LAKIALOITE  31/2002 vp

LA 31/2002 vp - Arto Seppälä /sd ym.

Tarkistettu versio 2.0

Laki nuorten työpajatoiminnasta

Eduskunnalle

Työpajatoiminta on vakiintunut suomalaiseen yhteiskuntaan noin viidentoista vuoden aikana, ja 1990-luvulla siitä on muodostunut keskeinen suomalaisen työvoimapolitiikan nuoriin suunnattu toimi. Nuorisotyöttömyyden poistaminen normaalein työvoimapoliittisin keinoin on osoittautunut vaikeaksi ja ongelmalliseksi. Pajatoiminnalla pyritään nuorten ammatillisten valmiuksien tukemiseen, sillaksi koulutuksen ja työelämän välille. Yhtäältä paja on ammatin hahmottamisen paikka ja väline, toisaalta sosiaalista "terapeuttista tilaa", yksilön kasvun mahdollistavaa toimintaa. Sosiaalisten taitojen opettelu ja itsenäistymisen hahmottaminen ovat pajojen tavoitteita konkreettisten tuotantotavoitteiden lisäksi. Pajat nähdään myös nuorisotyön ja palvelujärjestelmän osaksi, esimerkiksi ammattikoulutuksen keskeyttäneille.

Toiminnassa on arviolta mukana vuosittain n. 10 000 nuorta sekä heitä varten n. 700—800 työpajojen henkilökuntaan kuuluvaa työntekijää. Siten kyseessä on nuorten kannalta varsin mittava toimintamuoto. Nuorten työpajojen merkitys ja luonne on vaihdellut sen mukaan, millainen on ollut nuorten työllisyystilanne ja mahdollisuus sijoittua normaaliin kiertoon yhteiskunnassa. Työpajatoiminnan kohteeksi ovat viime vuosina jääneet yhä selvemmin ammattikouluttamattomat nuoret, joilla työttömyys on jatkunut pitkään ja joilla on monia ongelmia.

Vuosittain työpajatoimintaa rahoitetaan n. 300 miljoonalla markalla. Rahoitus koostuu kuntien ja työvoimahallinnon kansallisista määrärahoista, ESR:n tuista sekä kansallisista OPM:n kehittämisrahoista ja vähäisessä määrin myös RAY:n tuista. Pajatoiminta on kuitenkin ollut lyhytaikaisten avustusten ja projektiluontoisten tukien varassa elävää, jolloin pitkän aikavälin strateginen suunnittelu ja toiminnan resursoiminen on ollut vaikeaa. Tulokselliseen työhön nuorten tukemisessa tarvitaan kuitenkin vakaat resurssit, kuten muissakin kuntoutus-, koulutus- ja ohjauspalveluissa. Nuorten työpajoille on asetettu niiden nykyisiin resursseihin nähden hyvin korkeat vaatimukset. Siksi rahoitusta onkin tarpeellista lisätä ja vakauttaa.

Työpajojen henkilöstö on varsin heterogeenista. Vakinaista ammatillisesti koulutettua henkilöstöä pajoilla on aivan liian vähän ja varsinainen työnohjaus tapahtuu usein työllistettyjen, joskin ehkä ammattitaitoisten ohjaajien toimesta. Kun pajojen tehtävänä on ohjata nuoria ammattikoulutukseen tai työmarkkinoille sekä tukea nuorten itsetuntoa ja elämänhallintaa, ei nykyinen tilanne henkilöstön osalta anna edellytyksiä tavoitteen tyydyttävään toteuttamiseen.

