LAKIALOITE 140/2005 vp

LA 140/2005 vp - Päivi Räsänen /kd ym.

Tarkistettu versio 2.0

Laki sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa ehdotetaan säädettäväksi laki sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa. Ehdotuksen mukaan hedelmöityshoitoa saataisiin antaa avioparille, joka kärsii tahattomasta lapsettomuudesta. Hoidossa saataisiin käyttää parin omia sukusoluja sekä parin omia alkioita. Hedelmöityshoidoissa saataisiin luoda alkioita kerralla vain se määrä, joka viedään naiseen raskauden aikaansaamiseksi.

PERUSTELUT

Lapsettomuus on kasvamassa yhä suuremmaksi ongelmaksi. Viime vuosina tahaton lapsettomuus on yleistynyt siinä määrin, että sen uskotaan koskettavan jopa 15 prosenttia pareista. Hedelmöityshoitoja koskevalle lainsäädännölle onkin suuri ja pikainen tarve. Hedelmöityshoitojen antamiseen liittyy laajoja eettisiä kysymyksiä liittyen ihmisarvoon, perheeseen, lapsen oikeuksiin, isyyteen ja äitiyteen. Lapsettomuuden yhteiskunnallisten syiden hoitamiseen ei tässä aloitteessa puututa laajemmin, mutta on todettava, että pareja tulisi kannustaa lasten saamiseen ennen kuin biologiset syyt heikentävät naisen mahdollisuuksia tulla raskaaksi ilman lääketieteen apua.

Aloitteessa ehdotetun lain päätavoitteina ovat lapsettomuudesta kärsivien perheiden tukeminen ja hedelmöityshoitojen avulla syntyneiden lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin turvaaminen. Aloitteessa ehdotetaan, että hedelmöityshoitoa saataisiin antaa parille, joka kärsii tahattomasta lapsettomuudesta. Parilla tarkoitetaan avioliitossa elävää naista ja miestä. Avioliittoperhe on yhteiskunnan perusyksikkö, joka on myös lähtökohtaisesti paras perusta lasten saamiselle. Lasten kannalta on turvallisinta, että vanhemmat ovat tehneet julkisen ja laillisen sopimuksen yhteiselämästä.

Pohjoismaisen lainsäädännön lähtökohtana on ollut, että hedelmöityshoitoa annetaan lääketieteellisin perustein pariskunnan tahattoman lapsettomuuden hoitamiseksi. Hedelmöityshoitoja ei ehdoteta annettavaksi tilanteissa, joissa lapsettomuuden syy ei ole lääketieteellinen. Sen vuoksi hoitojen piiriin ei sisällytetä naispareja tai yksinäisiä naisia, joiden kohdalla lapsettomuus perustuu elämäntilanteeseen. Lapsi voi kasvaa toivottuna ja rakastettuna myös muunlaisessa perhemuodossa kuin naisen ja miehen solmimassa parisuhteessa. Lainsäädäntöä on kuitenkin pyritty johdonmukaisesti kehittämään siihen suuntaan, että jokaisella lapsella olisi isä. Myös hedelmöityshoitolain eettisenä lähtökohtana tulee kunnioittaa lapsen oikeutta sekä äitiin että isään. Hedelmöittymistapa ei saa ratkaista lapsen asemaa perheen tai yhteiskunnan jäsenenä. Yhteiskunta on kehittynyt siihen suuntaan, että isättömiä lapsia on aikaisempaa enemmän, mutta tätä kehityssuuntaa ei voida pitää myönteisenä eikä sitä tule lailla edistää.

Jos sukusolujen ja alkioiden luovuttaminen hyväksyttäisiin, olisi tärkeää mahdollistaa se, että lapsi saa tiedon biologisesta vanhemmastaan. Kuten perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (PeVL 59/2002 vp), oikeus henkilökohtaiseen identiteettiin liittyy perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan piiriin. On tältä kannalta ongelmallista, jos henkilön alkuperästä on viranomaisella tietoa, johon hänellä itsellään ei ole tiedonsaantioikeutta. Tässä aloitteessa esitetyssä mallissa lapsen oikeus tietää biologiset vanhempansa toteutuisi.

