Tämän ajan talouden suurin ongelma on se, miten turvata metsäteollisuudessa 25 000 työpaikkaa. Kyse on lähinnä raaka-aineen eli puun saannista. Raaka-ainepula on pahentunut sen jälkeen, kun Venäjän asettamat puutullit ovat tulleet voimaan. Tuontipuun korvaaminen kotimaisella puulla onkin noussut yhdeksi keskeiseksi vaateeksi. Sitä, miten saataisiin lähes pysähdyksissä oleva puukauppa liikkeelle, ovat monet työryhmät miettineet. Esityksiäkin on annettu, mutta mitään parannusta tilanteeseen ei ole varsinaisesti tullut.

Hallitus arvelee, että metsätulon lievempi verottaminen voisi olla eräs avain kauppojen syntymiselle, ja suunnittelee tästä syystä metsävähennyksen korottamista 50 prosentista 60 prosenttiin. Tämän esityksen vaikutus olisi lähinnä marginaalinen, koska se koskisi vain rajoitettua määrää kaikista metsätiloista. Jos huoli työpaikoista on aito, tulisi ennakkoluulottomasti ryhtyä merkittävämpiin toimenpiteisiin. Verohelpotustoimenpiteiden tulisi koskea kaikkia metsätiloja ja olla myös tuntuvia. Paras keino olisi lieventää puukaupan verotusta. Pörssiyhtiöiden maksamien osinkojen verotus on metsäverotusta edullisempaa.

Nimellinen veroprosentti on kaikista pääomatuloista sama 28 prosenttia, mutta julkisesti noteeratun yhtiön maksamasta osingosta katsotaan 70 prosenttia veronalaiseksi pääomatuloksi ja 30 prosenttia on verovapaata tuloa. Näiden todellinen veroprosentti onkin 19,6. Vastaavan kaltaiseen siirtymistä tulisi harkita puukaupassakin. Huomattavaa on se, että julkisoikeudelliset yhteisöt, kuten kunnat ja seurakunnat, maksavat metsän myynnistä vain alle 7 prosenttia pääomaveroa. Yksityismetsänomistajien 28 prosentin vero on kohtuuton. Siksi sitä on tuntuvasti alennettava. Se johtaisi puukaupan virkoamiseen.

Suomen puuhuollon turvaamiseksi tarvitaan niitä toimia, jotka positiivisesti kannustavat metsänomistajia puun myyntiin. Tällöin selkein keino on alentaa puun myyntikynnystä alentamalla merkittävästi puun myyntiveroa. Metsän ja erityisesti tukkipuun kasvatus on sukupolvien yli tapahtuvaa toimintaa. Saavuttaakseen päätehakkuuvaiheen metsä sijaintipaikastaan riippuen tarvitsee hoitotoimin tehostettunakin 70—100 vuotta, jopa enemmänkin. Nykyinen myyntiin tuleva tukkipuu on kasvanut pääosin pinta-alaverotuksen aikana, jolloin metsä on jo vuosikymmenten aikana tullut täydellisesti verotetuksi tuloverotuksessa keskimääräiseen metsän tuottoon perustuen. Nyt myyntiin tulevaan puuhun kohdistuu kuitenkin täysi myyntiverotus, joka on samaan vero-objektiin selkeästi kohdistuva kaksinkertainen tulovero jo aiemmin verotetusta kohteesta. Erityisesti, jos metsä on ollut pinta-alaverotusjärjestelmän piirissä vuoden 2005 loppuun saakka, on verotuksen kaksinkertaisuus lähes täydellinen tukkipuun osalta. Vain kahden verovuoden (2006 ja 2007) puun kasvu 70—100 vuoden ajalta jäisi yksinkertaisen ja normaalin verotuksen piiriin. Jos metsä on ollut 13 vuoden siirtymäkauden ajan myyntiverotuksen piirissä, on kaksinkertaisen verotuksen osuus tukkipuusta 15 vuotta vähemmän 70—100 vuodesta. Joka tapauksessa kaksinkertainen tuloverotus samasta vero-objektista on normaalien tai varsinkin alhaisten puunhintojen aikana voimakas jarruttava tekijä puukaupoissa. Tämä on hyvin kielteinen tosiasia tilanteessa, jossa tulisi voimakkaasti lisätä kotimaisen puun myyntiä puuta jalostavan teollisuuden ja tuotannon tarpeisiin.

