PERUSTELUT

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus pitää terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (1030/2000) 24 a §:n mukaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriä valvontatehtävien hoitamiseksi. Keskusrekisteriin merkitään terveydenhuollon ammattihenkilöt, joita ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:n mukaisesti ammatinharjoittamisoikeuden saaneet henkilöt (laillistetut ammattihenkilöt), ammatinharjoittamisluvan saaneet henkilöt (luvan saaneet ammattihenkilöt) sekä henkilöt, jotka ovat saaneet oikeuden käyttää terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetulla asetuksella (564/1994) säädettyä ammattinimikettä (nimikesuojatut ammattihenkilöt).

Lain olennainen sisältö on, että siinä tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus harjoittaa tiettyä terveydenhuollon ammattia tai käyttää terveydenhuollossa vakiintunutta ammattinimikettä. Ammatinharjoittamisoikeus ja nimikesuoja määräytyvät henkilön saaman koulutuksen perusteella. Ne ovat henkilöön sidottuja ja oikeuttavat hänet harjoittamaan ammattia tai käyttämään ammattinimikettä riippumatta siitä, kenen työnantajan palveluksessa hän kulloinkin työskentelee vai toimiiko hän itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Osaa terveysalan aineita oppisisältöinään sisältävistä ammattikorkeakoulututkinnoista ei ole laillistettu tämän terveydenhuoltohenkilöstön ammatinharjoittamislainsäädännön mukaan. Eräs tällainen koulutus on geronomitutkinto, vaikka se sisällöltään antaisi edellytyksiä tutkinnon rekisteröimiseksi terveydenhuollon ammatinharjoittamislainsäädäntöön.

Geronomitutkinto on 140 opintoviikon ammattikorkeakoulututkinto, jossa yhdistyy kahden vanhustyön sektorin, sosiaali- ja terveysalan vanhustyön osaaminen. Koulutusohjelman tärkeimpiä opintosisältöjä ovat vanhenemiseen ja vanhuuteen liittyvät ilmiöt, vanhustyössä käytettävät hoitotyön ja sosiaalityön menetelmät sekä vanhustyön palvelujärjestelmän arviointi ja kehittäminen.

Rekisteröitymättömyydestä aiheutuu geronomeille huomattavia käytännön haittoja sekä työnhaussa että toimenkuvassa, koska heidän osaamisaluettaan ei ole selkeästi tunnustettu. Siksi ne kvalifikaatiot, jotka kuuluvat heidän osaamisalueisiinsa, on lainsäädännössäkin tunnustettava.

Siksi ehdotan, että geronomin tutkinto otetaan mukaan terveydenhuoltohenkilöstön ammatinharjoittamislainsäädäntöön ja näin tunnustetaan se ammattitaito, jonka tutkinnon suorittaneet käytännön ja teorian tietoina ja taitoina saavat.