Hedelmöityshoidoissa käytettävät sukusolut ja alkiot

Ehdotetun lain mukaan hoidossa saataisiin käyttää vain parin omia sukusoluja sekä parin omia alkioita. Keinohedelmöitys on eettisesti ongelmattominta avioparin omilla sukusoluilla. Lapsen biologinen alkuperä on osa hänen identiteettiään. Perimän samuus ei ole perhesuhteissa ja inhimillisen kulttuurin siirrossa merkityksetön asia. Vanhemmuus on biologista, sosiaalista ja juridista. Lapsen oikeudellinen ja sosiaalinen asema on selkein ja turvallisin silloin, kun hän on avioliitossa olevien vanhempiensa biologinen lapsi. Lakia säädettäessä on tärkeää pitää ensisijaisena lapsen, heikoimman osapuolen, etua. Myös kirkkohallitus asettui hedelmöityshoitolain valmistelua koskevassa lausunnossaan tälle linjalle.

Hedelmöityshoitoihin liittyy ihmiselämän alun eettisiä ongelmia. Biologisesti tarkastellen ihmisen elämä saa alkunsa hedelmöityksessä. Hedelmöityksen jälkeen yksilön kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa alkion tai sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Jokainen hedelmöittynyt munasolu, tsygootti, on geneettiseltä eli perinnöllisyystieteelliseltä kannalta katsoen ainutkertainen ihmisyksilö. Siitä kehitys tapahtuu jatkuvana prosessina syntymään ja aina aikuisuuteen asti. Maailman lääkäriliitto linjasi vuonna 1948 Geneven julistuksessaan ihmiselämän alkamisen rajan hedelmöittymiseen. Siellä sanotaan: "Pidän ihmiselämää hedelmöittymisestä lähtien mitä suurimassa arvossa enkä uhkauksistakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan."

Aloitteessa ehdotetaan, että hedelmöityshoidoissa saa luoda alkioita vain sen määrän, joka on tarkoitus viedä naiseen kuukautiskierrolla raskauden aikaansaamiseksi. Keinoalkuisen hedelmöityksen seurauksena syntynyttä ihmisalkiota tulee kohdella ihmisarvoisella kunnioituksella. Koeputkihedelmöityksessä syntyy nykyisin ylimääräisiä alkioita, joita ei siirretä kohtuun ja jotka joko pakastetaan käytettäväksi myöhemmin hyötykäyttötutkimusmateriaalina tai ne tuhotaan. Lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon lähtökohtana tulisi olla ihmiselämän kunnioittaminen kaikissa tilanteissa ja myös keinoalkuisen hedelmöityksen seurauksena syntynyttä alkiota tulisi kohdella ihmisarvoisella kunnioituksella. Esimerkiksi Saksassa on rangaistavaa tuottaa enemmän kuin kolme alkiota kerralla ja kaikki tuotetut alkiot on vietävä naiseen raskauden alkuun saattamiseksi saman kuukautiskierron aikana. Kun alkioita ei tuoteta varastoon, niiden tuhoamiseen liittyvää eettistä ongelmaa ei synny.

Luovutettujen alkioiden käytöstä ehdotetaan tehtäväksi poikkeus tilanteessa, jossa alkioita on jo ehditty luoda ja hoitoa saanut nainen menehtyy. Naisen kuoltua kesken hoitojen alkiot saadaan suostumuksen perusteella luovuttaa käytettäväksi toisen parin hoidoissa. Samalla eettisellä perusteella hedelmöityshoitoa on mahdollista jatkaa miehen kuoltua äkillisesti hoitojen aikana sen jälkeen, kun alkioita on luotu.

