PERUSTELUT

Uudistettu vuorotteluvapaalaki (1305/2002) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Vuorotteluvapaa on järjestely, jossa kokoaikatyössä ollut työntekijä siirtyy työnantajansa kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti vuorotteluvapaalle ja työnantaja palkkaa samaksi ajaksi työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan henkilön.

Vuorotteluvapaan edellytyksenä on edelleen, että työntekijän työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista. Tähän vuoden ajanjaksoon voi sisältyä yhteensä enintään 30 päivän palkaton poissaolo. Silloin edellytetään, että henkilö on 13 edeltäneen kuukauden aikana ollut työssä samalla työnantajalla vähintään 12 kuukautta. Näiden ehtojen vuoksi äitiys- ja vanhempainloman tai hoitovapaan jälkeen henkilöllä ei ole vuoteen mahdollisuutta vuorottelukorvaukseen, vaikka näiden tukien joustava ja tarkoituksenmukainen käyttö tätä edellyttäisi.

Opiskelun ohella vuorotteluvapaan ottamisen merkittävimpiä syitä on ajan varaaminen perheelle ja lasten hoitoon. Koska hoivatyö näyttää muodostuneen yhdeksi keskeisimmistä vuorotteluvapaan käyttötarkoituksista, äitiys-, isyys- ja vanhempainlomalta tai hoitovapaalta palaavan vuorotteluvapaaoikeuden rajaaminen pois on epätarkoituksenmukaista. Lapsiperheet ovat tänä päivänä lujilla. Väestöliiton uuden perhebarometrin keskeisiä tuloksia oli, että suomalaiset vanhemmat kaipaavat joustavia työjärjestelyitä, jotka takaisivat lisää perheen yhteistä aikaa. Ajankäyttö perheen hyväksi on opiskelun lisäksi yhteiskunnan kannalta toivottavin tapa käyttää vuorotteluvapaasta saatu aika. Perhevapaita varten säädetyt ensisijaiset tukimuodot eivät ole riittäviä, ja siksi vuorotteluvapaa tulee laajentaa koskemaan myös tätä ryhmää. Ei ole nähdäkseni mitään perusteltua syytä estää pienten lasten vanhempia saamasta vuorotteluvapaata kiireiseen elämäntilanteeseen.