LAKIALOITE 45/2011
vp
LA 45/2011
vp - Markku Rossi /kesk ym.
Tarkistettu versio 2.0
Laki ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden
ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa esitetään säädettäväksi
laki ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden, yhtiöiden,
yhteisöjen ym. tahojen toiminnan sääntelystä ja
rajoituksista kiinteistöjen hankintaan ja vuokraukseen
Suomesta.
PERUSTELUT
Ulkomaalaisten tahojen kiinteistöomistukset ovat lisääntyneet
merkittävästi. Vaikka kyse onkin määrällisesti
varsin marginaalisesta määrästä verrattuna
maassa tehtäviin kiinteistökauppoihin, on ilmennyt,
että ulkomaalaisten hankkimien kiinteistöjen
käyttötarkoitus on jäänyt toteuttamatta
tai se on merkittävästi puutteellista. On myös
epäiltävissä, että osaa kiinteistöistä ei ole
tarkoitettukaan hankittavaksi mm. loma-asunto-, matkailuelinkeino-,
teollisuus- tai muussa kaavoittajalle ja muille viranomaisille ilmoitetussa
tarkoituksessa.
Määrällisesti ulkomaalaisten osuus
vuosittain tehtävistä kiinteistökaupoista
on noin yhden prosentin luokkaa. Jos asiaa katsotaan suhteessa pinta-alaan,
on esimerkiksi venäläisten osuus kiinteistöomistuksista
noin yhden promillen luokkaa. Kiinteistöt on pääosiltaan
hankittu vapaa-ajan asumiseen. Ulkomaalaisten osuus kiinteistökaupoista
maksetuista kauppahinnoista edustaa 1—2 prosentin luokkaa.
Tämä ei sinänsä ole huolestuttavaa.
Huolestuttavaa eräiltä osin on ostettavien kiinteistöjen sijainti
ja niiden käyttö- ja luontoarvot, joissain tapauksissa
jopa turvallisuuspoliittisesti arveluttava sijainti. Ulkomaalaisten
tekemät kiinteistöhankinnat ovat myös
kiistatta vaikuttaneet merkittävästi kiinteistöjen
hinnanmuodostukseen. Tämä korostuu erityisesti
Itä- ja Kaakkois-Suomen alueilla, mutta lisääntyvässä määrin
myös muualla Suomessa. Huolestuttavaa on myös
yhteiskunnallisten toimijoiden omistuksessa olleiden kiinteistöjen
ja maa-alueiden myynti ulkomaalaisille. Näissä tapauksissa
kyseessä on useasti kansallisia luontoarvoja
ja muutoin sijainniltaan erityisiä arvoja omaavia alueita. Kuntien
kiinteän reaaliomaisuuden myynti ulkomaalaistahoille on
erityisen kyseenalaista, koska saadun kauppahinnan vaikutus kuntataloudelle
on erittäin lyhyt.
On mahdollista, että nykyisen tilanteen vallitessa
ulkomaisten kiinteistöomistusten kautta syntyy ristiriitatilanteita,
joissa vastakkain ovat kansalliset ja ulkomaalaisen omistajan edut.
On myös mahdollista, että yksittäisten
suomalaisten ja ulkomaiden kansalaisten tai kansalaisryhmien välille
syntyy kiinteistökauppojen johdosta jännitteitä,
jotka pahimmillaan omaavat rasistisia piirteitä. Jännitteet
voivat vaikuttaa kielteisesti maahanmuuttopolitiikkaan. Tämänkaltaisen
kielteisen kehityksen välttämiseksi ja toimintatapojen
selkeyttämiseksi on paikallaan lainsäädännöllisin
keinoin määritellä asianmukaiset edellytykset
ulkomaalaisten tahojen kiinteistönhankintaan ja kiinteistöjen
käyttöön.
