selkokielisemmin sanottuna tämän rinnakkaislakiesityksen
mukaan koulutusohjelman maksu oikeuttaa maksujen suuruisiin ja tuloverolain
mukaisiin verovähennyksiin. Koulutusmaksujen verovähennysmahdollisuus
toimii porkkanana siten, että Suomeen töihin jäävä voi verotuksessa
vähentää maksamansa koulutusmaksut täysimääräisesti
palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä opiskelun
päättymistä seuraavien viiden vuoden
aikana, kunakin vuonna yhden viidesosan opiskeluaikana maksamistaan
koulutusmaksuista.
Tällä keinolla houkutellaan Suomessa tutkintonsa
suorittaneita ulkomaalaisia jäämään
Suomeen töihin. Jatkossa ulkomaisen työvoiman määrä tulee
väistämättä kasvamaan, koska
työvoiman tarjonta Suomessa vähenee vuodesta 2010
lähtien. Tämän jälkeen työvoiman
määrä vähenee edelleen n. 10 000—15 000
hengellä vuosittain, ja parhainta mahdollista korvaavaa työvoimaa
ovat juuri Suomessa tutkintonsa suorittaneet, joilla on jo mm. hyvä tuntemus
suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen.
Kuten hallituksen esityksessä yliopistolain muuttamisesta
(HE 7/2009 vp) esitetään,
verovähennyksen rinnalle tulee luoda stipendijärjestelmä,
jolla mahdollistetaan kehitysmaista tulevien köyhien ja
lahjakkaiden oppilaiden opiskelu Suomessa. Yliopistolain 8 §:n
1 momenttiin ja vastaavasti ammattikorkeakoululain 26 §:ään
pitää myös lisätä oikeus
koulutukseen henkilölle, joka on asunut Suomessa vähintään
kaksi vuotta ennen opintojen aloittamista ja jonka asumista Suomessa
voidaan pitää luonteeltaan pysyvänä. Jatkotutkintoa
suorittavilta koulutusmaksuja ei peritä.
Liittämällä täysimääräinen
verovähennysoikeus ulkomaalaisten koulutusmaksuihin annetaan
samalla selvä viesti sen puolesta, että ammattikorkeakoulu-
ja yliopisto-opetuksen tulee olla suomalaisille ilmaista myös
tulevaisuudessa. Suomalaisten osalta voidaan lähtökohtaisesti olettaa,
että he jäävät työhön
Suomeen tai ainakin suorittavat osan työurastaan Suomessa.
Korkeakoulu- ja yliopistokoulutuksen maksuttomuus suomalaisille
opiskelijoille on mahdollisuuksien tasa-arvoon perustuva lähtökohta,
josta on pidettävä tiukasti kiinni.
Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden koulutusmaksuilla yliopistot
ja ammattikorkeakoulut voivat kehittää vieraskielistä opetusta
myös suomalaisten opiskelijoiden hyväksi. Samalla Suomen
kansainvälistä arvostusta nauttivaa koulutusjärjestelmää voidaan
kehittää edelleen kohti maailman huippua.