LAKIALOITE 33/2011 vp

LA 33/2011 vp - Kari Tolvanen /kok ym.

Tarkistettu versio 2.0

Laki rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa esitetään, että lapsiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistukset korotetaan samansuuruisiksi kuin raiskausrikoksissa on tällä hetkellä.

Aloitteessa ehdotetaan, että rikoslain 20 luvun 6 §:ssä tarkoitettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus muutetaan vastaamaan rikoslain 20 luvun 1 §:ssä tarkoitettua raiskauksen vähimmäisrangaistusta. Ehdotettu toimenpide tarkoittaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön nykyisen neljän kuukauden vähimmäisrangaistuksen koventamista yhdeksi vuodeksi vankeutta. Lakialoitteessa ehdotetaan myös, että rikoslain 20 luvun 7 §:ssä tarkoitettu törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus muutetaan vastaamaan rikoslain 20 luvun 2 §:ssä tarkoitettua törkeän raiskauksen vähimmäisrangaistusta. Ehdotettu toimenpide tarkoittaisi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön nykyisen vähimmäisrangaistuksen, yhden vuoden vankeutta, muuttamista vähintään kahdeksi vuodeksi vankeutta.

PERUSTELUT

Nykyisen lainsäädäntömme mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistus on vankeutta vähintään vuosi ja enintään kymmenen vuotta. Oikeuskäytäntömme mukaan rikoksentekijä tuomitaan pikemminkin laissa mainitun vähimmäis- kuin enimmäisrangaistuksen mukaisesti. Nykyisin rikoksista tuomittuja rangaistuksia ei voida pitää yleisesti hyväksyttävinä eikä yleisen oikeustajun mukaisina, kun tarkastellaan erityisesti teon traumatisoivia ja haitallisia seurauksia uhrille. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa useasti lapselle kipua ja psykosomaattisia oireita. Uhrin toipuminen voi kestää pitkään, eikä uhri usein toivu traumoistaan koskaan.

Kun tarkastellaan lapsiin kohdistuvia rikoksia yleisesti ottaen, voidaan todeta, että lapset ovat herkin ja haavoittuvin ryhmä eikä heillä ole missään tilanteessa mahdollisuutta puolustautua aikuisen tavoin. Tämän lisäksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on etenkin perheen sisäisissä tapauksissa pitkään jatkuva ja julma rikos, mikä tulisi erityisesti ottaa huomioon rangaistusasteikkoja määritettäessä. Erityisesti on korostettava myös sitä, että pääsääntöisesti lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikoslaji, jossa esiintyy runsaasti uusintarikollisuutta ja rikollisella on useita uhreja. Tämän lisäksi poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on kasvanut vuosittain. Näin ollen pidempi tuomio yleisestävässä mielessä vähentäisi rikoksen uusimismahdollisuutta ja rikosten todellisen määrän kasvua rikoksentekijän vankilassaoloaikana.

Riihimäen vankilassa on käytössä seksuaalirikoksiin syyllistyneille erityinen hoito-ohjelma, jonka tulokset ovat olleet lupaavia. Julkisuudessakin on kerrottu, että tällaisessa hoidossa olevista vangeista kaikki eivät kuitenkaan ehdi käydä hoitoa loppuun saakka, koska tuomio on liian lyhyt. Lisäksi osa tuomituista ei pääse lyhyen rangaistuksensa vuoksi lainkaan hoitoon. Vapaana oleva seksuaalirikollinen ei välttämättä ole motivoitunut hoidon vastaanottamiseen, kun vastaavasti vankilassa ollessa halu hoito-ohjelmaan osallistumiseen on suurempi.

Vähimmäisrangaistuksien koventamisesta puhuttaessa usein pidetään ongelmallisena vankien määrän ja kustannuksien lisääntymistä. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on rikoslaji, jossa on huomattavan paljon uusintarikollisuutta. Oikeuskäytännön kokonaisvaltainen muuttaminen ankarampaan suuntaan lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja sen törkeässä tekomuodossa vähentävät seksuaalirikoksia. Se edelleen vähentää rikoksien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia, joita rikosten jälkeinen hoito aiheuttaa uhrille sekä tekijälle. Tämän lisäksi rikosten vähentyessä myös muun muassa esitutkintavaiheen ja tuomioistuinvaiheen kustannukset vähenisivät.

Säädösperustana on otettava huomioon YK:n lasten oikeuksien julistus, josta sittemmin muodostui valtioita oikeudellisesti velvoittava, alle 18-vuotiaita lapsia koskeva lasten oikeuksien sopimus. Se takaa lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Sen neljä yleistä periaatetta ovat syrjimättömyys (artikla 2), lapsen edun huomioiminen (artikla 3), oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6) sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen (artikla 12). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja sen törkeän tekomuodon vähimmäisrangaistuksien koventaminen on linjassa lapsen oikeuksien sopimuksessa mainittujen periaatteiden kanssa.

