YLEISPERUSTELUT JA RUOTSIN JÄRJESTELMÄ

Perussuomalaiset pitävät periaatteessa hyvänä lähtökohtana sitä, että pyritään parempaan, turvallisempaan sekä kestävämpään rakentamiseen. Sääntelyn tarkistamista edellyttävänä kriittisenä epäkohtana laissa kuitenkin on se, että kulutuksen laskennallinen määritys ei perustu todelliseen kulutukseen, vaan annettuihin laskentamuotokertoimiin. Energiatodistuslain 10 §:ssä säädetään tästä energiamäärien määrittämisestä. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä laskennallisen kokonais- ja ostoenergiakulutuksen määrittämisestä.

Merkitsevää sääntelyn vaikutusten kannalta on se, että eri lämmitysmuodoille lämmitysmuotokertoimet ovat erilaisia. Esimerkiksi sähkölämmitteiselle talolle muotokerroin on 1,7, kun se öljylle on 1,0 ja kaukolämpötaloille 0,7. Tällainen nykyisen lain mahdollistama poliittinen ohjaus asettaa nykyisillä esitetyillä muotokertoimilla kotimaisen energiatuotannon jopa huonompaan asemaan kuin esimerkiksi jos sitä verrataan tuontiöljyyn. Jos pientalo saa muotokertoimen vuoksi huonon luokituksen, tällä on myös talon myyntiarvoa laskeva vaikutus.

Toisena epäkohtana on se, että voimassa olevalla lailla pakotetaan vanhoissa omakotitaloissa asuvat ihmiset maksamaan energiatodistuksista kohtuuttomia summia. Kolmanneksi energiatodistusten laatijoiden pätevyysvaatimuksiin liittyy liikaa tulkinnanvaraisuutta. Tämä on osoittautunut käytännössä jossain määrin ongelmalliseksi. Lainsäädännöllisenä ratkaisuna esimerkiksi Ruotsissa energiatehokkuuden mittaaminen perustuu todelliseen kulutukseen, ei muotokertoimiin. Ruotsissa energiatehokkuudesta säädetään lailla, asetuksella (Lag 2006:985 om energideklaration för byggnader, Förordningen 2006:1592 om energideklaration för byggnader) ja tarkemmat määräykset antaa vastaava viranomainen — Boverket.

Energiatodistusta koskevassa nykyisessä sääntelyssä on kysymys jätevesiasetuksen kaltaisesta pakkokeinosta. Tällaista holhousyhteiskunnan kaltaista menettelyä ei voi pitää suotavana.