Alkioiden valikointi ja hoitojen ikäraja

Aloitteessa ehdotetaan, ettei hedelmöityshoitoja annettaessa alkioita saisi valikoida. Alkiodiagnostiikan eettinen lähtökohta on yksilön ominaisuuksiin perustuva valikointi, jossa esimerkiksi kehitysvammaiselle ei anneta oikeutta elämään, ja samalla osoitetaan, että vain terveet lapset ovat tervetulleita tähän yhteiskuntaan. Ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisessä, ja kun alkioita valikoidaan, ei valikoida enää pelkkiä ominaisuuksia, vaan yksilöitä. Lasten hankkimiseen luonnonmenetelmällä liittyy aina riski lapsen vammautumisesta tai perinnöllisestä sairaudesta. Hedelmöityshoitoa koskevan lainsäädännön tulisi asettaa hoitoon turvautuvat mahdollisimman pitkälle samaan asemaan kuin luonnonmenetelmällä lapsia hankkivat. Lainsäädännöllä ei tule antaa viestiä, ettei sairaan lapsen saaminen ole Suomessa hyväksyttyä. Sairauden ja vammaisuuden ehkäisy on sinänsä oikea tavoite, ja tästä syystä sukusolujen valikointi sallitaan ehdotetussa laissa. Tällöin kysymyksessä ei ole yksilöiden vaan solujen valikointi eettisellä perusteella.

Hedelmöityshoitoa ei hallituksen antamassa esityksessä HE 76/2002 vp ehdotettu annettavaksi 46 vuotta täyttäneelle naiselle. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että lääketieteellisten hoitojen antamista ei ole sidottu ikärajoihin ja että perusoikeusjärjestelmän kannalta on asianmukaista jättää naisen iän vaikutus hedelmöityshoidon antamiseen lääkärin harkittavaksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVL 14/2002 vp) sen sijaan arvioi, että koska raskauteen ja synnytykseen liittyvät riskit ja ongelmat ovat yleisempiä ja suurempia ikärajan ylittäneillä kuin nuorilla naisilla, ikärajan säätäminen on perusteltua. Tässä aloitteessa ei ole ehdotettu säädettäväksi ikärajasta. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla luonnollisen hedelmällisyysiän jäljittely, joten hoitoja ei tule antaa vaihdevuodet ohittaneille naisille. Lapsen kannalta on tärkeää, että vanhemmat ikänsä puolesta jaksavat suoriutua hoito- ja kasvatusvastuusta. Lääkärin harkittavaksi jää yksittäistapauksittain potilaan yksilöllisten ominaisuuksien ja terveydentilan perusteella, olisiko raskaus turvallinen sekä naisen että syntyvän lapsen kannalta.

Aloitteen mukaan hedelmöityshoidossa ei saisi käyttää kenenkään sukusoluja tai alkioita ilman hänen suostumustaan. Hoidossa ei saisi käyttää sukusoluja eikä alkioita, joiden perimään on puututtu tai joita on käytetty tutkimustoiminnassa. Myöskään toisintamalla saatuja alkioita ei saisi käyttää. Sijaissynnyttäjän käyttöä ei ehdoteta sallittavaksi. Rikoslakia tulisi kiireellisesti muuttaa siten, että hedelmöityshoitolain rikkomista koskevat rangaistussäännökset lisätään rikoslakiin.

Hedelmöityshoitoa saisivat antaa siihen luvan saaneet terveydenhuollon toimintayksiköt sekä hedelmöityshoitoon perehtyneet erikoislääkärit. Luvan myöntäisi hakemuksesta Terveydenhuollon oikeusturvakeskus. Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle kuuluvat lupa-asiat käsiteltäisiin oikeusturvakeskuksen yhteydessä toimivassa raskauden keskeyttämis- ja sterilointiasioiden lautakunnassa, jonka nimi tulisi pikaisesti muuttaa sisältämään myös hedelmöityshoitoihin liittyvät asiat.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Soveltamisala

Tässä laissa säädetään keinosiemennyksen, koeputkihedelmöityksen tai muun sellaisen hedelmöityshoidon antamisesta, jossa ihmisen sukusolu tai alkio viedään naiseen raskauden aikaansaamiseksi.

