Säteilyturvakeskuksen mukaan terveydenhuollon työntekijöiden säteilyannokset kasvoivat 1990-luvun alkupuolelta aina vuoteen 1998 asti. Säteilyannosten summa vuonna 1998 oli 87 % suurempi kuin vuonna 1991. Vuoden 1998 jälkeen kokonaisannos on hieman pienentynyt.

Terveydenhuollon hoitohenkilöstön säteilyaltistus on lisääntynyt potilaita säästävien ja entistä tehokkaampien hoitojen yleistyessä. Yhtenä syynä annosten kasvuun on läpivalaisuohjauksessa tehtyjen toimenpiteiden eli toimenpideradiologian lisääntyminen. Säteilyaltistuksen lisääntymiseen vaikuttaa uusien tutkimusmenetelmien kehittyminen, joissa tarvittava säteilyaika on pitkä. Lisäksi valitettavasti resurssipula kunnissa ja kuntayhtymissä on aiheuttanut sen, että lääketieteellisessä käytössä oleva laitekanta on osittain vanhentunutta ja työturvallisuuden parantaminen edellyttäisi sellaisia investointeja, joihin ei ole varaa. Säteilyannokset ovat suojautumisesta huolimatta terveydenhuollossa korkeammat kuin esimerkiksi säteilylle altistuvilla teollisuuden työntekijöillä. Tämä johtuu siitä, että suojautumiskeinot ovat rajatummat hoito- ja tutkimustyössä kuin teollisuudessa.

Säteilylle altistuvalla hoitohenkilökunnalla oli vuoteen 1998 saakka lakisääteinen asetuksella tarkemmin säädetty oikeus vuosittaiseen säteilylomaan, jolla vähennettiin altistumisaikaa. Loma siirrettiin riippuvaiseksi työehtosopimuksista. Säteilylain säteilylomaa koskevan 72 §:n poistamista on pidettävä hätiköitynä päätöksenä. Euroopan neuvosto katsoi Suomen valtion rikkoneen allekirjoittamaansa Euroopan sosiaalista peruskirjaa, kun säteilyloma on poistettu. Peruskirjan mukaan sopimusosapuolet sitoutuvat oikeudenmukaisiin työsuhteen ehtoihin muun muassa määräämällä tietyissä säädetyissä terveydelle haitallisissa ammateissa työskenteleville ylimääräisen palkallisen loman tai lyhennettyä työaikaa. Asiantuntijat ennakoivat tällaista ratkaisua jo eduskunnan käsitellessä säteilylomaa koskevan säteilylain 72 §:n kumoamista.

Vaikka on selvää, ettei säteilyloma korjaa tapahtuneita säteilyvaurioita, työajan lyhennys säteilyloman muodossa vähentää altistumisaikaa säteilylle ja siten on omalta osaltaan vähentämässä riskejä. Säteilyaltistuksen pitämiseen mahdollisimman alhaisena tarvitaan monia muitakin työsuojelullisia toimenpiteitä. Keskeistä on, että työsuojelun tulee olla lakisääteistä, ei työmarkkinaosapuolten sopimuksista riippuvainen asia. Työsuojelu on myös perusoikeuskysymys, ja julkisen vallan on perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava työvoiman suojelusta.

On osoittautunut, että työsuojelua ei säteilyloman osalta kyetä valtion taholta takaamaan, kun asia on siirretty lainsäädännöstä työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöytään. Uudet työntekijät eivät ole saaneet lomaa, ja paikallisilla sopimuksilla loman sijasta saadut rahakorvaukset ovat kyseenalaisia, kun tarkoitus on suojata terveydellisiä haittoja vastaan. On epäoikeudenmukaista, että ne lääkärit ja hoitajat, jotka esimerkiksi läpivalaisua hyväksi käyttävissä ortopedisissä leikkauksissa tai vaikkapa valtimonkovettumasairauden pallolaajennustoimenpiteissä oman terveytensä vaarantaen edistävät potilaansa terveyttä, eivät ole oikeutettuja ilman neuvotteluja asianmukaiseen työsuojeluun. Tarve säteilyhaittoja estävään työsuojeluun ei ole vähentynyt vaan kasvanut.