Maassamme hukkuu vuosittain noin 200 ihmistä. Puolet kaikista näistä onnettomuuksista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Kuolemaan johtaneista veneilyonnettomuuksista noin kahdessa kolmasosassa alkoholilla on ollut osuutta onnettomuuteen. Hukkumisonnettomuus on useimmiten monen tekijän summa. Lieväkin humalatila lisää onnettomuusriskiä, koska arviointikyky, reaktionopeus ja liikkeiden hallinta heikkenevät. Onnettomuusriski on kaksinkertainen kahden keskioluen ja kymmenkertainen 5—6 oluen jälkeen. Myös erilaisten huumaavien ja väsyttävien lääkkeiden käyttö moninkertaistaa onnettomuusriskin. Sama alkoholimäärä, joka seurustelutilanteessa ravintolassa on harmiton, voi nopeata reagointia vaativassa tilanteessa aiheuttaa onnettomuuden. Esimerkiksi venettä kuljetettaessa tai uitaessa vähäinenkin alkoholimäärä on riski. Alkoholia nauttineena ei useinkaan huomaa suorituskykynsä heikentymistä. Arvostelukyvyn heikentyminen aiheuttaa turhien riskien ottamista, ja humalassa usein tehdään asioita, joita ei tehtäisi selvin päin.

Todellisuus on vielä tilastotietojakin synkempi. Alkoholin osuus tapaturman syntyyn kirjataan tilastoihin vasta, jos onnettomuuden uhrin veren alkoholipitoisuus on ollut yli 1 promillea, joka on vesiliikennejuopumuksen alaraja. Henkilö, jonka verestä mitataan 1 promille tai vastaavasti uloshengitysilmasta 0,50 milligrammaa alkoholia litrasta, on jo kohtalaisen voimakkaasti päihtynyt. Ei ole mitään perustetta sille, että vesiliikennejuopumuksen promilleraja on kaksi kertaa niin korkea kuin tieliikenteen ja niin ollen lähentelee jo tieliikenteessä määriteltyä törkeän rattijuopumuksen raja-arvoa. Myös poliisi on ottanut julkisuudessa kantaa tähän asiaan. Poliisijohtaja Kimmo Hakosen mukaan tulee vakavasti harkita veneilijöiden promillerajan laskemista. Hänen mukaansa yksi promille veressä on aivan liikaa vesiliikenteessä liikkujille.

Rikoslaissa vesiliikennejuopumus on määritelty siten, että vesiliikennejuopumukseen syyllistyy henkilö, joka päihtyneenä ohjailee alusta tai toimii aluksessa sen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä. Yksi vakava puute nykyisessä laissa on se, että esimerkiksi vesiskootterilla voi ajaa vaikka minkälaisessa humalatilassa tahansa. Näin ollen myös vesiskoottereilla ja muilla niihin rinnasteisilla moottorikäyttöisillä vesikulkuneuvoilla liikkuminen tulee liittää vesiliikennejuopumusta säätelevän lainsäädännön piiriin. Vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi ja kuolemaan johtavien onnettomuuksien vähentämiseksi on vesiliikennejuopumuksen promilleraja muutettava yhdenmukaiseksi tieliikenteessä voimassa olevan 0,5 promillen rajan kanssa.