Suomi luopui viimeisistä ulkomailla asuvien henkilöiden
ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistön hankintaa
koskevista rajoituksista vuoden 2000 alussa, kun Euroopan unionin
liittymissopimuksessa määritelty viiden vuoden
siirtymäaika päättyi liittymisasiakirjan
87 artiklan mukaisesti. Tällöin kumottiin laki
(1613/1992) vapaa-ajan asuntojen hankinnan
rajoittamisesta (kumottu lailla 1299/1999),
koska silloisen näkemyksen mukaan ei voitu pitää perusteltuna
rajoitusten säilyttämistä myöskään
unionin ulkopuolisten valtioiden osalta.
Vaikka Suomen jäsenyys Euroopan unionissa rajoittaa
joiltain osin merkittävästikin kansallista lainsäädäntöä,
on siitä huolimatta tärkeätä, että turvataan
kansallisomaisuuden, kansallisten arvojen ja strategisesti tärkeiden
alueiden ja toimintojen säilyminen mahdollisimman pitkälle
kansallisen päätöksenteon piirissä säilyttäen silti
Suomen maine mahdollisimman ulkomaalaisystävällisenä,
joustavana ja oikeudenmukaisena valtiona.
Tämän vuoksi on tarpeen:
-
tarkentaa ulkomaalaisten
jo hankkimien kiinteistöjen käytön ja
yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukaista hoitamista,
-
siirtyä ulkomaalaisten omistuksen suhteen
vastavuoroisuusperiaatteen noudattamiseen lakiesityksestä ilmenevällä tavalla,
sekä
-
hyödyntää ulkomaalaisten
toimijoiden myönteiset vaikutukset Suomelle sallimalla kiinteistöjen
vuokraaminen ja niiden asianmukainen käyttö.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen
kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
säädetään:
1 luku
Yleisiä säännöksiä
1 §
Lain tarkoitus ja suhde muuhun lainsäädäntöön
Tämän lain mukaisesti:
1) kielletään Suomessa kiinteistörekisteriin merkityn
kiinteistön taikka sen murto-osan tai määräalan
siirtyminen ETA-maiden ulkopuolisen tahon omistukseen; ja
2) määritellään ehdot kiinteistön
taikka sen murto-osan tai määräalan vuokraamisesta
tässä laissa tarkoitetulle ulkomaalaiselle.
Kiinteistön hankkimisesta Ahvenanmaan maakunnassa on
lisäksi voimassa, mitä Ahvenanmaan itsehallintolaissa
(1144/1991) säädetään.
2 §
ETA-maiden ulkopuolinen taho
ETA-maiden ulkopuolisella taholla tarkoitetaan tässä laissa:
1) muun kuin Euroopan unionin jäsenmaan, Islannin,
Norjan tai Sveitsin kansalaista;
2) muuta kuin Euroopan unionin jäsenmaassa, Islannissa,
Norjassa tai Sveitsissä rekisteröityä osakeyhtiötä,
avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä,
osakkuus- tai konserniyhtiötä, yhteisöä tai
osuuskuntaa, jos sen osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai
muulla tavoin määritellystä ääni-
tai toimivallasta yli puolet on omistuksen tai sopimuksen perusteella
1 kohdassa tarkoitetulla ulkomaalaisella.
ETA-maiden ulkopuoliseksi henkilöksi ei
tässä laissa rinnasteta:
1) sitä, jonka vakituinen asuinpaikka ennen tämän
lain voimaantuloa on ollut vähintään
viisi vuotta Suomessa;
2) sellaisen maan kansalaista, yhtiötä tai
yhteisöä, jossa minkä tahansa muun valtion
kansalainen, yhtiö tai yhteisö voi omistaa ja
hallita kiinteistöä taikka sen määräosaa
tai määräalaa samoin ehdoin kuin kyseisen
maan oma kansalainen, yhtiö tai yhteisö.
