PERUSTELUT

Ehdotuksen lähtökohtana on demokraattisen yhteiskunnan perusnäkemys, jonka mukaan kutakin yksilöä tulee kohdella samalla arvokkuudella ja kunnioituksella kuin muitakin. Jokainen teko, joka merkitsee ihmisiin kohdistuvaa loukkausta heidän etnisen alkuperänsä tai kulttuurisen taustansa vuoksi on ristiriidassa tämän perusnäkemyksen kanssa. Jos hyväksymme rasistisen väkivallan, hyväksymme käyttäytymisen, joka pidemmän päälle uhkaa koko demokraattista yhteiskuntaa.

Suomessa on viime syksyn aikana ollut tiedotusvälineissä uutisia rasistisia piirteitä omaavista väkivallanteoista. Erityistä huomiota on kiinnitetty Vantaan tapahtumiin, mutta myös Porvoossa tilanne suomalaista ja ulkomaalaista alkuperää olevien nuorten välillä on ollut jännittynyt. Tutkimustulosten rasistiset mielipiteet ovat yleistyneet Suomessa. Tämä koskee erityisesti nuoria. Tällainen kehitys on huolestuttava. Yhteiskunnalta vaaditaan voimakkaita toimenpiteitä rasististen tendenssien leviämisen estämiseksi. Osana tätä ehdotetaan suhtautumisen ankaroittamista rikoslaissa rasistisin tai muunlaisin suvaitsemattomin motiivein tehtäviin rikoksiin siten, että tällainen motiivi mainitaan nimenomaisena rangaistuksen koventamisperusteena.

Rikoslaissa ilmaistaan tuomitseva suhtautuminen rasismiin mm. kieltämällä erillisillä kriminalisoineilla kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja syrjintä (rikoslain 11 luvun 8 ja 9 §). Näiden kriminalisointien perustana on kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1970. Oikeusministeriön mukaan rasistiset motiivit voidaan tulkita seikkoina, jotka lisäävät rikoksentekijän syyllisyyttä ja joiden perusteella hänet voidaan tuomita normaalirangaistusta ankarampaan seuraamukseen. Tämä todetaan vastauksessa Eva Biaudet’n kirjalliseen kysymykseen KK 385/1995 vp. Ongelmana tässä on se, että ankara suhtautuminen kyseisiin rikoksiin jää riippuvaiseksi laintulkinnasta ja tuomioistuinkäytännöstä. Tällöin on myös epävarmaa, muodostuuko lain soveltaminen yhtenäiseksi samalla, kun lakitekstistä ei selkeästi ilmene, että kyseisiä rikoksia pidetään erityisen moitittavina. Tämän vuoksi nimenomainen säännös rangaistuksen koventamisesta on tarpeen. Tämä sekä parantaa oikeusturvaa että antaa selvemmin viestin siitä, että yhteiskunta ei hyväksy rasistisia tekoja.

Ruotsissa on rikoskaaressa ollut nimenomainen säännös rasistisista motiiveista rangaistuksen koventamisperusteena vuodesta 1994 lähtien. Ennen säännöksen voimaantuloa oli periaatteessa mahdollista ottaa huomioon rasistinen motiivi rangaistuksen mittaamisessa aivan Suomen nykyisen tilanteen tapaan. Ruotsissa katsottiin kuitenkin, että rasistisia motiiveja ei aina otettu riittävästi huomioon. Oli siis tarve osoittaa selkeämmin, että rasistiset ja vastaavat loukkaukset ovat seikkoja, joihin on kiinnitettävä suurempaa huomiota rangaistuksen mittaamisessa.

Lakiehdotuksessa ehdotetaan suojan antamista myös muille ryhmille kuin sellaisille, joihin kohdistuvia loukkauksia voidaan pitää rasistisina. Etniseen alkuperään ja uskontoon verrattavina seikkoina voidaan mainita mm. kieli, vammaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen. Säännöstä tulisi ensisijaisesti soveltaa silloin, kun rikos kohdistuu vähemmistöryhmiin. Sen tulisi kuitenkin olla sovellettavissa myös silloin, kun vähemmistöryhmään kuuluva kohdistaa rikoksensa johonkin enemmistöön kuuluvaan henkilöön nimenomaan sen vuoksi, että uhri kuuluu tähän ryhmään. Säännös voisi olla sovellettavissa myös rikoksissa, joissa sekä uhri että rikoksentekijä kuuluvat vähemmistöön. Säännöksessä mainitun motiivin ei tarvitse olla rikoksen ainoa motiivi. Riittää, että kyseinen motiivi on ollut yhtenä motiivina, jotta säännöstä voitaisiin soveltaa.