PERUSTELUT

Kuluttajat ovat kiinnostuneita ruoka-aineiden ravintoarvoista. EU:n komissio on jo vuonna 2007 todennut, että ravintoarvomerkinnät ovat yksi tehokas keino tiedottaa kuluttajille elintarvikkeiden koostumuksesta ja auttaa heitä tekemään tietoon perustuvia valintoja. Suomessa elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä määrätään kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä (1084/2004). Tällä hetkellä ravintoarvojen ilmoittaminen ei ole pakollista muiden kuin terveysvaikutteisina markkinoitavien tuotteiden osalta. Useimmissa elintarvikepakkauksissa ravintoarvot on kuitenkin ilmoitettu vapaaehtoisesti.

Valtioneuvoston selonteossa elintarviketurvallisuudesta 2013—2017 todetaan, että lihavuus on edelleen ja tulee jatkossa olemaan suurin ruokaan liittyvä uhka. Se on muun muassa merkittävä taustekijä suomalaisten tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, 2-tyypin diabeteksessa sekä sydän- ja verisuonitaudeissa. Onkin tärkeää löytää keinoja liikalihavuuden ehkäisemiseksi. Energiasisältömerkintöjen pakollisuus kaikissa elintarvikkeissa olisi tällainen keino.

EU:n asetuksen 1169/2011 myötä elintarvikkeiden ravintoarvojen merkitseminen muuttuu pääosin pakolliseksi. Asetuksessa on kuitenkin rajattu merkintäpakon ulkopuolelle yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät juomat. Komissio on luvannut ottaa 13.12.2014 mennessä kantaa siihen, olisiko alkoholijuomiin sovellettava tulevaisuudessa erityisesti energiasisältöä koskevien tietojen ilmoittamisvaatimusta.

Alkoholi sisältää runsaasti energiaa: keskioluessa sitä on yhtä paljon kuin sokeripitoisessa limonadissa. Lisäksi alkoholi on lihavoitumisen kannalta haitallisempaa kuin ruoka, koska se edistää rasvan kertymistä vatsaontelon sisään ja maksaan. Alkoholin sisältämä energiamäärä jää kuluttajilta kuitenkin helposti tiedostamatta. Alkoholijuomien ravintoarvo- ja erityisesti energiasisältömerkinnöillä parannettaisiin kuluttajien tietoisuutta tuotteiden terveysvaikutuksista ja vaikutettaisiin liikalihavuutta ehkäisevästi.