2 luku
Kiinteistön hankkiminen ja vuokraaminen
3 §
Kiinteistön hankkiminen
Kiinteistön hankkimisella tarkoitetaan tässä laissa
sellaista oikeustointa tai lahjoitusta, jolla kiinteistön
taikka sen murto-osan tai määräalan omistusoikeus
siirtyy toiselle.
4 §
Kiinteistön vuokraaminen ja vuokrasopimuksen käyttäminen
velan vakuutena
Kiinteistön vuokraamisella tarkoitetaan tässä laissa
Suomessa voimassa olevan maanvuokralain (258/1966)
mukaisesti tehtävää kiinteistön taikka
sen murto-osan tai määräalan vuokrausta.
Vuokrasopimus voidaan tehdä kerrallaan enintään
kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Vuokrasopimuksen voi pantata ainoastaan Suomessa toimivan rahoituslaitoksen
antaman velan vakuudeksi.
5 §
Rajavyöhyke, suoja-alueet ja erityisalueet
Vuokraoikeutta ETA-maiden ulkopuoliselle taholle
ei voida myöntää sellaiseen kiinteistöön:
1) joka sijaitsee kokonaan tai osaksi rajavartiolaissa (578/2005)
tarkoitetulla rajavyöhykkeellä tai sen läheisyydessä tai
suoja-alueista annetun valtioneuvoston asetuksen (1125/2000) nojalla
suoja-alueeksi määrätyllä alueella
tai sen läheisyydessä, taikka kiinteistön
tai sen osan sijainti on muutoin kansallisen turvallisuuden, liikenneväylätarpeiden
tai muun kansallisen edun kannalta merkityksellinen; tai
2) jolla on sillä olevien rakenteiden tai rakennusten
vuoksi kansallista tai paikallista historiallista merkitystä tai
jolla on erityisiä luontoarvoja.
ETA-maiden ulkopuolisella taholla ei ole myöskään
oikeutta hankkia omistusoikeutta 1 momentissa tarkoitttuun
kiinteistöön.
3 luku
Erinäisiä säännöksiä
6 §
Vuokratun kiinteistön käyttö
Kiinteistön vuokraajan on käytettävä kiinteistöä ja
siinä olevia rakenteita ja laitteita vuokrasopimuksessa
mainittuun tarkoitukseen.
Vuokraajan on kuuden kuukauden kuluessa vuokrasopimuksen allekirjoituksesta
lukien ryhdyttävä kiinteistön käyttötarkoituksen
edellyttämiin toimenpiteisiin ja saatettava ne loppuun kahden
vuoden kuluessa.
Jos vuokraaja ei noudata, mitä 2 momentissa säädetään
käyttötarkoituksen edellyttämiin toimenpiteisiin
ryhtymisestä tai niiden loppuunsaattamisesta, vuokrasopimus
katsotaan rauenneeksi.
7 §
Kiinteistönvalvoja ja kiinnitysrekisteriin merkitseminen
Vuokraajan on kuukauden kuluessa vuokrasopimuksen
allekirjoituksesta nimettävä Suomessa pysyvästi
asuva henkilö kiinteistönvalvojaksi, jos:
1) kiinteistön vuokraajana on henkilö, jonka vakituinen
asuinpaikka ei ole Suomessa; tai
2) vuokraajana toimii yhtiö, yhteisö tai muu taho,
joka ei ole rekisteröity Suomessa, ja sen osakkeista tai
osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai
muulla tavoin määritellystä ääni-
tai toimivallasta yli puolet on omistuksen tai sopimuksen perusteella
muulla kuin Suomessa vakituisesti asuvalla.
Kiinteistönvalvojan tehtävänä on
valvoa, että lainsäädäntöön
perustuvat velvoitteet tulevat suoritetuksi.
8 §
Vuokraajan muut velvollisuudet
Vuokraajan on huolehdittava viipymättä maanvuokrasopimuksen
merkitsemisestä kiinnitysrekisteriin sekä kiinteistönvalvojan
tietojen toimittamisesta vähintään kiinteistön
vuokraajalle ja sijaintipaikkakunnan rakennuslupaviranomaiselle.
