PERUSTELUT

Asumistuki on tarveharkintainen järjestelmä, jossa tukea myönnetään ruokakunnalle ruokakunnan yhteenlaskettujen bruttotulojen perusteella kohtuullisista asumismenoista. Tukea myönnetään aina vuodeksi kerrallaan, mutta tuen määrä tarkistetaan myös kesken tukikauden, jos ruokakunnan tulot nousevat tai laskevat vähintään 160 euroa kuukaudessa.

Tulojen muutoksen perusteella tehtävän tarkistamisen kynnystä alennettiin 2 000 markasta 1 000 markkaan vuonna 2000. Käytännössä uusi tarkistusraja on osoittautunut ongelmalliseksi. Se aiheuttaa suuren määrän asumistukipäätöksiä ja näin ollen lisää byrokratiaa. Asumistukilain perusteella perheenjäsenten on hankalaa ottaa vastaan osa-aikatyötä, koska jos bruttotulot ovat nousseet yli 160 euroa kuukaudessa, tehdään ruokakunnalle uusi asumistukipäätös ja asumistuen määrä pienenee tai tulojen perusteella hylätään koko asumistuki. Koko ruokakunnan tulotason muutosten mittarina tarkistusraja on liian alhainen yhdessä sen kanssa, että asumistuen pysyvät kuukausitulot määräytyvät usein työttömyys- ja työssäolojaksojen keskiarvotulojen mukaan. Nykyinen tilanne johtaa usein siihen, että tukipäätöstä joudutaan oikaisemaan takautuvasti, kun todelliset tulot ovat poikenneet arvioiduista. Tästä aiheutuu liikamaksuja ja takaisinperintää. Tällöin syntyy kannustavuuden ja työllistymisen kannalta ongelmallisia tilanteita, jolloin ansiotyöhön menosta ei ole taloudellista hyötyä ja liikamaksun perintä saatetaan kokea rangaistuksena yrittämisestä.

Myös ympäristöministeriö on selvittämässä Kansaneläkelaitoksen kanssa, voitaisiinko tulotarkistuksen raja nostaa takaisin aikaisemmalle noin 300—350 euron tasolle ja voitaisiinko tuki mitoittaa alun perin paremmin niin, että sitä ei jouduttaisi oikaisemaan takautuvasti.

Uudistuksella voitaisiin vähentää tukien kesken vuotta tapahtuvia tarkistuksia sekä tästä johtuvia takaisinperittävien tukien määriä. Muutos mahdollistaisi pienten lisäansioiden hankkimisen ja kannustaisi paremmin työllistymiseen.