Puun myyntiveron alentaminen olisi yksinkertainen, tasapuolinen ja selkeä keino puuhuollon turvaamiseksi välittömästi. Myyntiveron merkittävä alennus lisäisi heti puun myyntiä. Nyt esitetty veronhuojennus ensiharvennuspuulle on oikeansuuntainen toimi, mutta se ei todellisuudessa ole riittävä. Suomen sahateollisuus ja mekaaninen puuta jalostava teollisuus tarvitsevat tukkipuuta, ensiharvennuspuu on parhaimmillaankin vain marginaalisessa osassa. Kemiallisesti puuta jalostavalle teollisuudelle ja energiakäytössä ensiharvennuspuulla on merkitystä, mutta tosiasiallisesti parhaimman ja merkittävimmän raaka-aineensa paperiteollisuus saa tukkipuiden pinta-aineksesta. Saha- ja mekaaninen puuteollisuus toimittavat tämän pääosin hakkeena kemialliselle puuta jalostavalle teollisuudelle. Tämä on korkeiden laatutekijöiden (pitkäkuituisuus) ja suuren määrän vuoksi erityisen merkittävä raaka-aine paperiteollisuudelle, jossa suomalaisen tuotteen on nimenomaan laatutekijöidensä avulla turvattava kilpailukyky vientimarkkinoilla.

Puun myyntiveroon kohdistuva alennus on välttämätöntä kohdistaa nimenomaan tukkipuulle, jos tavoitellaan puuhuollon turvaamiseksi suuria puumääriä ja juuri sellaista puuta, joka vastaisi parhaiten kaikkiin puuta jalostavan teollusuden ja toiminnan tarpeisiin. Jos puun myyntiveron alennus kohdistetaan kaikkiin puunmyynteihin, vältytään samalla myös ongelmia tuottavalta ensiharvennuspuun määrittelyltä.

Tukkipuusta saadaan suurimmat määrät erityisesti ns. päätehakkuista, joiden jälkeen tapahtuu metsän uudistus. Tukkipuuhun ulottuva veronalennus edistäisi mitä tehokkaimmin uuden metsän aikaansaamista ja loisi pohjan metsäteollisuuden kestävälle puuhuollolle vastaisuudessakin Suomessa.

Kun todella tarvittavat suuret puumäärät saadaan tukkipuusta, on välttämätöntä saada nimenomaan tukkipuu puun myyntiveron alennuksen piiriin. Ensiharvennuspuun veronhuojennus on kuitenkin perusteltua metsänhoidollisista ja metsänomistajia omatoimiseen puunhankintaan (esim. hankintahakkuut) kannustavista syistä. Samalla edistetään myös puuhun perustuvan bioenergian saantia. Tukkipuuhun kohdistuva verohelpotus toimii näissä tarkoituksissa vielä paljon voimakkaammin. Harvennushakkuilla ensiharvennuksen jälkeen edistetään kaikkein voimakkaimmin metsän kasvua ja puuston elinvoimaisuutta toimia myös tehokkaana hiilinieluina ilmastokysymyksen kannalta. Näissä harvennushakkuissa saadaan sekä tukkipuuta että kuitupuuta runsaasti ensiharvennuksia enemmän teollisuuden eri tarpeisiin. Päätehakkuut, jotka luovat uuden pohjan metsän kasvulle, tuottavat eniten parasta tukkipuuta ja lisäksi kuitu- ja energiapuuta. Lisäksi, jos kaatojen energiakäyttöä halutaan, antavat tukkipuuta tuottavat päätehakkuut valtavat bioenergian saannin mahdollisuudet edellä esitetyn lisäksi.

