Uuden työpoliittisen tutkimuksen (TPT 308) mukaan
Työterveyslaitoksessa kehitetyn työkykyindeksin
mukaan laskettuna Suomessa on jopa 50 000 heikon työkyvyn
omaavaa työtöntä ihmistä. Erityisesti
ongelma koskee ikääntyneempiä pitkäaikaistyöttömiä.
Työttömillä on selvästi enemmän
lääkärin toteamia sairauksia kuin palkansaajilla.
Lääkärin toteamien sairauksien määrä kasvaa
luonnolliseti iän karttuessa.
Vuosittain hylätään tuhansia työkyvyttömyyseläkehakemuksia
henkilöiltä, jotka hoitava lääkäri
on todennut työkyvyttömiksi. Näiden henkilöiden
on oltava työvoimatoimistossa työnhakijana saadakseen
edes jonkinlaista toimeentuloturvaa. Työpaikkaahan työkyvytön
ei voi saada eikä ainakaan pysty tekemään
työtä, vaikka työpaikan saisikin. Nykyiset
säännökset ja noudatettu lainsäädännön
soveltamiskäytäntö merkitsevät
sitä, että vuosittain tuhannet ihmiset joutuvat äärimmäisiin
vaikeuksiin menetettyään työkyvyn ja
mahdollisuuden toimeentuloon.
Suomen perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan
lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden,
sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana
sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Pitkäaikaistyöttömien ja tosiasiassa
työkyvyttömien, mutta eläkejärjestelmien
ulkopuolelle jääneiden ihmisten osalta, jotka
ovat sosiaaliturvan väliinputoajia, tämä perusoikeus
ei nyt toteudu. Tällä perusteella näille
henkilöille tulee turvata oikeus päästä eläkkeelle.
Myös työkykyisten pitkäaikaistyöttömien
on vaikea saada työtä. Ongelma korostuu erityisesti
eläkeikää lähestyvillä työttömillä.
Eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden
henkilöiden eläketuesta annetulla lailla (39/2005)
on puututtu tärkeään ongelmaan. Yli 5 000
pitkäaikaistyöttömälle on saatu
eläkeratkaisu. Lakiin sisältyy kuitenkin eräitä ongelmia.
1 §.
Oikeus eläketukeen.
Ehdotamme tällä lakialoitteella,
että eläketuen saajiin liitetään
vuonna 1948, 1949 ja 1950 syntyneet. Voimassa oleva laki koskee
vain vuosina 1941—1947 syntyneitä.
Lisäksi ehdotamme, että lain 1 §:n
määräyksissä eläketuen
saamisen edellytyksenä olevien työttömyyspäivien
lukumääriä lasketaan 2 500:sta
2 000:een ja 2 000:sta 1 500:aan ja työttömyyspäivien
laskenta-aikaa pidennetään nykyisestä (1.1.1992—31.12.2004)
siten, että uusi laskenta-aika olisi 1.1.1992—31.12.2006
ja siinä sovellettaisiin nykyistä lyhyempiä kokonaistyöttömyysaikoja.
Ehdotamme aloitteessa, että edellä mainittujen
työttömyyspäivien laskennassa otettaisiin huomioon
myös sellaiset päivät, jolloin henkilölle
on maksettu työttömyysturvalain 7 luvun 7 §:ssä tarkoitettua
etuutta kuntouttavan työtoiminnan ajalta tai hänelle
on maksettu julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain
(1295/2002) 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua
palkkatukea tai korotettua palkkatukea.
Lisäksi ehdotamme, että edellä mainittuja työttömyyspäiviä laskettaessa
otetaan huomioon myös sellaiset päivät,
joilta on maksettu työttömyyspäivärahaa
työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n
3 ja 4 momentin (608/2004) perusteella
terveydellisistä syistä työhönsä kykenemättömälle
henkilölle. Viimeksi mainitut henkilöt saavat
poikkeuksellisesti työkyvyttömyydestä huolimatta
työttömyyspäivärahaa, koska
heidän sairausvakuutuslain mukaisen päivärahaoikeutensa
enimmäisaika (300 päivää) on
tullut täyteen tai he ovat sairausvakuutuslain 19 §:n
1 momentissa olevan rajoituksen (omavastuuaika) vuoksi sairausvakuutuksen
päivärahaoikeuden ulkopuolella.
5 §. Työeläkeosuuden määrä.
Aloitteessa oleva muutos johtuu eläketukioikeuden laskenta-ajan pidentämisestä,
jolloin laskennan päättymisaika on 31.12.2006.