Kun henkilö jää ikänsä perusteella
eläkkeelle, siinä ei ole mitään
ongelmia. Tilanne on kuitenkin toisenlainen, kun henkilö menettää työkykynsä työtapaturman,
tapaturman tai sairauden takia.
Laissa on tavallaan selkeät säännökset,
jotka sääntelevät edellytykset, joilla
työtapaturma- tai työkyvyttömyyseläke
voidaan myöntää. Ongelmaksi muodostuu
se, että lakia on alettu vapaamuotoisesti tulkita
ja soveltaa. Työnantajan valitsema vakuutusyhtiö on
ensimmäinen valitusaste, johon vammautunut työtapaturman
tai tapaturman uhri tekee ilmoituksen tapahtuneesta vammasta.
Päätöskäytäntö on
muodostunut sellaiseksi, että vakuutusyhtiöt soveltavat
nykyisen lain suomin mahdollisuuksin vakuutusoikeudesta annetun
lain 3 §:n 2 momenttia liian vapaamuotoisesti. Nykyinen
laki edellyttää ainoastaan laillistettua lääkäriä.
Näin vammautuneen ihmisen mahdollisuus saada asiassa vakuutusyhtiöltä potilaan
vamman tuntevan alan erikoislääkärin
selvitys on osoittautunut jopa mahdottomaksi. Löytyy tapauksia,
joissa työterveyshuollon erikoislääkäri
antaa vakavissa neurologisissa vammoissa pääsääntöisesti
kielteisen kannan toteamalla lyhyesti: ei muutosta aiempaan
päätökseen. Vakuutusyhtiöt katsovat,
että niiden ei tarvitse käyttää potilaan
vamman tuntevaa alan erikoislääkäriä.
Tämä on ensimmäinen vakava virhe nykyisen
lain kohdalla.
Saadessaan vakuutusyhtiöltä hylkäävän
päätöksen vammautunut potilas joutuu
monimutkaiseen ja ajallisesti jopa 7—9 vuoden oikeusprosessiin,
jota käydään työtapaturman uhrien asiassa
sosiaalivakuutusoikeustuomioistuimessa. On osoittautunut, että tapaturmalautakunnan
hylkäävissä perusteluissa
käytetään näyttönä vakuutusyhtiön
hylkäävää perustelua, eli perustelua,
jolla vammautunut potilas ei ole voinut millään
tavalla saada todellisen syy-seuraussuhteen lääketieteellistä todellista
näyttöä.
Vammautunut potilas sitten jatkaa oikeustaisteluaan tapaturmalautakunnan
päätöksestä valittamalla vakuutusoikeuteen
todettuaan, ettei vakuutusyhtiön hylkäyspäätöksessä voi
olla selkeää näyttöä syy-seuraussuhteesta,
koska aivan toisen alan lääkäri on antanut
tapauksessa hylkäävän vakuutusyhtiön
lääketieteellisen esityksen, jonka on vielä muotoillut
viime kädessä vakuutusyhtiön
vakuutusjuristi.
Vakuutusoikeudessa liian usein toistuu sama, eli nyt hylkäävänä päätöksenä mainitaan
tapaturmalautakunnan päätös. Myöskään
vakuutusoikeus ei nykykäytännön mukaan
käytä lääkärijäsenenä välttämättä lainkaan
potilaan vamman tuntevaa alan erikoislääkäriä,
vaan aivan toisen alan lääkäriä.
Käytännössä on jopa tapahtunut niin,
että tämä toisen alan lääkäri
myöntää kaksi vuotta sen jälkeen,
kun hylkäävä päätös
on potilaalle annettu, ettei hän tunne ko. potilaan tutkimusmenetelmiä lainkaan,
koska ei tunne potilaan vamman erikoislääketieteellisiä tutkimusmenetelmiä.
Tällainen vakuutusoikeuden menettely on todistettavissa.
Suomi on saanut langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta
juuri näistä syistä. Päätökset
ovat voimakkaasti poikenneet asiassa esitetystä ja potilaan
vaatimuksia tukeneesta näytöstä. Tästä huolimatta
oikeus ei ole päätöstään
perustellut tosiasiallisesti lainkaan. Koska oikeus ei ole kyennyt
näyttämään toteen päätöksen
oikeellisuutta ja koska asia tulisi epäselvässä tapauksessa
ratkaista heikomman osapuolen eduksi, on kysymyksessä vammautuneeseen
potilaaseen kohdistunut oikeusmurha. Tämä on valitettava
epäkohta, joka täytyy nöyrästi
myöntää Suomessa vallitsevana tapana.
Suomalainen oikeuskäytäntö sosiaalivakuutusoikeudessa
on sellainen, että yleinen käytäntö voittaa
lain. Ei voida lähteä siitä, että lain
tarkoitus on ollut alun perin edellä mainitun kaltainen
mahdollistaen sen, että varsinkin ulosottoteitse jopa konkurssiin
vievän lakisääteisen työtapaturmavakuutuksen
alaisena oleva henkilö joutuu tapaturman sattuessa 7—9 vuoden
oikeusprosessiin, jos sitkeyttä riittää.
Koska lain mukaan tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden laillistetun
lääkärin (laissa ei siis edellytetä minkäänlaista
asiantuntijaa) lausumat kuuluvat salassapidon alaisuuteen, tilanne
saa moninkertaisen outouden ja epämääräisyyden
leiman. Suomalainen vammautunut ihminen ei voi saada sivistysvaltiona
itseään pitävässä Suomessa
kohtelua, jossa oikeudenmukaisuus, puolueettomuus sekä tosiasioihin
perustuva ja avoin käsittely leimataan salaisiksi ja saatetaan
vammautunut ihminen tilanteeseen, jossa kovahermoinenkin ihminen
voi menettää täydellisesti terveytensä rippeet
puhumattakaan koko siitä sosiaalisesta tilanteesta, että moninkertaisiksi
tulevat asiat voivat perheissä muodostua katastrofaalisiksi.
Näin vakavaksi muodostuneen tilanteen laukaisemiseksi
on vain yksi keino. Se on lain muutos sellaiseksi, että edellä mainitun
kaltaiset selvät laittomuudet voidaan selkeästi
lopettaa. Perustuslakia on muutettava silloin, jos ei saada tai haluta
lainmuutosta. Lisäksi edellä mainitun kaltaisia
tilanteita on tapahtunut 10 vuoden ajan useampi sata vuodessa, joten
lakiin tulee taata mahdollisuus saada puretuksi aiemmat hylkäävät
vakuutusoikeuden päätökset, mikäli
on osoitettavissa selvä lääketieteellinen
näyttö vamman syy-seuraussuhteen olemassaolosta
tapaturmasta aiheutuvana.