PERUSTELUT
1 Nykytila
Valtiokonttori korvaa kunnille ja kuntayhtymille kustannukset,
jotka aiheutuvat vähintään 20 prosentin
työkyvyttömyysasteen omaaville sotainvalideille
järjestetyistä sotilasvammalain (404/1948)
6 §:n 4 momentissa mainituista sosiaali-
ja terveyspalveluista. Korvausta maksetaan sosiaalihuoltolain (710/1982)
17 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisista kotipalveluista
ja 4 kohdan mukaisista asumispalveluista, omaishoidon tuesta annetun
lain (937/2005) mukaisesta omaishoidon
tuesta sekä terveydenhuoltolain (1326/2010)
24 §:n mukaisista sairaanhoidon palveluista aiheutuneista
kustannuksista. Korvausta maksetaan muun ohessa sosiaalihuoltolain
(710/1982) 17 §:n
1 momentin 3 kohdan mukaisista kotipalveluista. Lain periaatteena
on, että edellä mainittujen palvelujen järjestämisestä aiheutuvat
kustannukset korvataan kunnalle tai kuntayhtymälle.
Sosiaalihuoltolain 20 §:n mukaan kotipalveluilla
tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon,
lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen
ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien
ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Sosiaalihuoltolain
21 §:n mukaan kotipalveluja annetaan alentuneen
toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman
tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat
apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista
tehtävistä ja toiminnoista. Kotipalvelujen toimintamuodoista
säädetään tarkemmin sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983)
9 §:ssä. Sen mukaan kotipalveluina järjestetään
1) kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön
ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa
ja tukemista ja 2) tukipalveluja, kuten ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-,
siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluita.
Sosiaalihuoltolain 22 §:n mukaan asumispalveluilla
tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä.
Sosiaalihuoltolain 23 §:n mukaan asumispalveluja
annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee
apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä.
Omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 2 §:n
1 momentin 1 kohdan mukaan omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen,
vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa
omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön
avulla. Lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan
omaishoidon tuella tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle
annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle
annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista
palveluista.
Terveydenhuoltolain (1326/2010)
24 §:n 1 momentin mukaan kunnan järjestämiin
sairaanhoitopalveluihin sisältyvät: 1) sairauksien
tutkimus, lääketieteellinen tai hammaslääketieteellinen
taudinmääritys, hoito, hoitosuunnitelman mukaiset
pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet
sekä tarpeellinen lääkinnällinen
kuntoutus; 2) sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja
kärsimysten lievittäminen; 3) ohjaus, jolla tuetaan
potilaan hoitoon sitoutumista ja omahoitoa; 4) erityistä tukea,
tutkimusta ja hoitoa tarvitsevan potilaan terveysongelmien varhainen
tunnistaminen, hoito ja jatkohoitoon ohjaaminen.
Perussäännökset kustannusten korvaamisesta kunnille
ja kuntayhtymille sisältyvät sotilasvammalain
6 a ja 6 b §:ään
sekä sotilasvammalain eräiden säännösten
soveltamisesta annetun asetuksen (1117/1985)
9 a §:ään. Valtiokonttori maksaa
kunnille ja kuntayhtymille kuukausittain ennakkoa palvelujen järjestämisestä aiheutuvia
kustannuksia varten. Kunnan tai kuntayhtymän on tehtävä vuosittain
Valtiokonttorille selvitys edellisenä vuonna aiheutuneista
kustannuksista. Ennakkona liikaa saatu määrä on
palautettava Valtiokonttorille. Jos ennakko on ollut liian pieni,
Valtiokonttori maksaa erotuksen kunnalle tai kuntayhtymälle.
Palvelujen järjestämisestä kunnalle tai
kuntayhtymälle aiheutuvat kustannukset korvataan siten
kokonaan valtion varoista.
Sotainvalidit saavat palvelut maksutta, sillä kunnat
eivät voi periä maksuja palveluista, joiden järjestämisestä ei
aiheudu niille kustannuksia. Tämä ilmenee sosiaali-
ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 2 §:stä,
jonka mukaan palveluista perittävä maksu saa olla
enintään palveluiden tuottamisesta aiheutuneiden
kustannusten suuruinen. Lisäksi sotilasvammalain 6 a §:ssä on
erityissäännös lain 6 §:n
4 momentissa tarkoitettujen palvelujen, kuntouttamisen ja laitoshoidon
maksuttomuudesta. Sairaanhoidon kustannukset korvataan kuitenkin
vain siltä osin kuin kysymyksessä on koti-, päivä-
tai yösairaanhoito taikka lääkinnällinen
kuntoutus.
2 Ehdotetut muutokset
Sosiaali- ja terveysministeriön veteraanipoliittista
ohjelmaa on toteutettu vuodesta 2010 lähtien ja sen toteuttamista
jatketaan asteittain jäljellä olevina vuosina
2014—2015. Sotainvalidien etuuksien kehittäminen
on ollut olennainen osa veteraanipolitiikan kehittämistä.
Se on moraalisesti tärkeä ja taloudellisesti merkittävä.
