Nuoruus- ja kouluvuodet ovat yksilön kasvuun ja
elämään valmistautumisen tärkeää aikaa,
jolle pohjan ovat luoneet varhaislapsuus ja lapsuus. Toivottavaa
olisi, että koulu- ja nuoruusvaihe elämässä voisi
korjata mahdollisia aiemmin elämässä syntyneitä ongelmia
ja että korjaamattomia ei tulisi lisää.
Ongelmat, joita tulee koulu- ja nuoruusvuosien aikana, tulisi hoitaa mahdollisimman
alkuvaiheessa. Tähän tarvitaan asiantuntevia henkilöitä eri
kouluissa.
Huomattavaa on se, että eri mediat, viihde, internet
ja erityisesti nuorisokulttuuri ovat voimakkaita vaikuttajia nuorten
elämässä. Ympäristön
vaikutteet eivät aina ole positiivisia, vaan voivat liian
usein vaikuttaa hyvinkin kielteisesti nuoriin. Samaan aikaan kodit
ja vanhemmat, joista monet ovat yksinhuoltajia tai uusperheiden
jäseniä, ovat monien ongelmien keskellä nuorten
kasvatuskysymyksissä. Täten yhteiskunnan tulisi
entistä enemmän tukea nuorten elämän
turvallista kasvua kohti aikuisuutta.
Ongelmat ilmenevät mm. siten, että merkittävällä osalla
nuorisoikäisistä on sellaisia koulunkäynti-
ja sopeutumisongelmia, joihin he tarvitsevat apua. Vaikeimmillaan
nämä ongelmat näkyvät koulunkäynnin
keskeyttämisinä ja mielenterveysongelmina. Mielenterveyden
ongelmiin tulisi tarjota apua jo varhaisessa vaiheessa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on maaliskuussa 2008 arvioinut,
että yhden syrjäytyvän nuoren aiheuttamat
kulut yhteiskunnalle ovat pelkästään
menetettyjen verotulojen muodossa noin 1 miljoona euroa. Stakesin
arvion mukaan tällä hetkellä noin 65 000
nuorta on sellaisessa syrjäytymisvaarassa, johon liittyy
koulutuksen jääminen kesken ja työelämän
ulkopuolelle ajautuminen. Samanaikaisesti on arvioitu, että noin joka
viidennellä nuorella on sellaisia mielenterveysongelmia,
joihin he tarvitsevat ulkopuolista apua. Nuorisoiän tavallisia
ongelmia ovat masennus ja ahdistuneisuus, jotka pitkittyessään voivat
muuttua vakavammiksi psykiatrisiksi häiriöiksi
ja itsetuhoiseksi toiminnaksi. Koska itsemurhan taustalla on usein
masennus, on syytä olla huolissaan Stakesin kouluterveyskyselyjen tuloksista.
Niiden mukaan noin joka kymmenes yläkoulu- ja lukioikäinen
nuori kärsii keskivaikeista tai vaikeista masennusoireista.
Tytöt potevat masennusoireita poikia enemmän.
Lisäksi viime vuosina nimenomaan tyttöjen masennusoireet
ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Viimeisimmissä kouluterveyskyselyissä ilmeni,
että 18 prosenttia peruskouluikäisistä ja
14 prosenttia lukioikäisistä kärsi masennusoireista
(Stakes 2006). Itsemurhien ehkäisytyön näkökulmasta yksi
yhteiskuntamme suurimpia haasteita onkin masennuksen tunnistaminen
sekä masennuksesta kärsivien lasten ja nuorten
auttaminen. Suomessa olisi siis syytä kehittää nuorten
itsemurhien ehkäisytyötä ja
suunnata siihen yhä enemmän voimavaroja. Itsetuhoisuuden
riskitekijöistä ja ennusmerkeistä sekä itsemurhalta
suojaavista tekijöistä tulisi olla tarjolla runsaasti
tietoutta niin vanhemmille kuin lasten ja nuorten parissa
työskenteleville ammattilaisille. Erityisen tärkeää olisi
oppia tunnistamaan masentuneet ja itsemurhavaarassa olevat lapset
ja nuoret.
Peruskoululain ja lastensuojelulain säädösten turvin
on rakennettu varsin hyvä oppilashuoltoverkosto. Koulupsykologien
ja koulun sosiaalityöntekijöiden (koulukuraattorit)
palveluiden järjestäminen oppilaille on koulutuksen
järjestäjän lakisääteinen
tehtävä. Samalla peruskoulujen oppilashuollon
tärkeänä tehtävänä on
tukea opettajia ja oppilaiden vanhempia kasvatustehtävässään.
Peruskoulun oppilashuoltoa säätelevät
perusopetuslain (477/2003) 31 a §,
jossa vahvistetaan oppilaiden oikeus kouluterveyshuollon ja oppilashuollon
palveluihin, sekä lastensuojelulain (417/2007)
9 §, jossa täsmennetään,
että oppilashuollolla tarkoitetaan tässä yhteydessä psykologi-
ja kuraattoripalveluita.
Yliopisto-opiskelijoiden kohdalla mielenterveyspalvelut on järjestetty
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS)
kautta. Kaikilla yliopistopaikkakunnilla on YTHS:n toimipisteet, joiden
palveluja opiskelijat voivat käyttää.
Näitä palveluja myös käytetään
ja tarvitaan erittäin paljon.
Perusteltua on, että myös lukioiden ja ammattioppilaitosten
opiskelijoilla tulee olla vastaava oikeus oppilashuoltoon ja mielenterveyspalveluihin.
Tällä hetkellä tämä oikeus
puuttuu täysin. Lukiolain (629/1998)
29 a § 2 momentin mukaan koulun tulee
antaa vammaiselle ja erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle
tietoa kansanterveyslain ja lastensuojelulain tarkoittamista palveluista
ja ohjausta käyttää niitä. Ammatillisesta
koulutuksesta annetun lain (630/1998) 37 a §:ssä oppilaitos
velvoitetaan yhteistoimintaan oppilaan tarvitsemien palveluiden
järjestäjien kanssa.
Laista puuttuu kuitenkin koulutuksen järjestäjän
velvollisuus huolehtia siitä, että koulupsykologi-
ja kuraattoripalvelut ovat käytännössä oppilaiden
saatavilla — ja myös sellaisten oppilaiden, joita
ei ole etukäteen arvioitu vammaisiksi tai erityistuen tarpeessa
oleviksi. Suurin osa nuorisoiän sopeutumis- ja oppimisongelmista
ja tunne-elämän kehityshäiriöistä ei
ilmene vammaisuutena tai tilanteina, joissa oppilas olisi etukäteen
arvioitu erityisen tuen tarpeessa olevaksi.