Terveydenhuollossa on suuntauduttu viime aikoina enenevässä määrin avohoitoon. Avohoidon lisääminen onkin perusteltua väestön vanhetessa. Avohoidon sairausvakuutuskorvaukset ovat jääneet päivittämättä sille tasolle, millä niiden hoitomuodon yleisyyteen nähden tulisi olla. Lääkärien, terveyden- ja sairaanhoitajien, fysioterapeuttien sekä laboratoriohoitajien tarjoamat palvelut — hoidot ja kotikäynnit — ovat jo sairausvakuutuskorvauksen piirissä. Korvaus on useassa tapauksessa mahdollistanut hoidon kotona. Kotihoidon laajentuessa edelleen on kuitenkin tullut esille ammattiryhmiä, jotka ovat välttämättömiä vaikeasti sairaiden kotihoidossa ja jotka eivät ole korvauksen piirissä. Toimintaterapeuttien ja ravitsemusterapeuttien tarjoamat palvelut tulisi mitä pikimmin saada sairausvakuutuksen piiriin.

Toimintaterapeutit ovat varsin nuori ammattiryhmä. Koulutusta alalla on tarjottu noin                  10 vuotta. Kyseessä on ammattikorkeakoulututkinto, johon valmistuminen kestää 3,5 vuotta. Toimintaterapeutti on kuntoutustyöntekijä. Fysioterapeutin ja toimintaterapeutin toimenkuva on jossain määrin päällekkäinen, mutta esimerkiksi hoidettaessa aivohalvauspotilasta fysioterapeutille kuuluu hänen liikunnastaan ja liikkumisen apuvälineistään huolehtiminen. Toimintaterapeutin työnkuva on laajempi, hänelle kuuluu lisäksi muun muassa asunnon muutostöiden järjestely sekä omaisten ja avustajien ohjaus niin, että he osaavat auttaa potilasta kuormittamaan halvaantunutta puolta ja toimimaan mahdollisimman symmetrisesti. Hänelle kuuluu myös neuropsykologisen oireiston kuntoutus samoin kuin psyykkinen kuntoutus. Toimintaterapeutille kuuluu siis psykofyysisen kuntoutuksen kokonaisvastuu. Myös työterveyshuollossa on käyttöä toimintaterapeuteille, esimerkiksi vaikea yläraajan kipuongelma voi tarvita työskentelyn ohjausta tai tuki/lepolasta voidaan joutua tekemään yksilöllisesti. Tällä hetkellä toimintaterapeuttien ammattikunta ja heidän käyttönsä on voimakkaassa kasvussa. Koko Suomessa on noin 500 toimintaterapeuttia. Heidän työnsä ja tarpeensa ovat voimakkaassa kasvussa myös yksityisen terveydenhuollon alalla.

Ravitsemushoidolla voidaan hoitaa muun muassa lihavuutta, sepelvaltimotautia ja kihtiä. Esimerkiksi aikuisiän diabetestä voidaan tehokkaasti estää ja taudin puhkeamista siirtää ravitsemusterapialla. Diabetesta sairastavalle ravitsemusterapeutin palvelut ovat välttämättömiä. Joissakin allergiatapauksissa, kuten keliakiassa, ravitsemushoito on ainoa hoitomuoto. Ennaltaehkäisyn ja hoidon lisäksi ravitsemusterapeutteja tarvitaan myös muun terveydenhuoltohenkilökunnan kouluttamiseen. Ravitsemusterapeutin tutkinto vastaa laajuudeltaan toimintaterapeutin tutkintoa. Heidän määränsä vaihtelee julkisessa terveydenhuollossa voimakkaasti kunnittain. Maassamme on arviolta 350 ravitsemusterapeuttia, mutta suurimmassa osassa kuntia ravitsemusterapeutin palveluja ei ole saatavilla. Tästä syystä ravitsemushoidon mahdollisuudet ovat jääneet osittain hyödyntämättä.

Kuntien resurssit palkata toimintaterapeutteja ja ravitsemusterapeutteja ovat osoittautuneet riittämättömiksi avohoidon yleistyessä.