Tämän lain säännökset sukusoluista koskevat myös sukusolujen esiasteita. Hedelmöityshoitona ei tässä laissa pidetä toimenpidettä, jolla miehen käsittelemätöntä ja varastoimatonta spermaa viedään naiseen ilman, että lääkärin ammatin harjoittamiseen oikeutettu henkilö tässä toimessaan tai muu ulkopuolinen henkilö korvausta vastaan osallistuu toimenpiteen suorittamiseen.

2 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) parilla naista ja miestä, jotka elävät keskenään avioliitossa;

2) palvelujen tuottajalla sellaista terveydenhuollon toimintayksikköä ja lääkäriä, joka on saanut 12 §:ssä tarkoitetun luvan; sekä

3) terveydenhuollon toimintayksiköllä kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitettua terveyskeskusta, erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) tarkoitettua sairaalaa ja siitä erillään olevaa sairaanhoidon toimintayksikköä, sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päättämää muuta hoitovastuussa olevaa kokonaisuutta sekä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä.

3 §

Sukusolujen ja alkioiden käyttö hedelmöityshoidossa

Hedelmöityshoidoissa saadaan tässä laissa säädetyin edellytyksin käyttää ainoastaan hedelmöityshoitoa saavien omia sukusoluja ja alkioita.

Jos nainen, jonka sukusolua on käytetty alkion muodostamiseen, kuolee ennen alkion viemistä hänen kohtuunsa, saadaan tuotetut alkiot luovuttaa käytettäväksi toisen parin hedelmöityshoidoissa. Luovutus on mahdollinen, jos ne, joiden sukusoluista alkio on muodostettu, ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa.

4 §

Sukusolujen ja alkioiden käytön rajoitukset

Hedelmöityshoidossa ei saa käyttää:

1) sukusoluja ja alkioita, joiden perimään on puututtu;

2) alkioita, joita on saatu toisintamalla;

3) sukusoluja, joita on käytetty tutkimustoiminnassa.

Hedelmöityshoidoissa saa tuottaa alkioita vain sen määrän, joka on tarkoitus viedä naiseen yhden kuukautiskierron aikana raskauden aikaansaamiseksi.

Tässä laissa tutkimustoimintana ei pidetä hedelmöityshoitoon tarkoitettujen sukusolujen tai alkioiden havainnointia tai muuta toimenpidettä, jonka tarkoituksena on ylläpitää tai parantaa sukusolujen hedelmöittymiskykyä ja alkioiden elinkelpoisuutta, jos havainnointi tai toimenpide ei vaaranna alkion luonnollista kehitystä.

5 §

Lapsen ominaisuuksiin vaikuttaminen

Lapsen sukupuolen määräytymiseen voidaan vaikuttaa valikoimalla sukusoluja, jos sukusoluista syntyvällä toista sukupuolta olevalla lapsella olisi huomattava vaara saada vakava sairaus. Hedelmöityshoidon avulla syntyvän lapsen ominaisuuksiin vaikuttaminen muulla tavoin on kielletty.

6 §

Sukusolujen säilyttäminen

Omaa lapsettomuuden hoitoa varten varastoidut sukusolut on hävitettävä, kun palvelujen tuottajan tietoon on tullut, että se henkilö, jonka sukusoluista on kyse, on kuollut.

Lisäksi sukusolut on hävitettävä, kun palvelujen tuottaja on vastaanottanut asianomaisen pyynnön sukusolujen hävittämisestä.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn estämättä sukusoluja voidaan hävittämisen sijasta käyttää muuhun luvalliseen tarkoitukseen, jos se, jonka sukusoluista on kysymys, on antanut kirjallisen suostumuksensa siihen.

2 luku

Hedelmöityshoidon antaminen

7 §

Hedelmöityshoidon antamisen edellytykset

Hedelmöityshoitoa saadaan antaa, jos:

1) pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta tai parin sukusoluista syntyvällä lapsella on huomattava vaara saada vakava sairaus; ja

2) pari on antanut suostumuksensa siihen.

