Tämän lakiehdotuksen tarkoituksena
on matkakuluvähennyksen oikeudenmukaistaminen siten, että se
voitaisiin myöntää henkilöille,
jotka voivat osoittaa tarvitsevansa omaa autoa työtehtäviensä asianmukaiseen
suorittamiseen, sekä niille verovelvollisille, joille oman
auton käyttö selvästi kohtuullistaa työmatkoihin
käytettävää aikaa. Tällä lakimuutoksella
halutaan varmistaa kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu
riippumatta siitä, minkä veropiirin alueella
kukin asuu.
Hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi selvittää mahdollisuudet
työmatkakulujen verovähennysjärjestelmän
yksinkertaistamiseksi. Elinkeinoelämän tulevaisuuden
haasteita tulee olemaan erityisesti ammattitaitoisen työvoiman saatavuus
suurien ikäluokkien poistuessa vähitellen työmarkkinoilta.
Haasteita työvoiman saatavuuteen parhaillaan aiheuttaa
myös se, etteivät elinkeinoelämän
ja yhteiskunnan työvoimatarpeet sekä koulutusmäärät
kohtaa. Erilaisista ammattiin valmistavista oppilaitoksista ja korkeakouluista
valmistuu joko liian vähän tai liian paljon uusia
työntekijöitä yritysten ja julkisten organisaatioiden
tarpeisiin. Opetusministeriön johdolla on menossa useita
toimenpiteitä koulutuksen ja yritysten sekä yhteiskunnan
työvoimatarpeiden kohtaannon parantamiseksi. Lisäksi, jotta
työvoiman saatavuutta voitaisiin parantaa ja työvoiman
joustavaa liikkumista edistää, työmatkakulujen
vähennysjärjestelmää on yksinkertaistettava
sekä myös oman auton käytön mahdollisuutta
helpotettava.
Työssäkäyntialueet ovat yhä laajempia,
ja useat ammatit asettavat isoja haasteita ajankäytölle.
Suurten ikäluokkien ikääntyessä ja
työvoimapulan kasvaessa työssäkäyntialueet
laajenevat entisestään. Matkakuluvähennysten
tulee vastata todellisia välttämättömiä matkakuluja,
ja niiden tulee taata kansalaisten tasapuolinen sekä oikeudenmukainen
verotuskohtelu. Lain tulisi mahdollistaa oman auton käyttö kodin
ja työpaikan välisessä työmatkaliikenteessä silloin,
kun omaa autoa tarvitaan myös työpisteestä toiseen siirryttäessä ja
kun oman auton käyttö selkeästi kohtuullistaa
työmatkaan käytettyä aikaa. Nykyinen
työmatkakulujen vähennysjärjestelmä on epätäsmällinen,
aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa eikä kohtele
kansalaisia tasapuolisesti. Työmatkalaiset joutuvat käyttämään
paljonkin aikaa työmatkakulujen vähennysasioiden
selvittämiseen veroilmoituksessaan. Kansalaisten tasavertainen
kohtelu ei ole edes mahdollista tällä hetkellä.
Tämä johtuu verovirastojen paljonkin toisistaan
poikkeavista työmatkavähennyksiin liittyvistä lain
tulkinnoista.
Joissain kunnissa halutaan muun muassa pitää huolta
hyvin koulutettujen ja hyvin palkattujen ihmisten säilymisestä kunnan
asukkaina. Heille saatetaan hyväksyä oman auton
käyttö löyhemmin perustein kuin joillekin
toisille toisella paikkakunnalla. Lisäksi eräät
työnantajat suovat työntekijöilleen mahdollisuuden
pitää näennäistä työpaikkaa
kotikunnassaan tai lähellä sitä todellisen
työpisteen ollessa kuitenkin etäämpänä toisella
paikkakunnalla. Näiden usein toistuvien matkojen kulut
voidaan sitten veloittaa työnantajalta kilometrikorvauksina. Monet
verovelvolliset kuitenkin saavat vähentää työmatkansa
vain seutulipun tai muun vastaavan kuukausilipun hinnan mukaan,
vaikka oma auto on eräs tärkeimpiä työvälineitä tai oman
auton käyttö työpaikalle kuljettaessa
on ainoa kohtuullinen vaihtoehto nykyisten työajan vaihteluiden
ja vaadittujen joustojen takia. Jotta työmatkakulujen vähentämisoikeus
kohtelisi kansalaisia tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkialla
Suomessa, matkakuluvähennysten tulisi vastata todellisia
matkakuluja tarkoituksenmukaisimman ja joustavimman kulkutavan mukaisesti.
Nykyajan kovenevan työtahdin ja työelämän
kasvavien haasteiden vuoksi työmatkojen joustavuutta ei
voi vähätellä — työntekijöillä tulee
olla mahdollisuus viettää aikaa myös perheensä ja
läheistensä kanssa. Työmatkoihin ei saa
kulua aikaa kohtuuttomasti.
Dieselöljyn hinta on kallistunut dramaattisesti viimeisten
kuukausien aikana. Öljy- ja Kaasualan Keskusliiton tilastojen
mukaan dieselöljyn hinta veroineen oli 15.5.2007 97,7 senttiä litralta,
15.12.2007 113,1 senttiä litralta ja nyt tämän vuoden
toukokuussa 140,1 senttiä litralta. 95-oktaanisen bensiinin
verollinen hinta vastaavasti oli viime vuoden joulukuussa 132,5
senttiä litralta ja tämän vuoden toukokuussa
149 senttiä litralta. Hinnan nousun takana on osittain
raakaöljyn hinnan kipuaminen uusiin ennätyslukemiin.
