1 Nykytila
Sosiaalihuoltolain (710/1982) mukaan
perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai
muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen
oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Perhehoidon tavoitteena
on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus perheenomaiseen
hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin sekä edistää hänen
perusturvallisuuttaan ja sosiaalista kehitystään.
Perhehoitoa annetaan henkilölle, jonka hoitoa, kasvatusta
tai muuta huolenpitoa ei voida tarkoituksenmukaisesti järjestää hänen
omassa kodissaan tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita
hyväksi käyttäen ja jonka ei katsota
olevan laitoshuollon tarpeessa. Perhehoitoa on järjestetty
lastensuojelun toimintamuotona, kehitysvammaisille henkilöille,
mielenterveyspotilaille ja enenevässä määrin
myös vanhuksille.
Perhehoidolle asetetun tavoitteen toteutumista sääntelee
1 päivänä heinäkuuta 1992 voimaan tullut
perhehoitajalaki (312/1992) ja sitä täydentävä asetus
perhehoitajalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta (420/1992).
Tehtyjen selvitysten ja käytännön kokemusten
perusteella voidaan todeta, että perhehoidolle laissa asetetut
tavoitteet toteutuvat vain siinä tapauksessa, että sijoittaja,
kunta tai kuntayhtymä todella panostaa riittävästi
perhehoidon tukemiseen. Valitettavan usein perhehoitajalain soveltaminen käytäntöön
ei kuitenkaan palvele hoidettavan, perhehoitajan eikä näin
ollen myöskään sijoittajan päämääriä hyvästä perhehoidosta.
Perhehoitajalaki ei tulkinnanvaraisena ja joustavana säädöksenä turvaa
riittävästi perhehoitajien asemaa ja toimintaedellytyksiä.
2 Ehdotetut muutokset
2.1 Hoitopalkkio
Yhteiskunnan kannalta keskeisen tärkeästä ja vaativasta
työstä perhehoitajan tulee saada kohtuullinen
toimeentulo. Säännöstä perhehoitajan oikeudesta
saada palkkiota ehdotetaan muutettavaksi siten, että keskeiseksi
tekijäksi hoitopalkkiota määritettäessä tulisi
työn määrä sekä hoidon
vaativuus ja sitovuus. Työn sisällöllinen vaativuus
esimerkiksi kehitysvammaisen tai mielenterveysongelmaisen
hoidon osalta edellyttää perhehoitajalta usein
erityisiä valmiuksia, kokemusta, asiantuntemusta ja ammattikoulutusta.
2.2 Kustannusten korvaaminen
Perhehoitotoiminnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi
perhehoitajalle maksetaan korvaus tämän hoidettavana
olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvista
kustannuksista. Perhehoitajalle tulee lähtökohtaisesti
korvata kaikki hänen hoidettavanaan olevan henkilön
tavanomaiset kustannukset. Lakialoitteessa ehdotetaan, että myös
hoidettavana olevan henkilön yksilöllisistä tarpeista
johtuvat tavanomaista suuremmat erityiset kustannukset korvataan.
2.3 Oikeus vapaaseen
Voimassa olevan perhehoitajalain mukaan perhehoitajalla on oikeus
vapaaseen. Lain yksiselitteinen sanamuoto ei kuitenkaan ole taannut
lainsäännöksen toimivuutta käytännössä.
Velvoittavaa lainkohtaa on monissa tapauksissa tulkittu ohjeellisena.
Perhehoitajan oikeutta vapaaseen koskevan säännösehdotuksen
mukaan perhehoitaja ansaitsisi kaksi vapaapäivää jokaiselta
sellaiselta kalenterikuukaudelta, jona hän on toimeksiannon perusteella
toiminut perhehoitajana vähintään 14
vuorokautta. Oikeus vapaaseen on korostunut, koska sijoitettavien
henkilöiden ongelmat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Erityisesti
kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden perhehoidossa työn
sitovuus on lisääntynyt fyysisten ja psyykkisten
sairauksien kasvaessa. Tämän johdosta perhehoitajien
riittävä lomantarve on ilmeinen.
2.4 Koulutus ja tuki
Perhehoitajalle järjestettävä koulutus
ja muu tuki ovat olennaisia edellytyksiä hoidon toteuttamiseksi.
Tämän vuoksi lakiehdotuksessa ehdotetaan, että perhehoidon
järjestämisestä vastaavan kunnan tai
kuntayhtymän tulee vastata perhehoitajalle annettavasta
valmennuksesta, työnohjauksesta sekä koulutuksesta.
Koulutuksen ja tuen antamisen velvoittavuutta tehostetaan jättämällä lakitekstistä
sana
"tarvittavasta" pois.
2.5 Kulukorvauksen verovapaus
Perhehoitajalain edellä keskeiseksi koettujen epäkohtien
korjaamisen lisäksi lakialoitteessa ehdotetaan tuloverolakiin
(1535/1992) lisättäväksi
uusi pykälä, jonka mukaan perhehoitajalle maksettava
korvaus perhehoidossa olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta
aiheutuvista kustannuksista sekä hoidon käynnistämisestä aiheutuvista
tarpeellisista kustannuksista säädetään verovapaaksi.
Verovapaita olisivat myös korvaukset, jotka perhehoitajalle
maksetaan tämän hoidossa olevan henkilön
yksilöllisistä tarpeista johtuvista tavanomaista
suuremmista erityisistä kustannuksista.
Nykyisessä verotuskäytännössä kulukorvaus on
katsottu perhehoitajalle veronalaiseksi tuloksi. Verotuskäytännön
seurauksena perhehoitajien ennakonpidätysprosentin
määräämisessä sekä useita
sosiaalietuuksia myönnettäessä on ollut
ongelmia. Lakialoitteessa ehdotettu perhehoidon kustannuskorvausten
säätäminen verovapaaksi selkeyttää olennaisella
tavalla perhehoitajien verotusta. Samalla tuetaan merkittävästi perhehoidon
toimintaedellytyksiä. Korvaustaso voidaan jättää Verohallituksen
määrättäväksi.