Lakialoitteessa ehdotetaan, että kodinhoitopalvelut liitettäisiin yleispätevästi verotettavien työsuhde-etujen joukkoon ja niille määriteltäisiin 50 prosentin verotusarvo verohallituksen vahvistamasta käyvästä arvosta.

Suomessa perheen elättäminen vaatii molempien vanhempien työssäkäyntiä. Työelämän jatkuva muutos, kiristyvä työtahti ja jatkuvan lisäkouluttautumisen tarve vaikuttavat myös perheen arkeen. Työpäivän jälkeen kotona odottavat työt kaventavat entisestään perheen mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä.

Työsuhde-eduilla pyritään kannustamaan työntekijöitä entistä parempiin suorituksiin ja palkitaan hyvin tehdystä työstä. Työnantajan vaihtoehdot näiden etujen tarjoamisessa ovat kuitenkin suppeat. Auto- tai puhelinetua paremmin voitaisiin kodinhoitopalveluita työsuhde-etuina tarjoamalla edistää työntekijöiden työmotivaatiota ja jaksamista. Kun kotona ovat asiat järjestyksessä, on helpompi keskittyä myös työhön. Työnantajien kautta kodinhoitopalveluiden tilaaminen olisi myös säännöllisempää, mikä synnyttäisi uusia pysyviä työpaikkoja ja lisäisi kotipalveluyritysten kannattavuutta ja mahdollisuutta kehittää toimintaansa.

Tähän asti kotona tehtävän työn tukemista on tarkasteltu lähinnä sen työllistävän merkityksen eikä palvelujen tarvitsijoiden kautta. Eduskunnan päätöksellä on kokeiltu kahta mallia. Sekä verovähennys- että yritystukimalli ovat molemmat osoittautuneet omalla tavallaan ongelmallisiksi. Yritystukimalli on liian byrokraattinen, ja verovähennyskin hyödyttää veronmaksajaa pitkällä viiveellä. Työntekijöiden innostus työnantajien tarjoamaa kodinhoitotukea kohtaan on ollut suurta, mutta työnantajat ovat todenneet kodinhoitoedun tarjoamisen työsuhde-etuna liian monimutkaiseksi ja työlääksi. Kodinhoidolle ei ole määritelty verotusarvoa, joten yrityksille onkin annettu ohjeet kodinhoitoedun arvon laskemiseksi sen suuruisena, mitä kodinhoitopalveluita toimittanut yritys on laskuttanut tunnilta. Viimeisten selvitysten mukaan kodinhoitopalvelujen hinnat vaihtelevat suuresti, jolloin edullisimman vaihtoehdon kilpailuttaminen lisää kodinhoitopalvelua työsuhde-etuna tarjoavan työnantajan työtä kohtuuttomasti.

Malli tämänkaltaisesta työsuhde-edusta löytyy Ruotsista, jossa työnantajat voivat palkita työntekijöitään kodinhoitoavun työsuhde-edulla. Näin työnantaja sitoutuu tukemaan työntekijänsä hyvinvointia, mikä vaikuttaa suoraan työsuoritukseen. Varsinkin naisille uudistus olisi merkittävä. Vielä nykyään voimavarojen jako työuran ja perheen hoidon välillä on raskasta, ja tämänkaltainen uudistus on tarpeellinen. Toisaalta lainmuutoksella lavennetaan palvelualojen markkinoita, mikä kasvattaisi työllistymistä sekä siirtäisi jo tehtävää työtä verotuksen piiriin.

Tämän lakialoitteen tarkoituksena on muuttaa lainsäädäntöä siten, että kodinhoitopalvelut saisivat luontoisetujen kaltaisen verotuskohtelun. Lakialoitteessa kodinhoitoedun verotusarvoksi esitetään 50:tä prosenttia palvelun arvioidusta käyvästä arvosta. Lakialoitteessa tarkoitetaan kodinhoitopalveluilla kodin huoltamiseen liittyviä palveluita, kuten esim. siivousta, pyykinpesua ja ostosten tekoa.