Tapaturmaeläkettä osaeläkkeenä saavalle työttömäksi joutuminen voi tarkoittaa pudotusta pelkästään tapaturmaeläkkeen varaan, ja se voi olla merkittävästi pienempi tapaturmaa edeltäneestä ja sen jälkeen vakiintuneesta ansiotasosta.

Työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan palkansaajan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka lasketaan henkilön vakiintuneen palkan pohjalta työttömyyttä välittömästi edeltäneeltä ajanjaksolta, jona henkilö on täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 2 §:n mukaan ansiopäivärahaan on oikeus palkansaajakassan jäsenellä (vakuutettu), joka vakuutettuna olleessaan on täyttänyt työssäoloehdon. Myönnettävän ansiopäivärahan tulee vastata henkilön vakiintunutta ansiotasoa, ja vakuutusmuotoisen ansiopäivärahan tarkoituksena on korvata työttömyydestä aiheutuvaa ansionmenetystä.

Tapaturmaeläkettä osaeläkkeenä saavan oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan ei välttämättä toteudu, koska tapaturmaeläkettä osaeläkkeenä saavalle ei ole säädetty työttömyysturvalaissa poikkeusta työtulon tarkastelujakson pidennykselle. Tämä sosiaaliturvaloukku on korjattavissa työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:n muuttamisella siten, että myös tapaturmaeläkkeellä olevan ansiopäivärahan perusteena oleva palkka määräytyy tapaturmaeläkkeen alkamishetkellä olleen tilanteen mukaan.

Työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:n muuttaminen takaa tapaturmaeläkettä saavalle 5 luvun 2 §:n mukaisen oikeuden ansiopäivärahaan ja 4 luvun 7 §:n säädös vähentää sosiaalietuutena saadun tapaturmaeläkkeen, jolloin työttömyysturvalain 5 luvun 2 §:n oikeus ansiopäivärahaan toteutuu.