LAKIALOITE 132/2003
vp
LA 132/2003
vp - Jari Koskinen /kok ym.
Tarkistettu versio 2.0
Laki luonnonsuojelulain 49 ja 53 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
Uusi luonnonsuojelulaki (1096/1996)
säädettiin eduskunnassa vuonna 1996. Lakiin jäi
yksi paha aukko. Liito-oravien vuoksi suojelluista kiinteistöistä omistajalla
ei ole mahdollisuutta saada minkäänlaista korvausta.
Tätä perusteltiin aikanaan sillä,
että mahdollisesti suojeltavat alueet ovat niin
pieniä, että korvauskynnys (merkityksellinen haitta)
ei ylity. Käytäntö on kuitenkin osoittanut
toista. Eri puolilla Suomea on tullut esille tapauksia, joissa kiinteistöjen
omistajat ovat menettäneet huomattavasti tuloja suojelupäätösten
vuoksi. Hallituksen esitys (HE 76/2003 vp)
ei paranna maanomistajien tilannetta riittävästi
eikä ole mielestämme perustuslain mukainen.
Tämän lakialoitteen tarkoituksena on saattaa luonnonsuojelulain
49 §:n 1 momenttiin perustuva suojelu korvausvelvollisuuden
piiriin noudattamalla soveltuvin osin metsälain (1093/1996) 10 §:n
mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen
korvausperiaatteita. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin
suojelu kohdistuu luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen eläinlajien
yksilöiden selvästi luonnossa havaittaviin lisääntymis-
ja levähdyspaikkoihin. Näiden hävittäminen
ja heikentäminen on kielletty.
Luonnonsuojelulain soveltamisala on yleinen. Tämä voi ääritapauksessa
tarkoittaa sitä, että mitään
yksityisen henkilön toteuttamaa toimenpidettä tai
hanketta, joka vaikuttaa heikentävästi luontodirektiivin
liitteessä IV (a) mainitun lajin lisääntymis-
ja levähdyspaikkaan, ei missään tilanteissa
voitaisi toteuttaa. Muun lain nojalla myönnetty lupa ei
muuta tilannetta.
Tämän vuoksi hyväksymällä lakialoite
varmistetaan se, että suojelusta ei aiheudu ilman korvausta
luonnonsuojelulain yleisen korvauskynnyksen ylittävää haittaa.
Luonnonsuojelulain 49 §:ään
lisättäisiin uusi 2 momentti, joka noudattaisi
soveltuvin osin metsälain 11 §:n mukaista poikkeuslupaa
koskevaa sääntelyä. Lainkohtaa täydennettäisiin
alueellisen ympäristökeskuksen mahdollisuudella
rauhoittaa lisääntymis- ja levähdyspaikka
pysyvästi tai määräaikaisesti.
Näin varmistettaisiin se, että poikkeusmenettelyn
vuoksi ei jouduttaisi rikkomaan luontodirektiivin velvoitteita.
Jokaista lisääntymis- ja levähdyspaikkaa
ei tarvitsisi yksilöidä, sillä kielto
olisi voimassa suoraan lain nojalla ja viranomaismenettely käynnistyisi
vain silloin, kun maanomistaja katsoo suojelusta aiheutuvan korvauskynnyksen ylittävää
haittaa.
Koska rauhoituspäätös olisi suojelupäätös, josta
maksettaisiin korvaus, pitäisi asiasta säätää erikseen
lisäämällä korvausvelvollisuutta koskevaan
luonnonsuojelulain 53 §:ään viittaus uuteen
luonnonsuojelulain 49 §:n 2 momenttiin.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
luonnonsuojelulain 49 ja 53 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään 20 päivänä joulukuuta
1996 annetun luonnonsuojelulain (1096/1996)
49 §:ään uusi 2 momentti, jolloin
nykyinen 2—4 momentti siirtyvät 3—5 momentiksi,
sekä
muutetaan 53 §:n 1 momentti seuraavasti:
49 §
Euroopan yhteisöjen lajisuojelua koskevat erityissäännökset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jos 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta aiheutuu
kiinteistön omistajalle tai erityisen oikeuden
haltijalle merkityksellistä haittaa, alueellisen
ympäristökeskuksen tulee kiinteistön
omistajan tai erityisen oikeuden haltijan hakemuksesta myöntää lupa
poiketa kiellosta tai päättää lisääntymis-
ja levähdyspaikan rauhoittamisesta pysyvästi tai
määräajaksi. Lisääntymis-
ja levähdyspaikan rauhoittamisesta on soveltuvin osin voimassa,
mitä 47 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään
erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen suojelun
voimaantulosta ja suojelun lakkauttamisesta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
53 §
Valtion korvausvelvollisuus
Jos 29 §:n, 47 §:n tai 49 §:n 2 momentin
nojalla tehdystä päätöksestä aiheutuu
kiinteistön omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle
merkityksellistä haittaa, hänellä on
oikeus saada valtiolta siitä täysi korvaus. Korvausvelvollisuus
ei synny, ennen kuin omistaja on 31 §:n tai 48 §:n 2 momentin
nojalla hakenut lupaa poiketa kiellosta ja hakemus on hylätty.
Jos on ilmeistä, ettei luvan myöntämiselle
ole edellytyksiä, toimitus korvauksen määräämiseksi
voidaan panna virelle ilman luvan hakemista.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
_______________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
_______________
Helsingissä 17 päivänä lokakuuta
2003
- Jari Koskinen /kok
- Pekka Kuosmanen /kok
- Esko Kurvinen /kok
- Anne Holmlund /kok
- Pertti Hemmilä /kok
- Kalevi Lamminen /kok
- Tuija Nurmi /kok
- Heikki A. Ollila /kok
- Timo Seppälä /kok
- Olli Nepponen /kok
- Maija Perho /kok
- Jyri Häkämies /kok
- Lasse Virén /kok
- Jan Vapaavuori /kok
- Kimmo Sasi /kok