Hedelmöityshoitoa ei saa antaa, jos:

1) raskaus aiheuttaisi naisen iän tai terveydentilan vuoksi huomattavan vaaran naisen tai lapsen terveydelle;

2) parin osapuoli on peruuttanut suostumuksensa hedelmöityshoidon antamiseen;

3) parin osapuolista toinen on kuollut, paitsi jos mies on kuollut sen jälkeen, kun hoidossa on jo tuotettu alkioita;

4) on ilmeistä, ettei pari voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä; tai

5) on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa ottolapseksi.

8 §

Tietojen antaminen parille

Palvelujen tuottajan on annettava hedelmöityshoitoa saavalle parille riittävä selvitys hoitomenetelmien luonteesta, seurauksista ja riskeistä. Palvelujen tuottajan on järjestettävä parille mahdollisuus keskustella näistä kysymyksistä asiantuntijan kanssa.

Parin tiedonsaantioikeudesta on voimassa, mitä potilaan oikeudesta saada tietoja säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992).

9 §

Parin suostumuksesta laadittava asiakirja

Hedelmöityshoitoon annettavasta suostumuksesta on tehtävä asiakirja, josta ilmenevät:

1) naisen ja miehen nimi, henkilötunnus tai syntymäaika ja osoite;

2) hoitomenetelmä, johon suostumus annetaan;

3) suostumuksen voimassaolo ja mahdolliset ehdot hoidon antamiselle; sekä

4) 8 §:ssä edellytetyn toimenpiteen suorittaminen.

Asiakirja on päivättävä, ja sen allekirjoittavat suostumuksen antajat ja vastaanottava palvelujen tuottaja. Asiakirjasta on annettava kappale sekä naiselle että miehelle ja talletettava yksi kappale palvelujen tuottajan arkistoon. Asiakirja on säilytettävä erillään asianomaisia koskevista muista potilasasiakirjoista.

Asiakirjan arkistoitavaan kappaleeseen on lisäksi merkittävä tiedot käytetystä menetelmästä, mahdollisesti asetettujen ehtojen noudattamisesta, menetelmän käytön ajankohdasta ja todetusta raskaudesta.

10 §

Päätös hedelmöityshoidon antamisesta

Paria hoitava lääkäri päättää hedelmöityshoidon antamisesta varmistauduttuaan siitä, että edellytykset hoidon antamiseen täyttyvät.

11 §

Todistus hedelmöityshoidon antamisesta

Palvelujen tuottajan on naisen tai miehen pyynnöstä annettava kirjallinen todistus käytetystä menetelmästä, mahdollisesti asetettujen ehtojen noudattamisesta, menetelmän käytön ajankohdasta ja alkaneesta raskaudesta.

3 luku

Toimintaa koskevat säännökset

12 §

Lupa

Sukusolujen ja alkioiden varastointiin ja hedelmöityshoidon antamiseen tulee olla Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lupa. Lupa voidaan myöntää sellaiselle terveydenhuollon toimintayksikölle tai erityisesti hedelmöityshoitoon perehtyneelle erikoislääkärille, jolla on toimintaan asianmukaiset tilat ja laitteet sekä toiminnan edellyttämä henkilökunta.

Lupa voidaan myöntää myös niin, että se koskee vain tiettyä hoitomenetelmää.

13 §

Varastoinnista perittävät maksut

Palvelujen tuottaja saa periä sukusolujen varastoinnista enintään sellaisen maksun, joka kattaa toiminnasta aiheutuneet kustannukset ja kohtuulliset työpalkkiot.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään 1 momentissa tarkoitetun maksun tarkemmista perusteista.

14 §

Toimintatiedot

Palvelujen tuottajan on annettava tässä laissa tarkoitetusta toiminnastaan asianomaiselle viranomaiselle tiedot valvontaa, seurantaa ja tilastointia varten siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella tarkemmin säädetään.

15 §

Luvan peruuttaminen

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi peruuttaa 12 §:ssä tarkoitetun luvan, jos hedelmöityshoidossa tai sukusolujen varastoinnissa on olennaisesti rikottu toimintaa koskevia voimassa olevia säännöksiä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi tarvittaessa määrätä suoritettavaksi toiminnan tarkastamisen. Jos toiminnassa esiintyy puutteita tai epäkohtia, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi määrätä toiminnan keskeytettäväksi, kunnes puutteet tai epäkohdat on korjattu, taikka peruuttaa annetun luvan.

