PERUSTELUT

Suomessa on noin 18 000 kunnallista perhepäivähoitajaa, joille maksetaan rahapalkan lisäksi ns. kustannuskorvausta lasten hoidosta aiheutuneista välittömistä kuluista. Korvaus perustuu työehtosopimuksen perusteella kuntien keskusjärjestöjen perhepäivähoidon kustannuskorvausta koskevaan suositukseen. Päivittäinen kustannuskorvaus on keskimäärin 25 markkaa hoidettavasta lapsesta sisältäen korvauksen aterioista, huoneiston käytöstä, sähköstä ja askartelutarvikkeista. Vuositasolla kustannuskorvaus merkitsee esimerkiksi neljän kokopäivälapsen hoitajalle 22 000 markkaa. Noin 100 000 markkaa ansaitsevalle perhepäivähoitajalle maksettava kustannuskorvaus aiheutuneista hoitokuluista tulee saada verottomaksi korvaukseksi.

Pienipalkkaisten perhepäivähoitajien kannalta on täysin kohtuutonta, että korvaus rasittaa heidän verotustaan. Perhepäivähoitajien kustannuskorvaus on veronalaista tuloa, koska sitä ei ole erikseen säädetty verovapaaksi. Korvaus lisätään lopullista verotusta toimitettaessa palkan päälle hoitajan veronalaisiin tuloihin ja samalla tuloista myönnetään korvauksen suuruinen tulonhankkimisvähennys. Nimelliset bruttotulot ovat siten todellisia ansiotuloja korkeammat. Tällainen verotuskäytäntö on johtanut ongelmiin mm. perhepäivähoitajien ennakonpidätysprosentin määräämisessä sekä sosiaalietuuksia myönnettäessä. Menettelyn seurauksena perhepäivähoitajat eivät käytännössä myöskään saa hyväkseen muiden verovelvollisten tavoin tuloverolain mukaista tulonhankkimisvähennyksen perusmäärää. Perhepäivähoidon kustannuskorvaus on tarkoitettu kattamaan nimenomaan lapsen hoidosta aiheutuneita todellisia kuluja, minkä mukaisesti myös suosituksen hinnoittelu on laskettu. Tuloverotuksen yleisten periaatteiden mukaisesti tällaiset työnantajan maksamat selvät kulukorvaukset ovat verovapaita. Korvaustaso voidaan jättää Verohallituksen määrättäväksi kuntien keskusjärjestöjen suosituksen pohjalta.

Lakialoitteessa ehdotettu perhepäivähoidon kustannuskorvausten säätäminen verovapaaksi selkeyttää olennaisesti perhepäivähoitajien verotusta ja saattaa heidät yhdenvertaiseen asemaan muiden verovelvollisten kanssa. Tällä ratkaisulla tuetaan merkittävästi perhepäivähoidon toimintaedellytyksiä. Perhepäivähoito on erityisen hyvä ja suosittu pienten lasten hoitomuotona. Raskas ja vastuullinen työ, huono palkkaus ja epäoikeudenmukainen verotuskohtelu heikentävät alan houkuttelevuutta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana joka kolmas perhepäivähoitaja on lopettanut. Perhepäivähoitajien määrä on pudonnut 28 000:sta 18 000:een.