Myös hallitusohjelmassamme tuodaan esille rikosten uhrien aseman parantaminen ja erityisesti ns. haavoittuviin ryhmiin (lapset, vanhukset, vammaiset jne.) kohdistuvan väkivallan parempi tunnistaminen ja sen ehkäisy. Esitetty lainsäädännöllinen muutos toteuttaisi myös hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta etenkin rikosten uhrin aseman parantamisessa sekä haavoittuvaan ryhmään, lapsiin, kohdistuvan väkivallan ehkäisyä. Tämän lisäksi hallitusohjelmassa viitataan seksuaalirikoslainsäädännön kiristämiseen, jota ehdotettu lainsäädännöllinen muutos lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja sen törkeässä tekomuodossa suoraan toteuttaisi.

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia pitää ehkäistä monin eri keinoin. Lapsille annettava valistus, poliisin ns. paljastava tutkinta ja lainsäädännön muutokset, mm. lasten kanssa työskentelevien turvallisuusselvitykset, ovat hyviä, mutta eivät riittäviä keinoja. Seksuaalirikoksiin syyllistyneet täytyy jatkossa pitää lakialoitteen mukaisesti entistä pidempään vankilassa, jossa he saavat asianmukaista hoitoa ja jossa he eivät ole vaaraksi lapsille.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain (39/1889) 20 luvun 6 ja 7 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 540/2011, seuraavasti:

20 luku

Seksuaalirikoksista

6 §

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Yritys on rangaistava.

7 §

Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Jos

1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka

2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä

a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,

b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai

c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi,

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

_______________

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

_______________

Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2011

  • Kari Tolvanen /kok
  • Pauli Kiuru /kok
  • Kalle Jokinen /kok
  • Eero Suutari /kok
  • Markku Eestilä /kok
  • Sinuhe Wallinheimo /kok
  • Outi Mäkelä /kok
  • Jukka Kopra /kok
  • Janne Sankelo /kok
  • Reijo Hongisto /ps
  • Mika Niikko /ps
  • Markku Mäntymaa /kok
  • Raija Vahasalo /kok
  • Marjo Matikainen-Kallström /kok
  • Anne Louhelainen /ps
  • Johanna Jurva /ps
  • Tom Packalén /ps
  • Sofia Vikman /kok
  • Ismo Soukola /ps
  • Lenita Toivakka /kok
  • Suna Kymäläinen /sd
  • Anne Holmlund /kok
  • Peter Östman /kd
  • Juho Eerola /ps
  • Sauli Ahvenjärvi /kd
  • Pia Kauma /kok
  • Aila Paloniemi /kesk
  • Sari Palm /kd
  • Jaana Pelkonen /kok
  • Arto Satonen /kok
  • Tapani Mäkinen /kok
  • Jouko Jääskeläinen /kd
  • Anne-Mari Virolainen /kok
  • James Hirvisaari /ps
  • Annika Saarikko /kesk
  • Hanna Mäntylä /ps
  • Ari Jalonen /ps
  • Maria Lohela /ps
  • Vesa-Matti Saarakkala /ps
  • Ville Vähämäki /ps
  • Pentti Oinonen /ps
  • Arja Juvonen /ps
  • Jari Lindström /ps
  • Kaj Turunen /ps
  • Ritva Elomaa /ps
  • Osmo Kokko /ps
  • Maria Tolppanen /ps
  • Reijo Tossavainen /ps
  • Laila Koskela /ps
  • Juha Väätäinen /ps
  • Anssi Joutsenlahti /ps
  • Pietari Jääskeläinen /ps
  • Lea Mäkipää /ps
  • Pertti Virtanen /ps
  • Timo Soini /ps
  • Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
  • Tapani Tölli /kesk
  • Kristiina Salonen /sd
  • Aino-Kaisa Pekonen /vas
  • Elisabeth Nauclér /r
  • Antti Rantakangas /kesk
  • Antti Kaikkonen /kesk
  • Merja Kuusisto /sd
  • Jussi Niinistö /ps
  • Hanna Tainio /sd
  • Eila Tiainen /vas
  • Risto Kalliorinne /vas
  • Pirkko Mattila /ps
  • Sari Sarkomaa /kok
  • Olli Immonen /ps
  • Jani Toivola /vihr
  • Esko Kiviranta /kesk
  • Kimmo Kivelä /ps
  • Markku Eestilä /kok
  • Heikki Autto /kok
  • Satu Haapanen /vihr
  • Maarit Feldt-Ranta /sd
  • Timo Heinonen /kok
  • Petteri Orpo /kok
  • Leena Harkimo /kok
  • Mikko Alatalo /kesk
  • Sanna Lauslahti /kok
  • Ben Zyskowicz /kok
  • Pertti Salolainen /kok
  • Eero Lehti /kok
  • Lasse Männistö /kok
  • Ilkka Kanerva /kok

​​​​