PERUSTELUT

Lukukausimaksut

Uudistukseen sisältyvät EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta kerättävät lukukausimaksut asettavat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan ja murentavat hyvinvointiyhteiskunnan arvopohjaa maksuttomasta opiskelusta. Hallituksen esityksessä ei esitetä perusteluja sille, miksi eri asemaan asettaminen kansalaisuuden perusteella nähdään hyväksyttäväksi tässä yhteydessä.

SDP vaatii, että lukukausimaksuja ei sisällytetä uuteen lakiin, koska ne myös osaltaan avaavat tien kokonaisvaltaisemmalle maksujen käyttöönotolle. Kun Suomi päättää luopua yhdestä kantavista periaatteistaan, maksujen laajentamiselle ei ole niin suurta kynnystä. Suomessa pitää olla mahdollisuus kouluttautua varallisuudesta riippumatta. Esimerkiksi Tanskassa siirtyminen lukukausimaksuihin on vähentänyt hakijoita 40 prosentilla. Ruotsissa taas lukukausimaksuihin siirtymisen yhteyteen luotavan stipendijärjestelmän on laskettu tulevan yhtä suureksi kuin maksuista saatavan hyödyn.

Yliopistokollegiolla oikeus valita ja erottaa rehtori

Esityksen mukaan julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen tehtävänä on valita rehtori tai rehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori, jos siihen on tehtävän luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy. Mielestämme rehtorin tulee nauttia mahdollisimman laajaa tukea yliopiston piirissä ja siksi yliopistokollegion tulisi hallituksen sijaan valita rehtori tai rehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori, jos siihen on tehtävän luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy. Yliopistokollegiolla on oltava myös oikeus vapauttaa rehtori, rehtorit, hallituksen jäsen tai varajäsen tehtävistään ilman hallituksen aloitteellisuutta.

Julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen kokoonpano

Lakiesityksen sisältö merkitsee rajua irtiottoa tähän asti vallinneesta tavasta ymmärtää autonomia, ja toteutuessaan esitetyssä muodossa laki romuttaisi yliopistojen tosiasiallisen itsehallinnon. Puolet hallituksen jäsenistä, mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja, tulisivat yliopistomaailman ulkopuolelta, jolloin äänestystilanteessa yliopiston ulkopuolisilla jäsenillä olisi enemmistö. Sivistysyliopistojen tärkeä ominaisuus on niiden autonomia. Hallituksen esitys toisi suuren muutoksen suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Autonomian ja riippumattomuuden perustaan turvanneet yliopistot pakotetaan valitsemaan hallituksiinsa enemmistö yliopistojen ulkopuolelta.

Sosialidemokraattien mielestä yliopistojen on voitava mahdollisimman pitkälle itse päättää, miten monta henkilöä ne haluavat hallituksiinsa yliopiston sisältä ja ulkopuolelta. Esitämme, että vähintään kahden hallituksen jäsenen on oltava ulkopuolisia jäseniä. Yliopistolla itsellään on oltava myös oikeus päättää kummasta ryhmästä puheenjohtaja valitaan. Lisäksi mielestämme jokaisella hallituksen varsinaisella jäsenellä tulee olla henkilökohtainen varajäsen.

Säätiöyliopisto

Hallituksen esitykseen sisältyy säännökset kahdesta säätiöyliopistosta. Säätiöiden hallituksen nimittävät valtioneuvosto ja elinkeinoelämän edustajat. Yliopistoyhteisöä kuullaan vain kahden hallituksen jäsenen valinnassa ja tämäkin vain säätiön sääntöjen perusteella. Tämä loukkaa syvästi yliopistollisen autonomian perusteita, ja ylintä valtaa ollaan siis siirtämässä yliopistoyhteisöltä itseltään sen rahoittajille. Taloudellisen autonomian parantaminen ei saa johtaa hallinnollisen autonomian kaventamiseen. Säätiöyliopistomallissakin tulee turvata itsehallinnon vaatimusten täyttyminen ja yliopistoyhteisöllä on itsellään oltava oikeus valita hallitus. Lisäksi asiantuntijoiden mukaan yliopistolakiehdotusta ei säätiöyliopistoja koskevien säännösten vuoksi voitaisi käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Yliopiston henkilöstön kelpoisuusvaatimukset

Yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen laatu edellyttävät mahdollisimman korkeita pätevyysvaatimuksia. Hallituksen esityksen mukaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin yliopistojen johtosäännöillä. Tämä johtaa helposti erilaisiin kelpoisuusvaatimuksiin samanlaisissa tehtävissä eri yliopistoissa. Mielestämme kelpoisuusvaatimuksista tulee edelleenkin säätää asetuksella.

Henkilöstön palvelussuhde

Esityksen mukaan henkilöstön ainoa palvelussuhdelaji on työsuhde. Virkasuhteeseen liittyy laillisuusperiaate: virassa on toimittava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja julkisin perustein. Työsopimussuhde on yksityisoikeudellinen suhde, jossa työntekijä velvoitetaan toteuttamaan työnantajan tahtoa. Yliopistojen aseman muutos ei estä sitä, että yliopistoissa olisi virkasuhteita. Mielestämme virkasuhde voidaan säilyttää edelleen niissä tehtävissä, joihin kuuluu julkisen vallan käyttöä ja virkavastuuta. Asiasta on säädettävä erillinen laki.

Lain on myös turvattava henkilöstön asema tarpeeksi selvästi. Henkilöstön asemaa ja uudistuksen vaikutusta henkilöstöön on lakiesityksessä ja sen perusteluissa käsitelty puutteellisesti. Esimerkiksi irtisanomistilanteessa virka- ja työsuhteiden oikeusturva on erilainen. Työsuhteessa palvelussuhteen jatkumiselle ei myöskään ole takeita virkavapausmenettelyn poistuessa. Yliopistoyhteisössä palvelussuhteen jatkuminen esimerkiksi vierailevana tutkijana tai akatemiatutkijana toimimisen jälkeen on kuitenkin merkittävä kysymys, ja siten palvelussuhdelaji kytkeytyy myös perustuslaissa suojattuun tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauteen. Kuitenkin yliopistojen henkilöstön rikosoikeudellinen vastuu järjestetään esitykseen sisältyvällä rikoslain muuttamisella. Esityksestä puuttuu henkilöstön oikeusasemaa selkeyttäviä ja oikeusturvaa vahvistavia säännöksiä.

Esityksen perusteluissa myös esitetään, että määräaikaisuuden perusteena voisi olla alan vakiintunut käytäntö. Emme hyväksy tätä ja pidämme neliportaista tutkijanuraa määräaikaisuuden perusteena liian väljänä. Neliportaisen tutkijanuran kahdella alimmalla portaalla on määräaikaisia tehtäviä, mutta kahdella ylimmällä portaalla tehtävät ovat pääsääntöisesti pysyviä.

Tavoitteiden asettaminen

Esityksessä opetusministeriö ja yliopisto sopivat määrävuosiksi kerrallaan yliopiston toiminnalle asetettavista koulutus- ja tiedepolitiikan kannalta keskeisistä määrällisistä ja laadullisista tavoitteista. Jos yliopistokohtaisia tavoitteita ei saada yhteensovitetuiksi, opetusministeriö päättää määrällisistä ja laadullisista tavoitteista siltä osin, kuin ne ovat yliopistolle osoitettavan rahoituksen perusteena. Tämä antaa ministeriölle kohtuuttoman suuren roolin yliopistojen tavoitteiden asettamisessa. Esitämme, että jos osapuolten tulosneuvotteluissa ei päästä sopuun, asetettaisiin sovittelulautakunta, johon valtioneuvosto valitsee puheenjohtajan ja molemmat osapuolet valitsevat edustajansa.