Luvan peruuttamista koskevaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

16 §

Toiminnan lopettaminen

Kun palvelujen tuottaja lopettaa toimintansa, on kaikki sen varastointitoimintaan liittyvät asiakirjat siirrettävä säilytettäviksi Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen määräämälle julkiselle palvelujen tuottajalle tai sellaiselle yksityiselle palvelujen tuottajalle, joka suostuu ottamaan asiakirjat vastaan.

Myös jäljellä oleva sukusolujen varasto on siirrettävä 1 momentissa mainitulle palvelujen tuottajalle, jos se suostuu ottamaan varaston vastaan. Muussa tapauksessa varasto on hävitettävä.

Varaston tai siihen liittyvät asiakirjat vastaanottaneeseen palvelujen tuottajaan sovelletaan tämän lain säännöksiä palvelujen tuottajan oikeuksista ja velvollisuuksista.

4 luku

Erinäiset säännökset

17 §

Salassapito

Tässä laissa tarkoitetut asiakirjat ovat salassa pidettäviä sen mukaan kuin säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa potilasasiakirjoista.

18 §

Asioiden käsittely Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa

Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle 12 ja 15 §:n mukaan kuuluvat asiat käsitellään keskuksen raskauden keskeyttämis- ja sterilointiasioiden lautakunnassa.

Lautakunnassa on sen käsitellessä 12 tai 15 §:ssä tarkoitettuja asioita puheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä. Puheenjohtajan tulee olla Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen virkamies ja yhden jäsenistä tulee edustaa oikeustieteellistä, yhden lääketieteellistä ja yhden sosiaalista asiantuntemusta. Lautakunnan on tarvittaessa kuultava psykiatrian, synnytysopin ja perinnöllisyyslääketieteen asiantuntijoita. Lautakunta on päätösvaltainen täysilukuisena.

19 §

Tarkemmat säännökset menettelystä ja toimintaedellytyksistä

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarvittaessa tarkemmin:

1) 3 §:ssä tarkoitetusta alkion luovuttamisesta;

2) 6 §:ssä tarkoitetusta sukusolujen varastoinnista sekä hävittämisestä;

3) 12 §:ssä tarkoitetuista tiloista, laitteista ja henkilökunnasta sekä muista tomintaedellytyksistä; sekä

4) 16 §:ssä tarkoitettuun toiminnan lopettamiseen liittyvistä asiakirjojen siirtoa ja sukusolujen varastoa koskevista toimenpiteistä.

20 §

Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännöksest tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

21 §

Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 17 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

22 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 . Lain 12 ja 18 § tulevat kuitenkin voimaan jo päivänä kuuta 200 .

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisin.

23 §

Siirtymäsäännökset

Alkioita, jotka ennen tämän lain voimaantuloa on luovutettu tai varastoitu hedelmöityshoidossa käytettäviksi, saadaan lain voimaantulon jälkeen käyttää sellaisen naisen hedelmöityshoidossa, jonka munasolua on käytetty alkion tuottamisessa ja jonka hedelmöityshoitoa varten alkio on tuotettu tai joka on synnyttänyt sisaruksen samojen henkilöiden sukusoluilla tuotetusta alkiosta.

Hakemus 12 §:ssä tarkoitetun luvan saamiseksi voidaan ottaa käsiteltäväksi ennen lain voimaantuloa. Jos hakemus on tehty ennen lain voimaantuloa, palvelujen tuottaja voi lain voimaantulon jälkeen jatkaa toimintaansa ilman lupaa noudattaen tämän lain säännöksiä, kunnes hakemus on ratkaistu. Lupahakemus on ratkaistava puolen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

_______________

Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 2005

  • Päivi Räsänen /kd
  • Sari Essayah /kd
  • Toimi Kankaanniemi /kd
  • Seppo Lahtela /kesk
  • Timo Soini /ps
  • Lauri Oinonen /kesk
  • Leena Rauhala /kd
  • Kari Kärkkäinen /kd

​​​​