Nuorten työpajatoiminnan vaikuttavuuden arviointi on varsin kirjavaa. Resurssien puutteen vuoksi pajoilla ei juuri ole mahdollisuuksia seurata asiakkaidensa sijoittumista pajakauden jälkeen. Koska pajatoiminnan yhtenä tarkoituksena on toimia yhtenä nuorten yhteiskunnallisena turvaverkkona, tulee toiminnan seurantaa kehittää pitkäjännitteisemmäksi. Muutoin riskinä on, että pajatoiminnasta tulee vain syrjäytymisvaarassa olevien nuorten parkkipaikka.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on ollut hyvä askel viimesijaisten toimien käynnistämisessä viranomaisten, nuoren ja kuntoutuspalveluiden tuottajan yhteistyönä. Lailla nuorten työpajatoiminnasta tuettaisiin samansuuntaista kehitystä turvaamalla työpajatoiminnan kehittymistä monipuolisten tuki- ja ohjauspalveluiden toimintayksiköiden suuntaan. Näin pajoille luotaisiin edellytykset nuoren kokonaisvaltaiseen huomioimiseen, pajajakson jälkeisten polkujen rakentamiseen ja nuorten ammatinvalinnan edistämiseen ja selkiyttämiseen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

nuorten työpajatoiminnasta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Nuorten työpajatoiminnan tarkoituksena on tarjota toimintoja 15—25-vuotiaiden nuorten osaamisen, elämänhallinnan ja -laadun sekä omaehtoisuuden lisäämiseksi ja parantaa heidän suoriutumismahdollisuuksiaan koulutuksessa, työmarkkinoilla ja koko yhteiskuntaan kuulumisessa.

2 §

Nuorten työpajatoiminnan järjestää kunta. Kunta voi järjestää työpajatoiminnan itse, tekemällä kirjallisen sopimuksen sen järjestämisestä toisen kunnan tai kuntayhtymän taikka yhdistyksen, osakeyhtiön tai säätiön kanssa.

3 §

Jokaiselle työpajatoimintaan osallistuvalle nuorelle tulee laatia yksilöllinen toimintasuunnitelma. Työpajojen tulee seurata toimintasuunnitelman toteutumista ja nuoren sijoittumista pajakauden jälkeen.

4 §

Pajavetäjien ammatillisista pätevyysvaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.

5 §

Tämän lain nojalla kunnan järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/1992).

6 §

Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo tämän lain noudattamista.

7 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2002.

_______________

Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2002

  • Arto Seppälä /sd
  • Harry Wallin /sd
  • Erkki Kanerva /sd
  • Kari Rajamäki /sd
  • Risto Kuisma /sd
  • Tuula Haatainen /sd
  • Kari Urpilainen /sd
  • Marjaana Koskinen /sd
  • Pekka Vilkuna /kesk
  • Rakel Hiltunen /sd
  • Susanna Huovinen /sd
  • Paula Lehtomäki /kesk
  • Raimo Mähönen /sd
  • Jouni Backman /sd
  • Tuija Nurmi /kok
  • Inkeri Kerola /kesk
  • Juha Rehula /kesk
  • Niilo Keränen /kesk
  • Merikukka Forsius /vihr
  • Heli Paasio /sd
  • Kirsi Ojansuu /vihr
  • Kari Kärkkäinen /kd
  • Petri Salo /kok
  • Marja Tiura /kok
  • Hannu Takkula /kesk
  • Tuija Brax /vihr
  • Raimo Vistbacka /ps
  • Kari Uotila /vas
  • Jouni Lehtimäki /kok
  • Reijo Laitinen /sd
  • Reijo Kallio /sd
  • Saara Karhu /sd
  • Pia Viitanen /sd
  • Rauha-Maria Mertjärvi /vihr
  • Jari Leppä /kesk
  • Lauri Oinonen /kesk
  • Tero Rönni /sd
  • Lauri Kähkönen /sd
  • Matti Huutola /vas
  • Katja Syvärinen /vas
  • Unto Valpas /vas
  • Pertti Turtiainen /vas
  • Anne Huotari /vas
  • Jukka Vihriälä /kesk
  • Matti Väistö /kesk
  • Margareta Pietikäinen /r
  • Marja-Liisa Tykkyläinen /sd
  • Tapio Karjalainen /sd
  • Valto Koski /sd
  • Kari Kantalainen /kok