Sotainvalidien sosiaaliturvaa on parannettu koko 2000-luvun ajan
seuraavasti:
- vuoden 2000 alusta asunnon muutostyökorvaus
myös 10 ja 15 %:n sotainvalideille;
- vuoden 2003 alusta avopalvelujen korvaaminen 25 %:n
sotainvalideille;
- vuoden 2005 alusta avopalvelujen korvaaminen 20 %:n
sotainvalideille ja ateriapalvelu Ruotsissa asuville;
- vuoden 2006 alusta jaksottaisen laitoshoidon korvaaminen
25 %:n sotainvalideille;
- vuoden 2007 alusta jaksottaisen laitoshoidon korvaaminen
20 %:n sotainvalideille;
- vuoden 2008 alusta pitkäaikaisen laitoshoidon
korvaaminen 25 %:n sotainvalideille ja jaetun
kuntoutuksen pituudeksi 10 vrk;
- vuoden 2011 alusta avopalvelujen korvaaminen Ruotsissa
asuville vähintään 20 %:n sotainvalideille;
- vuoden 2013 alusta pitkäaikaisen laitoshoidon
korvaaminen 20 %:n sotainvalideille.
Veteraanipoliittisen ohjelman yhtenä painopisteenä on
kunnallisten avopalveluiden haitta-asterajojen asteittainen alentaminen
määrärahojen puitteissa.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sotilasvammalain
6 §:n 4 momenttia siten, että Suomen
sotien 1939—1945 johdosta vahingoittuneelle tai sairastuneelle,
jonka työkyvyttömyysaste on vähintään
15 %, korvattaisiin sosiaalihuoltolain (710/1982)
17 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisista kotipalveluista
ja 4 kohdan mukaisista asumispalveluista, omaishoidon tuesta annetun
lain (937/2005) mukaisesta omaishoidon
tuesta sekä terveydenhuoltolain (1326/2010)
24 §:n mukaisista sairaanhoidon palveluista aiheutuneet
kustannukset.
Ehdotettu lainmuutos kohdennettaisiin vain sotainvalideille,
jotka vammautuivat Suomen sotien 1939—1945 johdosta. Esityksen
ulkopuolelle jäisivät sotilasinvalidit eli varusmiespalveluksessa
ja YK:n tehtävissä ennen vuotta 1991 vahingoittuneet
ja sairastuneet. Heidän osaltaan työkyvyttömyysasteraja
säilyisi 20 %:n tasolla. Lievävammaisilla
10—15 %:n haitta-asteen omaavilla sotilasinvalideilla
on kuitenkin oikeus mm. vähintään kahden
viikon vuosittaiseen kuntoutukseen, asunnonmuutostöihin
ja neuvontapalveluihin. Heillä on myös oikeus yleisiin
sosiaali- ja terveyspalveluihin. Laissa ikääntyneen
väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden
sosiaali- ja terveyspalveluista säädetään
mm. iäkkään palvelutarpeisiin vastaamisesta,
palvelujen saannista ja niiden laadusta. Tämä laki
palvelee myös lievävammaisia sotainvalideja.
3 Esityksen vaikutukset
3.1 Taloudelliset vaikutukset
Vuonna 2014 asiakkaina kunnan avopalvelujen piirissä on
noin 450 sotainvalidia, joilla on 15 %:n työkyvyttömyysaste.
Vuonna 2015 heitä arvioidaan olevan 350, vuonna 2017 noin
250 ja vuonna 2018 noin 150 henkilöä.
Sotilasvammalain 6 §:n muuttaminen ja kohdentaminen
sotainvalideille 1.7.2015 alkaen aiheuttaisi lisäkustannuksia
vuonna 2015 arviolta 3 milj. euroa, vuonna 2016 noin 5 milj. euroa, vuonna
2017 noin 4 milj. euroa ja vuonna 2018 noin 3 milj. euroa.
3.2 Yhteiskunnalliset vaikutukset
Avopalveluiden laajemmalla korvaamisella voitaisiin pidentää sotainvalidien
mahdollisuuksia kotona selviytymiseen ja vähentää laitoshoidon tarvetta
sekä pienentää yhteiskunnalle laitoshoidosta
aiheutuvia kustannuksia.
Suomen sotien veteraanien keski-ikä on jo lähes
90 vuotta. On yhteiskunnallisesti tärkeää, että Suomen
valtio huolehtii siitä, että sotainvalidi- ja
veteraanietuuksiin oikeutetut ryhmät saavat etuudet ja
palvelut niin kauan kuin hoivan ja huollon tarve jatkuu.
Uudistuksen rajaaminen koskemaan vain sotainvalideja on perusteltua
siitä syystä, että he ovat korvauksensaajista
ikääntynein ryhmä, joka tarvitsee kiireellisesti
avohoidon palveluja voidakseen jatkaa kotona asumista. Sotilasinvalideista
nuorimmat ovat syntyneet 1970-luvun alussa eivätkä lievävammaisina
ole vielä lähivuosina samalla tavoin tuen tarpeessa.
Valtion taloudellinen tilanne korostaa myös tarvetta kohdentaa
palvelut niitä eniten tarvitseville.
4 Asian valmistelu
Asia on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Valtiokonttorin
kanssa. Valmistelun yhteydessä on kuultu Sotainvalidien Veljesliitto
ry:tä.
Eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat neuvotelleet asiasta.
5 Riippuvuus muista esityksistä
Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen ja
on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.