LAKIALOITE 54/2001 vp

LA 54/2001 vp - Petri Neittaanmäki /kesk ym.

Tarkistettu versio 2.0

Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta

Eduskunnalle

Suomessa eläinten kasvatuksesta, käsittelystä ja hoidosta säädetään eläinsuojelulaissa (247/1996). Laissa määritellään eläintenpidon minimivaatimukset. Lain noudattamisessa on kuitenkin havaittu kasvavia ongelmia.

Eläinrääkkäystapaukset ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Varsinkin hoito- ja lemmikkieläinten eläinsuojelu on osoittautunut ongelmalliseksi. Valvojat saavat usein tiedon eläinrääkkäystapauksista vasta silloin, kun pahin on jo ehtinyt tapahtua.

Eläinsuojelurikkomuksesta säädetään eläinsuojelulain 54 §:ssä, eläinsuojelurikoksesta ja lievästä eläinsuojelurikoksesta puolestaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 14 ja 15 §:ssä. Voimassa olevan lain mukaan sakko on enimmäisrangaistus eläinsuojelurikkomuksesta ja lievästä eläinsuojelurikoksesta. Eläinsuojelurikoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Rikoslain 17 luvun 23 §:n 1 momentissa todetaan, että eläinsuojelurikokseen tai lievään eläinsuojelurikokseen tuomittu "voidaan samalla tuomita menettäneeksi oikeutensa pitää tai hoitaa eläimiä taikka muuten vastata eläinten hyvinvoinnista". Kielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelurikkomuksesta ja "jota voidaan pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista". Eläintenpitokielto voidaan antaa määräajaksi tai pysyvästi, ja se voi koskea "määrättyjen eläinlajien pitämistä tai eläinten pitämistä yleensä".

Eläinrääkkäystapauksista langetettavat tuomiot ovat rikosten yleistymisestä ja raaistumisesta huolimatta usein vaatimattomia. Useimmiten eläinrääkkääjät selviävät minimirangaistuksilla, kuten pienillä sakoilla. Vankeutta tai pysyviä eläintenpitokieltoja on määrätty Suomessa vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa.

Tutkimusten mukaan eläinrääkkäykseen syyllistyneet uusivat hyvin usein tekonsa. Siksi pysyvä eläintenpitokielto tulisikin ehdottomasti olla aina itsestään selvä rangaistus eläinrääkkäyksestä tuomituille. Myös muita rangaistuksia on kovennettava.

Eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua ei voida tietenkään edistää pelkästään rangaistuksia koventamalla. Sen ohella eläinsuojelulainsäädäntöä ja koko valvontajärjestelmää on kehitettävä ennalta ehkäisevään suuntaan.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

rikoslain 17 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 17 luvun 14 ja 15 § ja 23 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 563/1998, seuraavasti:

14 §

Eläinsuojelurikos

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain (247/1996) vastaisesti kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen, on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

15 §

Lievä eläinsuojelurikos

Jos eläinsuojelurikos, ottaen huomioon aiheutetun kärsimyksen, kivun tai tuskan laatu tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

23 §

Seuraamuksia koskevia säännöksiä

Joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta, on tuomittava samalla pysyvästi menettäneeksi oikeutensa pitää tai hoitaa eläimiä taikka muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelulain 54 §:n nojalla eläinsuojelurikkomuksesta. Eläinsuojelurikkomuksesta tuomitulle eläintenpitokielto voidaan antaa määräajaksi tai pysyvästi. Kielto voi koskea määrättyjen eläinlajien pitämistä tai eläinten pitämistä yleensä. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka jätetään rangaistukseen tuomitsematta 3 luvun 3 §:n nojalla. Kielto on voimassa muutoksenhausta huolimatta, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

_______________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

_______________

Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 2001

  • Petri Neittaanmäki /kesk
  • Pekka Nousiainen /kesk
  • Merikukka Forsius /vihr
  • Janina Andersson /vihr
  • Hannu Takkula /kesk
  • Risto Kuisma /rem
  • Pia Viitanen /sd
  • Pentti Tiusanen /vas
  • Jouni Lehtimäki /kok
  • Erkki Pulliainen /vihr
  • Toimi Kankaanniemi /skl
  • Christina Gestrin /r
  • Raimo Vistbacka /ps
  • Sulo Aittoniemi /alk
  • Håkan Nordman /r