PERUSTELUT

Ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta eläkkeellä olevilta omaishoitajilta ei peritty eläkemaksua. Nyt eläkemaksu peritään omaishoidon tuen palkkiosta 68 ikävuoteen saakka. 53—68-vuotiaalla omaishoitajalla maksu on 5,8 % palkkiosta.

Kunnallisessa eläkejärjestelmässä eläke karttuu ikävälillä 18—52 vuotta 1,5 prosenttia vuosiansiosta, ikävälillä 53—62 vuotta 1,9 prosenttia ja ikävälillä 63—68 vuotta 4,5 prosenttia vuosiansiosta. Jos henkilö on eläkkeellä ja työskentelee samanaikaisesti, työstä karttuu eläkettä 1,5 prosenttia. Muusta työstä eläkkeellä olevan omaishoitajan eläkekarttuma 63—68-vuotiaana on siis vain kolmasosa työntekijän karttumasta. Eläkkeellä oleva omaishoitaja ei ole oikeutettu korotettuun eläkekertymään.

Aikaa vaativa omaishoitotyö onnistuu harvoin työssäkäynnin ohella, ja merkittävä osa omaishoitajista onkin ottanut vastuun läheisensä hoidosta jäätyään eläkkeelle tai nauttiessaan ns. tulevan ajan eläkettä. Työskentely ei ole samalla tavoin vapaaehtoista kuin eläkeläisen ryhtyessä muuhun palkkatyöhön. Moni omaishoitaja kokee velvollisuudekseen hoitaa läheistään. Tämä tunneside ei saisi vaikuttaa lainsäätäjän taholla siten, että työn vaativuus, sen tuomat yhteiskunnalliset säästöt ja tarpeellisuus kyseenalaistetaan, kuten on tulkittavissa esimerkiksi omaishoitajan palkkion suuruudesta. Pieni palkkio ei vastaa työn vaativuutta eikä sen yhteiskunnallista merkitystä. Näistä syistä on oikeudenmukaista, että eläkkeellä olevalta omaishoitajalta ei peritä eläkemaksua, kuten muilta työtä tekeviltä eläkeläisiltä.