Edellä olevan perusteella on täten kaikilta osin selvää, että puun myyntiveron alennus tulee kohdistaa kaikkiin puutavaraeriin ja -laatuihin maamme puuhuollon turvaamiseksi. Tämä olisi osaltaan eliminoimassa kaksinkertaisen verotuksen ongelmaa samasta verokohteesta ja edistäisi ja kannustaisi parhaimmalla tavalla kiinnostusta metsien hoitoon, uudistamiseen ja kasvatukseen. Suomen yksityismetsien hakkuumäärä vuonna 2007 oli 47,9 miljoonaa kiintokuutiometriä. Riittävän puuhuollon turvaamiseksi tarvitaan lisähakkuita 15 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tämä on lähes kokonaan mahdollista yksityismetsistäkin, jolloin kauppatilanteeseen kohdistuva puun myyntiveron alennus olisi paras keino välittömästi turvata maan puuhuolto ilman yhdenkään tehtaan tai sahan sulkemista raaka-ainepulan vuoksi.

Veronalennus puun myynnissä olisi paras ratkaisu myös puun ostajien ja tarvitsijoiden kannalta, koska se ei lisäisi raaka-ainekustannuksia vaan olisi niitä selvästi alentamassa ja parantamassa täten kilpailukykyä ja menestymistä vientimarkkinoilla. Tällä olisi erittäin suuri merkitys raaka-aineen saannin riittävyyden ohella.

Metsähakkuiden lisäys 15 miljoonalla kuutiometrillä toisi kansantaloudelle lisätuloja arviolta 250 miljoonaa euroa kone- ja kuljetusyrittäjien kautta. Jos lisää hakattavasta 15 miljoonasta kuutiometristä kaksi kolmasosaa eli 10 miljoonaa kuutiometriä tulee päätehakkuista, jotka edellyttävät metsän uudistusta, tämä 50 000 hehtaarin lisäuudistus toisi lisää kansantuloa 50 miljoonaa euroa vuodessa, jos uudistuskustannusten panos on 1 000 euroa hehtaarilta.

Täten välittömät 15 miljoonan kuutiometrin metsänhakkuut tuottavat kansantalouteemme ilman puun myyntituloja varovastikin arvioiden 300 mijoonan euron lisätulon metsätalouden ja kuljetuksen (keskimäärin 100 km:n etäisyydellä) osalta. Tästä valtion verotulojen osuus on varovastikin arvioiden vähennysten jälkeen 50 miljoonaa euroa. Nykyisellään puun myynnin 28 prosentin verokannalla 15 miljoonan kuutiometrin lisähakkuun tuotto olisi laskennallisesti suhteutettuna metsäveron tuottoon myydyltä kuutiometriltä vuonna 2007 8,81 euroa. 15 miljoonan kuutiometrin lisähakkuilla se tekee 132,15 miljoonaa euroa. Yhdessä metsätöiden ja kuljetuksen 50 miljoonan euron verotuoton kanssa tämä merkitsisi 182,15 miljoonan euron verotuottoa. Tätä rahasummaa vastaavalla prosenttiosuudella olisi vähennettävä välittömästi puun myynin veroprosenttia, jotta tulokseen päästäisiin. Metsäverotulo vuodelta 2007 on noin 400 miljoonaa euroa. Tästä summasta vähennetään metsän lisämyynnin tuoma verotuotto 132,15 miljoonaa euroa ja koneurakoitsijoiden kuljetusten ja metsän uudistamisen verotuotot 50 miljoonaa euroa eli yhteensä 182,15 miljoonaa euroa. Tulokseksi alennetulla metsäverolla koottavaksi summaksi muodostuu 217,85 miljoonaa euroa, jotta valtion verotulot metsätaloudesta eivät vähene.

Metsän kohdalla ylisukupolvisena toimintana tulisi pörssiyhtiöiden (30 prosenttia verovapaata tuloa) ja julkisoikeudellisten yhteisöjen (alle 7 prosenttia pääomaverokanta) käytännön tapaan yksityismetsänomistajien osalta katsoa 50 prosenttia myyntituloista verovapaiksi tuloiksi ja jäljelle jäävästä osuudesta tulisi maksaa 28 prosentin mukainen myyntivero. Näin voidaan turvata maan puuhuolto.