9 §
Seuraamukset laiminlyönnistä
Jos kiinteistön käyttö aiheuttaa
taikka uhkaa aiheuttaa vakavia ja todennäköisesti
pysyviä taloudellisia, yhteiskunnallisia tai ympäristöä koskevia
alakohtaisia taikka alueellisia vaikeuksia tai haittoja, viranomaisen
on annettava varoitus sekä, jos vuokraaja ei sitä yhden
kuukauden kuluessa noudata, keskeytettävä kiinteistön
käyttö siihen saakka, kunnes vaikeus tai haitta
on vuokraajan toimesta ja kustannuksella poistettu ja mahdollisesti
aiheutuneet taloudelliset ja muut vahingot korvattu.
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
laiminlyö tämän lain mukaisen luvanhaku-
tai muun velvollisuuden, antaa viranomaiselle vääriä tietoja
tai salaa vuokrasopimuksen tai omistusoikeutensa kannalta merkittäviä tietoja,
on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole
muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kiinteistönhankintarikkomuksesta sakkoon.
10 §
Tarkemmat säännökset
Tarkempia säännöksiä tämän
lain täytäntöönpanosta annetaan
tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella.
Tämän lain lisäksi noudatetaan, mitä maanvuokralaissa
säädetään.
11 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 201 .
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimiin.
Tämän lain voimaan tullessa 2 §:n
mukaisen tahon omistuksessa olevalle tai tämän
vuokraamalle kiinteistölle on haettava käyttölupa,
jos kiinteistö sijaitsee 5 §:ssä tarkoitetulla
alueella. Lupaa on haettava kiinteistön omistajan toimesta
kolmen kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
Lupa haetaan 5 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla alueella
sijaitsevalle kiinteistölle puolustusministeriöltä ja
5 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla alueella sijaitsevalle
kiinteistölle ympäristöministeriöltä.
Käyttöluvassa on määriteltävä kiinteistön käyttöön
mahdollisesti liittyvät, 5 §:ssä säädetyt ja
siinä mainituista säädöksistä aiheutuvat
rajoitukset.
Tämän lain 2 §:ssä tarkoitetun
tahon, joka tämän lain voimaan tullessa hallitsee
vuokrasopimuksen nojalla kiinteistöä, tulee noudattaa,
mitä 4 ja 6—9 §:ssä säädetään.
Tällöin 6 §:n 2 momentissa ja
7 §:ssä säädetyt määräajat
lasketaan tämän lain voimaantulosta.
Tämän lain 2 §:ssä tarkoitetun
tahon, joka tämän lain voimaan tullessa omistaa
kiinteistön, tulee noudattaa, mitä 4 ja 6—9 §:ssä säädetään. Tällöin
6 §:n 2 momentissa ja 7 §:ssä säädetyt määräajat
lasketaan tämän lain voimaantulosta.
_______________
Helsingissä 24 päivänä marraskuuta
2011
- Markku Rossi /kesk
- Aila Paloniemi /kesk
- Timo Kalli /kesk
- Sirkka-Liisa Anttila /kesk
- Jari Leppä /kesk
- Mika Lintilä /kesk
- Esko Kiviranta /kesk
- Tapani Tölli /kesk
- Tuomo Puumala /kesk
- Elsi Katainen /kesk
- Simo Rundgren /kesk
- Lasse Hautala /kesk
- Timo V. Korhonen /kesk
- Mirja Vehkaperä /kesk
- Eeva Maria Maijala /kesk
- Mikko Alatalo /kesk
- Eero Reijonen /kesk
- Inkeri Kerola /kesk
- Mauri Pekkarinen /kesk
- Seppo Kääriäinen /kesk
- Anne Kalmari /kesk
- Juha Rehula /kesk