PERUSTELUT

Opiskeluaikojen nopeuttamiseen tähtäävien esitysten onnistuminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Opintojen sujuva eteneminen ja opiskelijoiden valmistuminen tavoiteajassa edellyttävät sitä, että kaikki opiskelijoiden tukipalvelut ovat kunnossa ja toimivia. Asuminen on näistä tärkeimpien joukossa ja samalla erittäin merkittävä osa opiskelijoiden kokonaistaloudesta, noin 70 prosenttia. Opiskelija-asumisessa on tällä hetkellä yhtenä ongelmana asuntokannan riittämättömyys erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Näillä alueilla opiskelija-asuntorakentamiseen ei ole viime vuosina saatu riittävästi uusia kohteita ja asetetuista tavoitteista ollaan huomattavasti jäljessä.

Opiskelija-asuntojen tuotantotarvetutkimuksen mukaan kysyntää olisi yhteensä noin 16 500 asunnolle vuoteen 2012 saakka. Vuonna 2005 saatiin uusia opiskelija-asuntoja yhteensä 759, jotka jakaantuivat melko tasaisesti siten, että perusparannettuja asuntoja oli eniten, 337 asuntoa. Uusia hankkeita oli ainoastaan kaksi, joissa on yhteensä 235 asuntoa. Loppuosa, 187 asuntoa, saatiin hankinnan kautta.

Opiskelija-asuntorakentaminen poikkeaa muusta asuinrakentamisesta siten, että opiskelija-asunnoissa vuokralaisten vaihtuvuus on suuri ja asunnot ovat pieniä. Molemmat seikat vaikuttavat asumisen ja asuntojen ylläpidon kalleuteen. Suuren vaihtuvuuden vuoksi arava-asuntoyhteisöjen ylläpidon kustannukset ovat viime vuosikymmenen aikana nousseet lähes 30 prosenttia. Erot opiskelija-asuntojen ja muiden aravajärjestelmään kuuluvien asuntojen keskivuokrissa ovat huomattavia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vuonna 2004 opiskelija-asuntojen vuokrat olivat keskimäärin 1,02 euroa/m²/kk korkeampia kuin muussa arava-asumisessa. Prosentuaalisesti vastaava summa on 11 %.

Opiskelija-asumisen vaatimustaso on noussut, ja soluhuoneistojen määrä on viime vuosina voimakkaasti vähentynyt. Tämä on johtanut siihen, että sekä uudet että saneeratut opiskelija-asunnot ovat yhä useammin yksiöitä tai korkeintaan kahden hengen soluhuoneistoja. Näiden pienen koon ja suhteellisen suuren määrän vuoksi neliöhinnoiltaan kalliita saniteettitiloja joudutaan rakentamaan opiskelija-asuntoyhtiöihin paljon.

Opiskelijahankkeiden osuus nykyisen investointiavustusjärjestelmän avulla rakennetuista asunnoista on 35 %, mutta osuus avustussummasta vain noin kaksi miljoonaa euroa eli 5,9 %. Tämä osoittaa osaltaan sen, että opiskelija-asuntotuottajilla on kiinnostusta valtion tuotantotuelle, jos tuen taso on riittävän korkea ja vuosittain käytettävissä oleva kokonaisrahasumma riittävän suuri.

Esityksen budjettitaloudelliset (budjettikohta 35.30.60) vaikutukset ovat arviolta 4 miljoonaa euroa. Arvio perustuu haettuihin investointiavustuksiin vuodelle 2005. Kustannusvaikutuksen arviointia vaikeuttaa se, että investointiavustusta ei ole jyvitetty eri erityisryhmille. Esitetty lakimuutos mahdollistaisi opiskelija-asunnoille esimerkiksi 10 %:n investointituen.