Suomessa on pitkään verotettu metsiä pinta-alaan perustuvalla verotusjärjestelmällä. Tätä järjestelmää on aikanaan kehitetty ja luotu siihen erilaisia metsänhoitoon kannustavia vähennysjärjestelmiä. Pinta-alaan pohjautuvan verotuksen perustana on ollut metsien luokitus maapohjan mukaan sekä aiemmin kolmen ja sittemmin kahden vuoden puun hintoihin perustuvat kuutiometrin verotusarvot. Pinta-alaan pohjautuva metsäverotus on ollut järjestelmänä metsien hoitoon kannustava verotusjärjestelmä, joka on ollut myös teknisesti vaivaton niin verovelvollisen kuin verottajankin kannalta.

Samalla pinta-alaverotus on taannut veronsaajille vakaana pysyvän metsäverotulon, millä seikalla on ollut nimenomaan maaseudun pienten ja metsävaltaisten kuntien kannalta myönteistä merkitystä. Koska metsien kierto on noin sadan vuoden luokkaa, metsäverotukseen kuuluu muusta verotuksesta olennaisesti poikkeavana piirteenä jatkuvuus ja pitkäjänteisyys. Tämä seikka on omiaan kannustamaan metsien hoitoa ja lisäämään metsänomistajien investointeja metsiin.

Verovuoden 1994 alusta lähtien metsien verotukseen tuli mukaan myyntituloihin perustuva verotus, jonka rinnalle päätettiin jättää entisen käytännön mukaisena pinta-alaan pohjautuva metsäverotus vuoteen 2005 asti ns. kolmentoista vuoden siirtymäajalle.

Metsätalouden ja metsien pitkäjänteisen hoidon kannalta, ottaen huomioon noin sadan vuoden kierto puunkasvatuksessa, kolmentoista vuoden siirtymäaika metsäverotuksessa on lyhytaikainen ja monia ongelmia tuottava. On ennakoitavissa suuriakin ongelmiksi muodostuvia vaihteluita puukauppoihin ja maan puuhuoltoon sekä ennen että jälkeen siirtymäkauden loppumisen. Metsänhoidollisesti on suuri vaara, että metsiä hakataan verotuksellisista syistä, jotka johtavat metsien hoidon kannalta vähemmän mielekkäisiin tuloksiin. Puun kasvatus ei ole verrattavissa lähtökohdiltaan biologisiin tosiasioihin perustuvana lyhytnäköiseen liiketoimintaan. Tämä perusasia tulee ottaa huomioon metsäverotuksessa.

Oikeudenmukaisuuden kannalta muodostuu vakavaksi ongelmaksi verovelvollisen kaksinkertainen metsäverotus, koska ensiksi on maksettu pinta-alavero ja edelleen jatkuvasti ja siirtymäkauden päättyessä tulee maksettavaksi myyntivero samasta puustosta toiseen kertaan. Tähän kaksinkertaisen verotuksen ongelmaan ei ole toistaiseksi vielä lainsäädännössä kiinnitetty huomiota. Kyse on suuresta oikeudellisesta ongelmasta verovelvollisen kannalta.

Nyt tällä lakialoitteella halutaan poistaa edellä mainittu verovelvolliseen kohdistuva oikeudellinen ongelma, samaan verokohteeseen tosiasiallisesti liittyvä kaksinkertainen verotus. Samalla halutaan turvata verovelvollisen itsenäisyys metsätaloutensa suunnittelussa ja toteutuksessa.

Maan puuhuollon ja puumarkkinoiden suuriksi ja pitkäaikaisiksi muodostuvat ongelmat saadaan lakialoitteessa ehdotetulla menettelyllä luontevasti ja pysyvästi eliminoitua ennen ja jälkeen siirtymäkauden päättymisen, koska siirtymäkauden kipupisteeksi muodostuvaa päättymistä ei ehdotetussa muodossa tule. Tällä seikalla on erittäin suuri vaikutus metsäteollisuudelle, maan yleiselle työllisyydelle ja koko kansantaloudelle.

Pinta-alaan pohjautuvaa metsien verotusta on mahdollista kehittää mm. erilaisin vähennyksin metsien hoitoa kannustavaksi, mikä elementti jo sinällään on mukana pinta-alaan pohjautuvassa järjestelmässä. Lakialoitteen mukainen pinta-alaverotuksen jatkaminen rinnakkaisena metsäveromuotona ei tuota teknisesti mitään ongelmia, koska järjestelmä sinällään on nykyisinkin hyvin toimiva kaikkien osapuolten kannalta.