Hintojen nousun takana on pelko, etteivät polttoainevarastot
riitä kattamaan pohjoisen pallonpuoliskon kesäkauden
kysyntää. Yhdysvaltain polttoainekulutus nousee
jatkuvasti, viimeksi huhtikuussa 1,6 prosenttia. Samaan aikaan kuitenkin
maan polttoainevarastot ovat supistuneet 12 prosenttia maaliskuusta.
Myös vuosien 2011 ja 2012 toimitusten hinnat ovat nousseet
vahvasti, eli sijoittajat eivät usko hintojen laskevan
merkittävästi tulevaisuudessakaan. Näin
ollen on hyvin todennäköistä, että polttoaineiden
hinnat tulevat pysymään korkeina tulevaisuudessakin.
Haja-asutusalueiden linja-autovuoroja on jouduttu viime vuosina
lakkauttamaan linjojen kannattamattomuuden vuoksi. Näin
ollen maaseudulla asuvien mahdollisuudet käyttää joukkoliikennettä ovat
eri puolilla Suomea heikentyneet merkittävästi,
ja haja-asutusalueiden asukkaat ovat vielä aiempaakin riippuvaisempia
oman auton käytöstä. Ns. kimppakyytien
käyttämistä tulisi verotus- ja muunlaisin
tukitoimenpitein lisätä. Nykyisellään
suurin osa haja-asutusalueilta kaupunki- ja muihin keskuksiin työhön
kulkevista ajaa yksin tai korkeintaan kaksi henkilöä samassa
autossa. Energian kulutuksen vähentämiseksi, ruuhkien
välttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi
olisi tarkoituksenmukaista kannustaa kimppakyytien käyttämiseen.
Monet ovat jopa joutuneet luopumaan työpaikastaan,
koska työssäkäynnin kustannukset ovat nousseet
liian korkeiksi suhteessa saatuun palkkaan: he ovat asuneet huonojen
liikenneyhteyksien takana, mutta eivät kuitenkaan ole saaneet vähentää oman
auton käyttöä verotuksessa. Monen kohdalla
tilanne on ollut sellainen, että työmatka on pakosta
pitkä, kun asuinpaikan läheltä ei löydy
koulutusta vastaavaa työtä. Moni heistä on
valittanut eri oikeusasteisiin saadakseen korjausta tilanteeseen.
Useissa tapauksissa päätös on ollut kielteinen.
Päätöksissä on hyvistä selvityksistä huolimatta
kyseenalaistettu työn luonne ja joustavuuden tarve työtehtävien
hoitamisessa. Jossain päätöksessä on
evätty oman auton käyttö vedoten siihen,
ettei avioparilla ole yhteisiä lapsia ja näin
ollen heillä ei olisi perusteluja oman auton käytölle.
Kaikki nämä tietooni tulleet tapaukset kertovat
kansalaisten epäoikeudenmukaisesta ja epäjohdonmukaisesta
kohtelusta. Hallitusohjelman mukaisesti tulee ihmisiä kannustaa
työntekoon ja yrittämiseen, ja näihin heille
on luotava edellytykset myös siltä osin, että työmatkat
pystytään hoitamaan järkevästi
ja kohtuullisin kustannuksin.
Tuloverolain 93 § määrittelee
vähennyskelpoisiksi ansiotulon hankkimisesta johtuneiksi menoiksi
matkakustannukset asunnon ja työpaikan välillä.
Kyseisellä lainkohdalla on ainoastaan yksi vakiintunut
tulkintatapa, jota tukee muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
vuodelta 1979. Lainkohdan tulkinnan mukaan matkakustannukset voidaan
vähentää ainoastaan julkisten kulkuneuvojen
maksujen suuruisina. Ainoastaan siinä tapauksessa, että Verohallituksen
erikseen antamissa ohjeissa mainitut julkisten kulkuneuvojen odotusajat ylittyvät,
oman auton käytön voi verotuksessa vähentää.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1979 antama ratkaisu (KHO:1979-B-II-561) on
ennakkotapaus, jota on käytetty tulkintamallina. Sen mukaan
oman auton tarvitseminen työpisteestä toiseen
liikuttaessa ei ole peruste vähentää oman
auton käyttöä asunnon ja työpaikan
välillä. Kyseinen ratkaisu ei ollut edes yksimielinen,
vaan syntyi tiukan äänestyksen (3—2) jälkeen
kahden tuomarin vastustaessa tulkintaa. Yli kaksikymmentä vuotta
vanhan, äänestyksen jälkeen syntyneen
ratkaisun käyttäminen ennakkotapauksena vaatii
muutosta tuloverolain 93 §:ään,
jotta se vastaisi todellista tilannetta. Nyky-yhteiskunnassa työssäkäynti
on hyvin erilaista kuin tuohon aikaan, ja elinkeinoelämän
ja yhteiskunnan toiminta edellyttävätkin laajempia
työssäkäyntialueita ja työvoiman
parempaa liikkuvuutta.
Tuloverolain 93 §:ää tulisi muuttaa
siten, että se mahdollistaisi laajemmalti matkakuluvähennyksen
oman auton käytöstä. Matkakuluvähennys
tulisi myöntää henkilöille,
jotka voivat osoittaa tarvitsevansa omaa autoa työtehtäviensä asianmukaiseen
suorittamiseen, sekä niille verovelvollisille, joille oman
auton käyttö selvästi kohtuullistaa työmatkoihin
käytettävää aikaa. Tuloverolain
tulisi myös ehdottomasti varmistaa kansalaisten oikeudenmukainen
ja tasapuolinen kohtelu riippumatta siitä, minkä veropiirin
alueella kukin asuu.